Hae tästä blogista

tiistai 30. marraskuuta 2010

Päiväkotiin



Pikkupikkupentukausi alkaa olla takanapäin, on aika jälleen siirtyä askel eteenpäin.    Pennut ovat saaneet lisätilaa, makuuhuoneeni toimii päiväkotina.
Päiväkodissakin toistuvat tutut kuviot eikä hoitajakaan vaihdu joten siirtymä on pehmeä. Aikaisemmin tila on ollut rajattu, nyt pennut saavat koko huoneen käyttöönsä. Tiitulla on tilaa juoksuttaa pentuja perässään. Näin se opettaa laumakäyttäymistä pennuilleen "seuraa johtajaa" leikin avulla.
Sängyn ja lipaston alustat ovat mieluisia leikkipaikkoja pennuille, siellä ollaan luolassa. Sama toimii myös ihmislapsilla, kaikille varmaankin on tuttua lasten halu majan rakennukseen.

           

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Nuorena on vitsa väännettävä!

Pöydällä liikkumatta seisominen  on kääpiösnautserin tärkeä taito koko koiran eliniän. Trimmaaja kiittää, eläinlääkärin aikaa säästyy ja mahdollinen näyttelyssä käyntikin on kaikille osapuolille miellyttävämpää.
Ennenkaikkea koiralle itselleen elämä on helpompaa kuta enemmän sille on opetettu pikkupentuna elämän realiteetteja.
Kuljetusboxiin on myös hyvä tutustua ennen kuljetustarvetta. Emon boxiin on jo tutustuttu aiemmin ja nyt on vuorossa metallinen versio. Päiväunet maistuvat emon makuualustalla ja avoimesta luukusta voi herättyä lähteä etsimään sanomalehti-WCtä.

Kuten olen aikaisemmin kertonut olen ensikertalainen tässä laajuudessa pentueen hoitajana ja siksi riittääkin ihmettelemistä ja kysymyksiä miksi, mitä jos, voisikohan....
Olemme käyneet kasvattajan kanssa monta avartavaa keskustelua ja pohdintaa koiranpennun kehityksestä, perimästä ja ympäristön vaikutuksesta pennun tulevaan käytökseen.
Genetiikasta olen kiinnostunut vain siltä osin kun se vaikuttaa koiran käytökseen, ulkomuotoseikat jätän sikseen. Minulle terve ja hoidettu, käyttäytymisen perusasiat hallitseva koira on kaunis/komea !

lauantai 27. marraskuuta 2010

Vierailulla emon "ravintolassa"


Olemme tässä vaiheessa maailmankuvan kasvattamisessa Keittiönurkkaus on emon ruokapaikka ja sieltä on turvallinen tutkia liukasta lattiaa. Avaruutta riittää lähteä kahteen suuntaan, kunhan uteliaisuus voittaa varovaisuuden.

Pentujen ruokailu tapahtuu vielä pentulassa, vaikka siisteyden puolesta niille voisi kattaa kyllä jo tännekin. Varsinkin pojat syövät kuin miehet; kuono kuppiin ja ylös vasta kun ruoka on syöty! Tytöt osaavat myös syödä hyvin, mutta eivät syö niin keskittyneesti. Tiitu on harventanut imetyskertojaan joten pienokaiset saavat jo kolme ateriaa päivässä pentumuonaa.
Siisteydestä vielä sen verran, että sanomalehti-WC on ahkerassa käytössä.  Myös olohuoneen puolella lattialla ollessaan pennut hakeutuvat hajun perusteella WC:n suuntaan hädän yllättäessä. Vahinkoja sattuu aniharvoin ja niistä otan täyden syyn kontolleni. Se edellyttää minulta suurta keskittymistä pentujen tarkkailuun, mutta pidän sitä tärkeänä perustana sisäsiisteyskasvatuksessa. Haluan antaa pennuille mahdollisimman suuret valmiudet selvitä rutiineista uusissa kodeissaan.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Nukkuva paketti

Pienen koiran leikki loppuu juuri siihen asentoon missä uni voittaa !

