Jää hyvästi vanha vuosi!

Happy New Year!
Toivotan lukijoilleni  kaikkea hyvää Uudelle Vuodelle!

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.
Kulunut vuosi osaltani kului pentusuunnitelmia toteuttaessa. Pennut kasvoivat luonani luovutusikään saakka ja muuttivat uusiin koteihinsa joulun alla. Jokaista kaipaan sen oman persoonallisuuden tähden. Toivon ja uskonkin saavani seurata Nellan, Vilman, Sulon ja Eetun elämää ja kuulumisia.
En ole unohtanut Leviäkään =Lapland's Arctic Angstrom, jonka kanssa olen saanut seurustella. Odotan tapaamistamme....
Taivaanrannalla vuosi vaihtuu vailla erityisiä seremonioita, mutta taidanpa ulkoiluttaa kameraani illalla Rokella. Se on kuusikymmenluvulla suljettu kaatopaikka, josta on hyvät näköalat joka suuntaan. Ihmisillä on tapana kokoontua sinne ampumaan raketteja joka uudenvuoden aattona.
Paikalla toimi jossain vaiheessa myös laskettelurinne. Korkeusero ei nähtävästi riittänyt kilpailemaan Ounasvaaran kanssa ja laskettelusta muistuttaa enää hissirakenteiden kivijalka alhaalla.
Roke on suosittu ulkoilupaikka kaikenikäisten rovaniemeläisten keskuudessa komeitten näköalojensa vuoksi. Varsinkin kevättalvella pulkkamäki kerää lapsiperheitä nauttimaan ulkoilusta yhdessä. Itse käyn myös usein siellä maisemia ihailemassa, varsinkin revontulet näkyvät parhaiten sieltä. Kutsun paikkaa omaksi Kotitunturikseni.

Pakkaspäivän tarinointia

Vuoden pimein aika kynttilöineen alkaa olla takanapäin, päivä päivältä valon määrä lisääntyy ja pian saamme nauttia aurinkoisista talvipäivistä.
Pakkanen kuuluu talveen ja lämpimät vaatteet mahdollistavat virkistävän ulkoilun.

 Muistanpa kuitenkin sen hurjan pakkastalven reilun kymmenen vuotta taaksepäin, jolloin pakkanen huiteli puolivälissä viittäkymmentä Rovaniemelläkin. Kävelin neljän kilometrin työmatkat mennen tullen, auton jätin kotiin suosiolla. Olin silloin työssä paikallisessa kuljetusyrityksessä, jonka kalusto joutui koville pakkasissa, mutta pidettiin kunnossa ja tien päällä. Hattua nostan vieläkin asentajille ja kuljettajille.

Lapsuudessani talvi oli pienelle koululaiselle sitkeyttä kysyvä, kuten kaikille muillekin auratuista teistä syrjässä asuville. Kyläteillä liikuttiin hevosilla harvakseltaan ja lumituiskut hävittivät tien näkymättömiin. Jokapäivä me velipojan kanssa kahlasimme kilometritolkulla kouluun eikä siinä ollut mitään ihmettelemistä. Saimmepa siinä rautaisen terveyden, joka on kantanut näihin päiviin saakka.
Viisikymmenluvun lasten elämä oli vallan toisenmoista muutenkin, aikuisilla oli muutakin tekemistä kuin vahtia perillisiään. Opimme itse "katsomaan eteemme", eikä minulle koskaan sattunut haaveria kaikista vaaranpaikoista huolimatta. Toisin kuin velipojalle, häntä puri koira, potki hevonen ja kantapääkin särkyi polkupyörän pinnojen väliin. Enkä varmaan jäänyt pekkaa pahemmaksi touhuamisissani!

Kolme sukupolvea Goldwäschereitä

Three Goldwäscher generation

Kaivelin kuva-arkistojani ja löysin kuin löysinkin kolmen sukupolven yhteiskuvia.

Kuvissa ovat uusimman Goldwäscher-pentueen isät vasemmalta Junnu-Luxu-Juuso- ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan.

 Muistan tämän päivän hulinan; meitä oli kolme ihmistä ja viisi koiraa vilistämässä hangella. Potrettiin saimme Junnu-pennunkin rauhoittumaan kokeneitten koirien esimerkin voimalla. Päivä oli hauska ja kuvien avulla voimme palata sen tunnelmiin.

 

Valitsimme aikanaan Juuson kanssa  asuinpaikkamme koiramaisten ulkoilumaastojen perusteella. Kotini vieressä on metsää ja pikkujänkiä, joissa on aukeata tilaa pitää koiria irti. Ne irtoavatkin melko kauaksi, nuolen osoittamana tutkimusretkellään Luxu...

Merry Christmas time to my reader

On Christmas Eve  the sunrises for a while above horizon in Rovaniemi.
This outlook is from Taivaanranta.
In  Finnish Taivaanranta= horizon in English  : )









Joulurauha on laskeutunut ylle maan. Taivaanrannalla vietetään hiljaiseloa, mutta ei suinkaan onnettomana. Mieli on kaiken touhuamisen jälkeen seesteinen ja
ajatuksissa ovat kaikki läheiset, muistoissa poisnukkuneet.

Taivaanrannalla hiljenee...

Valmistaudumme elämämme ensimmäiseen jouluun jokainen omassa uudessa kodissamme.



Tänään haettiin viimeinen pentu uuteen kotiinsa ja me Iipan kanssa herkistelimme hetken hakijoiden auton perävalojen kadottua.
Tähän olemme tähdänneet; jokaiselle pennulle oma hyvä koti, vaan miksi tuntuu niin haikealta....

Olemme saaneet jo viestejä pentujen kuulumisista ja kotiutumisista uusiin koteihinsa, kaikilla tuntuu sujuvan mukavasti. Kiitos niistä, meille kummallekin on tärkeätä, että pentu tuottaa iloa perheelleen.

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja rauhallista joulua sekä onnea ja menestystä vuodelle 2011

Joka hetki on lukuhetki

WC:ssä on monella tapana lukea, ehkäpä tässäkin kuvassa.....
Poistan tänään tämän sanomalehti-WC:n, koskapa se on pysynyt kuivana laittamisestaan lähtien.

Näinkin nuori pentu oppii yhdistämään paikan ja toiminnan, kun toiminta on johdonmukaista ja säännöllistä.

Tässä kerrotaan sanattomasti, että olisi asiaa ulos...

Viimeyö sujui ilman väliheräämistä, makuuhuoneessa oleva sanomalehti oli aamukuudelta kuiva.
 Aamuruokailun jälkeen menimme takapihalle asioimaan ja sitten sisälle leikkimään. Leikit ovat muuttuneet varsin rajuiksi, energiaa on runsaasti ja se pitää saada purkaa.
Kun sisällä kaikki paikat ovat jo tuttuja eikä uusia lelujakaan ole pitää keksiä jotain tekemistä yhdessä.
Eilen kävimme jo etupihalla ja metsässä ilman hihnaa, tänään oli vuorossa hihnan kanssa ulkoilua. Kärsivällisyyttähän se taluttajalta kysyy, kun pentu poukkoilee sinne tänne ja yrittää purra hihnaa, mutta pian pennun uteliaisuus voittaa ja se lähtee kulkemaan johonkin suuntaan.
 Kun pentu on tottunut poukkoilemista rajoittavaan hihnaan, on aika edetä määrätietoisesti haluttuun suuntaan.

"Lähtöselvitys"

Kasvattajan seikkaperäiset ohjeet uudelle koiranomistajalle; niitä tässä harjoitellaan ja näin vahvistetaan uuden perheenjäsenen jo oppimia taitoja.

Pennut on punnittu viikottain ja koon kasvaessa myös taidot lisääntyvät; osataan istua vaakaan ja tarkistaa oma paino!
No, en sentään luota Pumpernickelin numerotuntemukseen joten olen toiminut kirjurina.

Pentula on purettu, jätin vain sanomalehti-WC:n takaoven viereen. Tosin pyrin viemään Pumpernickelin ulos tarpeilleen joka kerta.
Harmina vain nuo pakkaset, varsinaisesta ulkoilusta ei voi puhua.

Lisää kotiinlähtijöitä

 

 Pralinea tultiin hakemaan uuteen kotiinsa perjantaina tyynyn ja peitteen kera, jotka pentuesisatukset koemakasivat ja jättivät omat hajuterveisensä matkaevääksi ykköstytölle.

Hyvin oli kotimatka sujunut




Taivaanrannalle jäivät pojat, jotka kyllä huomasivat lauman kutistuneen ja Lakun syli olikin sittten illan mittaan haluttu nukkumapaikka.

Pyykkikori vapautuu hoitamaan virkaansa pesukoneen viereen, kun nyt lauantaina Pfifferling myös haettiin uuteen kotiinsa.

Lauma kutistuu

Kahdeksan viikkoa on kulunut pentujen syntymästä, ja kuten yleensäkin aika rientää kuin huomaamatta.
On tullut aika pentujen muuttaa uusiin koteihinsa. Lähtöön kuuluu pennun siistiminen turkin ja kynsien osalta. Varsinainen trimmi tulee sitten paljon myöhemmin.       
Ensimmäisenä lähti Petronella.

Aamutoimet Taivaanrannalla jatkuvat vielä normaaleina, pennut eivät reagoineet sisaruksensa lähtöön.
Minä kuitenkin huomaan ajattelevani Petronellan aamutoimia ja tunnen kaiken aikaa sen poissaolon.
Ja sama toistuu vielä kolme kertaa.
Kehittyyköhän tästä tyhjän sylin syndrooma niin kasvattajalle kuin minullekin : )
Lohtuna on, että kaikille on löytynyt hyvä ja rakastava koti ja saamme uskoakseni kuulla niiden vaiheista .