Fiksun koiran käsikirja

Tämä ei ole kaikenkattava koiranpennun tapakasvatusopas, mutta vuosien saatossa olen nämä hyväksi havainnut.
Toivon näistä olevan apua varsinkin uusille koiran kanssa yhteiseloa alkaville perheille.
Jokainen tietenkin luo omat itselleen luontevat tapansa.

Ujo pentu tarvitsee vahvistusta ja rauhallista etenemistä. Sen totuttamista erilaisiin asioihin EI saa laiminlyödä mukavuuden halusta.
Vastaavasti räväkkä pentu tarvitsee myös päämäärätietoista ohjausta.

Rajat pitää asettaa ja valvoa niitä, mutta rajojen sisällä pennulla pitää olla vapaus olla oma itsensä vailla jatkuvia kieltoja / kehotuksia.

Tässä tärkeitä taitoja, jotka auttavat ihmisen ja pennun yhteiseloa ja luovat pohjan aikuisen koiran luontevaan sopeutumiseen ihmisten maailmaan
- katsekontakti
- luoksetulo
- yksin olo
- esineen luovuttaminen suusta
 -kytkettynä kulkeminen vetämättä
 -vieraiden ihmisten kohtaaminen
 - toisten koirien kohtaaminen
 -ruokailu=ruokarauha

Lisää mietittävää:
Vetoleikki = hyvä, mutta ihmisen pitää  alottaa ja lopettaa se.
Pallon/kepin heitto = hyvä sekin, mutta liika on liikaa, menee helposti överiksi, rajoitettava.

Tervehtiminen= mieti saako pentu kiivetä tervehtiessään ihmisen jalkaa vasten.
Haluatko pestä valkoiset housusi tai vaihtaa ehjät sukkahousut repeytyneiden tilalle?

Haukkuminen= koiran tapa hälyttää lauma,
turhaan haukkumiseen puututtava.

Pennun nukkumapaikka : oma petinsä vaiko vapaasti valittu?
Rauhoitettava häiriöiltä.

Nämä ovat luonnollisia tapoja korostaa ihmisen laumanjohtajuutta.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Pentujen uusi yksiö

Jälleen aamuviideltä ylös, ulos ja lenkille!
Takaisin sisälle tultuamme sain nähdä mitä melkoisimman leikkisession pentulassa. Emo ja pennut innostuivat riehumaan keskenään enkä malttanut sukeltaa enää peiton alle joten tässä sitä istutaan kirjoittamassa.

Nopeasti kasvavat pennut tarvitsivat lisää leikkitilaa, siispä oli jälleen aika kasvattaa pentulaa.


Pennut evakuoitiin muutostöiden ajaksi makuuhuoneeseen, jossa ne ovat jo vierailleet useaan otteeseen.
Sinne tehtiin tutun hajuisista esineistä rajattu tila. Pentujen reaktio: jaahah, taas tänne...





Tässä uusi pentula, tila tuplaantui ja riittää pitkälle eteenpäin.
Tästä pieni koira näkee jo laajasti joka suuntaan.




Tiistaina 23.11 klo 5.45

maanantai 22. marraskuuta 2010

Täysikuuta Taivaanrannalla

Hyvää huomenta sinulle hyvä lukijani!
Aamu on alkanut luontoelämyksellä, kiitos koirarouvan herätyksen. Tiitu halusi ruokaa jo aamuviideltä, nälkä kurni suolissa kun ilta-ateria piti oksentaa pennuille. Ihmettelin Iipalle tätä Tiitun oksenteluhalua, kun koira ei kuitenkaan vaikuta kipeältä. Se kuulemma liittyy pentujen vierotukseen -pennuthan ovat jo viidennellä viikolla-, ja muistilokeroitani kaivellessani tuli mieleen suden käyttäytyminen.  Eläinmaailmassa on tavallista oksentaa jälkeläisilleen ravintoa.
No, miehän annoin Tiitulle ruokaa ja sen jälkeen sukelsin vaatteisiini ja ovesta ulos koira kintereillä.
Kuntopolun valaistus ei ollut vielä syttynyt ja  metsä kylpi kuunvalossa, näky oli täynnä tunnelmaa! Ei tarvitse ihmetellä miksi kuusta on niin paljon runoiltu.

Pentulassa elämä vilkastuu päivä päivältä, lisätilaa tarvitaan pikapuoliin. On ilo seurata pentujen ilmeitä ja reaktioita, ne ovat jo yksilöitä. Vierailujakin pentujen luona alkaa olla enenevässä määrin, joten Taivaanrannalla riittää vilskettä seuraavina viikkoina.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Uudet kupit - uudet tavat

Uusien asioiden pariin kuuluu nyt myös henkilökohtaiset - tai sanoisinko koirakohtaiset- ruokakupit. Sosoaalisina pentuina jaetaan oma kuppi kaverinkin kanssa...

Ruokavälit pitenevät ja emo käy vain pikaisesti imettämässä pentuja. Sen sijaan leikkihetket ovat lisääntyneet, toisinaan Tiitu leikittää pentujaan melko reippaasti, pienten täytyy todella keskittyä tasapainonsa säilyttämiseen.
Liikkuminen on vakaata ja selvästi määrätietoista. Pahveja on vähennetty verkkoelementeistä ja uusi näköala on selvästi suosiossa!

Tässä pieni pienen koiran opinnäyte!

torstai 18. marraskuuta 2010

Uusia ja osittain tuttuja asioita


Tässä pentujen uusin aluevaltaus, tutustuminen rajattomaan tilaan turvallisesti emon hoivissa.
Pennut ovat saaneet tutustua sylissä jo koko kaksioni hajumaailmaan ja näkökyvyn selkiytyessä alamme myös tutustua lattiatasolla asioihin.
Parketti ei ole koiraihmisen unelmalattia, mutta toimii  liukkaan pinnan harjoitteluun erinomaisesti.


Punaisen peiton alla on Tiitun lattiatyyny.
Tässä on käyty yksin saamassa  luksushoitoa emolta.

 Tyynyllä kävely hahmottaa pennulle korkeuseroja. Jokainen pentu on osannut peruuttaa takaisin tyynylle, kun reuna on tullut vastaan. Emo on  tällä tyynyllä seurannut pentulaatikon tapahtumia, joten se on tutun hajuinen.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

On lelujen aika

Pentujen maailmankuva laajenee asioihin ja esineisiin tutustumisen kautta.
Emo on jo muutamana päivänä antanut partansa leluksi, ja käytöstapojakin Tiitu on opettanut; Pumpernickel oli tulossa pahviportin yli jolloin Tiitu tönäisi sen takaisin!
Liikkumisen parantuessa leikkiminenkin alkaa olla vilkkaampaa, pieniä syöksyjäkin näkyi jo.
Tässä näkyviin leluihin on hyvä hangata kutiavia ikeniä. Mustekalasta saa kiinni useampi pentu kunhan vetoleikki keksitään. Valikoimaan kuuluu vielä Juusolta periytynyt "painon nostajan punnus", joka on ollut varastossa VIP-vieraita varten.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Rentoa porukkaa

 Ruoka ja uni maittaa, kaikki hyvin pentulassa.

Taivaanrannalla on rauhallista, pennut ovat hereillä vain lyhyitä aikoja kerrallaan, joten ylläoleva näkymä on hyvin tavallinen.
Ne kävelevät jokainen jo omilla jaloillaan melkoisen vakaasti, suunta vain ei ole aina selvillä.
Emo on alkanut leikittämään niitä, pienet tassut huitovat emon partaa ja suut hamuilevat muka purrakseen.
Toisinaan unet ovat vauhdikkaita, silloin jalat vispaavat ja pientä murinaa kuuluu. Myös valveilla ollessa harjoitellaan murisemista ja haukkukin löytyy ykköspojalta. 

Tiitun kanssa olemme tehneet jo kunnon metsälenkkejä, ja mikä on tehdessä kun on hyvät varusteet. Eilen haimme ilmankostuttimeen vettä lähteestä, matkaa taitaa olla puolisentoista kilometriä.  Se mahtoi olla Tiitun mielestä hiukan pitkä aika olla pois pentujen luota, kotimatkalla oli kiireempi kuin mennessä...

perjantai 12. marraskuuta 2010

Kolmeviikkoiset


Tänään on pentujen elämässä tapahtunut uusia asioita, kolme ikäviikkoa on eräänlainen rajapyykki koiranpennun elämässä.
Silloin saadaan ensimmäinen matokuuri, alotellaan kiinteän ruuan syömistä ja aletaan myös tutkia ympäristöä makuupaikkaa laajemmalta.

Taivaanrannalla katettiin pennuille oikein "pöytäliinalle" lämmitetyllä lautasella gourmet-ateria, joka valmistettiin vartavasten keittiössä.
Siinä oli kermaviiliä lihapullilla höystettynä.
Lihapullan hajua on jo haisteltu ihmisen sormista muutamana päivänä aiemmin.

Matolääke on käytännöllistä antaa pennulle tahnana, sen saa mukavasti sormella pennun kitalakeen eikä mitään mene hukkaan.
Kolmeviikkoisneuvolassa myös punnittiin, tottakai! Ykköspoika on säilyttänyt etumatkansa painossakin, 1130g . Toiset kolme ovat hyvin tasakokoisia, 930g-990g .

Kävelyharjoituksia sekä yksin että emon johdolla on myös ohjelmassa. Emo kävelyttää pentujaan nurkasta toiseen ja siirtyy toiseen paikkaan, kun pennut olisivat valmiit nisälle. Siihen tarvitaan lisätilaa joten oli aika ottaa "jatkosängyn" pelivara käyttöön.
 Sanomalehti-WC on jatkuvassa käytössä, vaikka vaihinkoja sattuu vielä niinkuin pienokaisille ainakin pottaharjoitusten aikaan.


keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Pentulan arkea

Uutisten lukija kertoo, että keski-Suomessa on satanut 10 senttiä lunta.Puistelen päätäni, ihmettelen onko lumen sataminen todella uutinen. Nimenomaan tähän aikaan vuodesta.
Tokihan se vaikuttaa ihmisten liikkumiseen, mutta enemmänkin sääkeskustelut ovat medän suomalaisten small talk'kia kuin uutisia.

Pennut saavat hyvän huomenen toivotukset aamuisin ja vastaavat niihin koko vartalollaan, pentukasasta nousee pieniä jalkoja ja päät kääntyilevät äänen suuntaan!
Enää ykköstyttöä ei erota kertavilkaisulla toisista, se on kuronut kiinni sisaruksiaan ja on saanut lisää massaa.
Ykköspojan WC-käynnit eivät ole sattumaa, se on tullut todistetuksi jälleen eilen illalla. Huvittuneena seurasin kun Pumpernikkeli taapersi lehdelle, istui hartaasti hetken ja poistui makuualustalle. Ja jätti jälkeensä pienen lätäkön!

Pentujen sylikäynnit kuuluvat myös rutiiniin. En enää punnitse niitä päivittäin, siksikin on tärkeää käsitellä niitä. Nostan pennun kaulalleni ja siinä seurustelemme hetken jonka jälkeen seuraa "hoitotoimia", tassut ja korvat tarkastetaan, häntääkin hiplataan ja lopuksi rentoudutaan sylissä selällään.
Tiitu seuraa huolestumatta pentujen käsittelyä lattiatyynyltään eikä enää käy tarkistamassa niitä hoitotoimien jälkeen.
Tiitulla on käynyt tuttuja vieraita, se on ollut hyvää totuttelua tulevaa ja toivottavaa vierastulvaa varten. Tiituhan pitää ihmisistä ja mielellään esittelee lelujaankin vierailleen.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Punainen villapaita

Olemme ulkoasustamme huolehtivia rouvia joten emme kulje julkisesti toisilta perityissä ikivanhoissa rievuissa. Hankimme säähän sopivat varusteet joko kaupasta, tai mikä vielä hienompaa: omasta ateljeestamme mittatilaustuotteena!


Tiitulla on nyt katseen kestävä ja pakkaseen sopiva nisät suojaava villapaita, jonka vatsakappale on vuorattu pehmeällä trikoolla.
Voimme lenkkeillä nyt myös päivänvalolla tarvitsematta vilkuilla vastaantulijoita : )



Pennut reagoivat jo hyvän huomenen toivotuksiin, ne tulevat ääntä kohti ykköspoika etunenässä. Se on myös tietoisesti käyttänyt sanomalehti-WC:tä, jota suuresti hämmästelin. Minusta on ihmeellistä miten viisaasti luonto on ohjelmoinut  koiranpennun käytöstä. Tai emon; miten se voi tietää milloin pentua pitää pissittää.

Paljon muutakin ihmeteltävää minulla on. Järjellä voi selittää monta teknistä asiaa, ymmärrän hyvin auton moottorin toiminnan ja voimansiirron, ne voi nähdä, mutta vieläkin ihmettelen miten matkapuhelin vastaanottaa puhelut ja viestit.....onhan niillekin selitys mutta silti...

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Nukkujat




Sunnuntaiaamun unelias rauha vallitsee Taivaanrannalla, emokin nukkuu tanakasti boksissaan aamutoimiensa jälkeen.



Pennut katselevat koiranuniansa äännähdellen ja värähdellen, toistensa lämmöstä nauttien.        
Niille alkaa muotoutua persoonallisia ääniä ja tapoja jo näinkin varhain. Ykköspoika laulaa univirttä, se kuulostaa suunnilleen samalta kuin ihmisvauva ääntelisi tutti suussa.
Kakkostytöllä on hurmaava kurluttava ääntely valveilla ollessaan. Sitä kuunnellessani ilo pulppuaa syvältä sisältäni ja  kaikki maailman huolet unohtuvat!
Ykköstyttö on pieni liukas liikkuja, joka on porukan pienin mutta ehtivin! Se oli jo syntyessään emon nisällä hädintuskin kalvoista selvittyään : )
Kakkospoika on rauhallinen ja tyytyväisen oloinen, jotenkin se minusta muistuttaa emoaan  luonteeltaan, joka on ystävällinen ja täydellisen luottavainen hoitajaansa kohtaan.
Sanomalehti-WC on jo ollut koekäytössä, kakkostyttö illalla oli takaraajat levällään suorittamassa asiaansa lehdelle.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Iipan innovaatio

Pennut ovat nyt tasan kaksiviikkoisia ja ovat saaneet "jatkettavan sängyn" niinkuin lapset ainakin kasvaessaan.
Verkkoelementit on vuorattu pahvilla etteivät pennut voi kiivetessään repiä kynsiään tai työntää päätään verkon silmästä. Siniset laatikot ovat se jatko-osa, niitä siirretään sitä mukaa kun pennut tarvitsevat enemmän tilaa. Keskellä on pahviportti, josta Tiitu pääsee hoitamaan pentujaan.  Makuualustan ja portin välissä on sanomalehti-WC  jota ei kuvassa näy.         


Nukuin ensimmäisen yön pitkästä aikaa omassa sängyssäni ja myös Tiitu yöpyi boksissaan, joka sekin on makuuhuoneessa. Sieltä se oli käynyt hoitamassa pentujaan, koskapa en kertaakaan herännyt yöllä.
Kaunista pakkasaamua emme halunneet viettää sisällä vaan lähdimme metsään lenkille asianmukaisesti vaatetettuina. Tiitulla on nisiensä suojana keinoturkis, Iidalta peritty "tissiliivi", mutta häveliäisyys estää julkisen alusasun esittelyn.
 Kun Iida sai pentuja v.-99 oli vuosisadan pakkastalvi, -42 ei ollut harvinaista ja Iidan piti siitä huolimatta päästä ulos tarpeilleen. Imettävän koiran nisät ovat pakkaselle arat, joten tein Iidalle paksusta keinoturkiksesta hiukan muotoilemalla koko mahan peittävän suojuksen, josta jalat tulee läpi ja näin se pysyy siellä missä sen kuuluukin suojata! Kaunis se ei ole, mutta toimii.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Ykköspojan yllätys

Aamut ovat pimeitä ja minulla unta riittäisi pitkälle, aina päivän valkenemiseen saakka. Heräämiseni onkin kiinni Tiitun rakon paineesta, joka on melko joustava.
Sikeän uneni katkaisi outo konsertti pentulaatikosta, siinä oli sekaisin kiukkua ja kutsua. Nousin tutkimaan syytä mokomaan poikkeustilaan. Olipa naurussani pitelemistä kun näin ykköspojan tyytyväisenä imemässä lattialla istuvan emonsa nisää ja sisarukset närkästyneinä metelöimässsä pentulaatikossa.

Pentujen silmät ja korvat ovat syntyessään ummessa, ne suunnistavat hajuaistinsa perusteella emon nisälle. Pennut nukkuvat nyt jo pitkiä aikoja ilman Tiitua pentulaatikossa ja jostain ihmeellisestä syystä emo tietää milloin on aika mennä ruokkimaan katrasta.

Kuvassa pojat ylempänä, ykkönen vasemmalla. Tytöt alempana, kakkonen vasemmalla ja ykkönen alinna.

Tiitu käy pentulaatikon ulkopuolelta tarkistamassa että kaikki on hyvin ja palaa lattiatyynyllensä lepäämään. Tällainen tarkistusreissu ja emon haju on varmaan saanut ykköspojan kiipeämään sisaruksiaan astinlautana käyttäen yli laidan.
Ykköspoika on number one joka asiassa; se syntyi ensimmäisenä, se on suurin pennuista syntymäpainoltaan ja on pitänyt etumatkansa, se on myös vaativin nisällä ja nyt myös ensimmäisenä tullut pois pentulaatikosta.
Mielenkiinnolla odotan jatkoa, onko kaikki kiinni vain kenties mahdollisesta sisaruksiaan aikaisemmasta hedelmöttymisestä vaiko johtajan luonteesta.
Oli miten oli, jokatapauksessa vahva pentu.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Tiitu-rouva

Pentuja on kuvattu runsaasti ja niitten kehitystä seurattu tiiviisti, Tiitu-emo on jäänyt viimepäivinä sivuosaan.
Tiitu oli jo alkuvuodesta luonani puolitoista kuukautta jolloin sain tutustua sen persoonallisuuteen. Tiitu on hyvin ystävällinen ja älykäs kääpiösnautseri. Se luottaa ihmiseen täydellisesti ja siksi sitä on äärettömän helppo käsitellä. Tähän pyrimme myös pentujen suhteen.
Tiitu on myös vilkas koira ja osaa viihdyttää itseään ja yleisöään omatoimisesti, se suorastaan nauttii esiintymisestä. Sillä on tapana leikkiä kahdella tai kolmella lelulla yhtä aikaa.
Kuvasin talvella Tiitun pallo-kassileikkiä, jonka se keksi ihan itse.
 Minulla on  kauppakassi lähtövalmiina avoinna keittiön nurkkauksessa, Tiitun mielestä oivallinen pallon säilytyspaikka.
Alla olevasta linkistä pääset katsomaan miten Tiitu onnistui pallon säilömisessä.......

http://www.youtube.com/watch?v=i7kaJ3XAk0c