Suuret pienet koirat

Päiväkodissa vallitsee syvä rauha aamuruokailun ja ulkoilun sekä riehumisen jälkeen, uni maittaa tutussa "luolassa" lipaston alla sisarusten seurassa.

Kotiaskareet jätän omalta osaltani minimiin, haluan nauttia nämä viimeiset hetket pennuista. Niiden kanssa syntyy jo aitoa vuorovaikutusta, ne osaavat antaa palautetta ja esittää omia mielipiteitään.
Ulos ei aina haluta lähteä kun varpaita palelee, pyykkikorin näkeminen saa aikaan vastalauseita, mutta yhtäkaikki ulkona tehdään reippaasti tarpeet ja kyllä siellä leikitäänkin.
Ne osaavat myös pyytää sisälle, enkä kiusaa niitä pakko-ulkoilemisella vaan nostelen ne korkean kynnyksen yli sisälle juoksentelemaan. Ja sitä sitten riittääkin, kaksioni on tehokäytössä!

Pentujen ego on myös kasvanut, painiessa harjoitellaan rajojen asettamista painikaverille, kipeät puraisut kiljaistaan lopetettavaksi. Leikkiinkutsueleitä niitäkin löytyy ja niihin vastataan, ja meno yltyy pian koko lauman karuselliksi!

Kahdeksas viikko

Pakkaskelit sen kun jatkuvat, mutta sitkeästi ulkoilemme takapihalla.
Pentuja tarkkailemalla näkee milloin on hätä, äkkiä koriin ja ulos...
Aika supistuu kyllä lyhyeen, tarpeet tehdään ja sitten kiireesti oven eteen sisälle pääsyä odottamaan. Tästä on lyhyt matka sisäsiistiksi koiraksi!
Pidättää ne eivät vielä osaa, pitää vain muistaa olla tarkkana.

 Ulkoa löytyy mielenkiintoisia asioita, jäätyneet yrtit on keksitty ja Pumpernickel jopa yltää maistelemaan rakuunaa. Persiljat käytän mielelläni itse, jäätyneenäkin napsin niitä tuosta ruokaani.

Viimeviikkoisen turbovaihteen löytymisen jälkeen Taivaanrannalla on riittänyt vauhtia ja joka paikassa viliseviä pentuja.
Kaikenlainen uuden keksiminen on tämän viikon juttu, huoneesta tutkitaan tarkasti pieniä yksityiskohtia, pesuhuoneen lattiakaivokin on löytynyt.
Nyt viimeistään pitää tarkistaa ettei sähköjohtoja ole missään paljaana.
Takaa-ajoleikkikin on keksitty: yksi juoksee edellä ovelta ovelle lelu suussa ja toiset perässä. Uutta on myös hoivakäytös, nyt osataan kuivata kaverilta pissivehkeet. Paini- ja vetoleikit kuuluvat myös päivän askareisiin.

Nyt myös kokeillaan jo kiellon pitävyyttä -josko EI on sittenkin ehkä. Päiväkodin porttiveräjä on sekin saanut osansa, siinä voi harjoitella kiipeämistä!

Tiitu-rouva lähti kotiinsa

Tiitu-rouva lähti Iipan saattelemana iltajunalla kotiinsa Keravalle. Minulla on hiukan haikea olo, ero -vaikka odotettukin- vaiheikkaan vuoden jälkeen tuntuu.
 Mutta muistellaanpa.
Tammikuun alussa Tiitu tuli luokseni odottelemaan juoksunsa alkamista (Iippa oli pitkällä ulkomaanmatkalla) ja jota se odotuttikin viikosta viikkoon. Tekstiviestit kulkivat välillä Kerava-Rovaniemi: eikö vieläkään??
Helmikuun ekapäivänä viimein saatoin viestittää Keravalle, että kaivatut punaiset tipat ovat ilmestyneet lattialle. Iippakin oli kotiutunut matkoiltaan ja haki milloin Junnua kylään milloin taas vei Tiitua Junnun luo...
Tästä hellustelusta ei kuitenkaan syntynyt jälkikasvua. Silloin ajattelin, että siinä se minun osaltani saa ollakin.
No, Tiitun omistajapari halusi vihille ja häämatkalle kesällä ja mikäpä luontevampi hoitopaikka Tiitulle kuin Taivaanranta! Sopivasti taas juoksukin tulossa, vaikka olin kyllä ilmoittanut kieltäytyväni uudesta pentuprojektista.


Tapanani on tehdä elokuussa kuvausmatka iltayöstä Pyhä-Luostolle, tällä kertaa matkaseuranani oli Tiitu.
Elokuu on myös tunturikonserttien aikaa alueella.  Nautimme Kuorojen konsertista Aittakurussa,sen akustiikka on ainutlaatuinen! Suosittelen lämpimästi.
Tiitu kiipesi katsomoon ja istui esitysten ajan kuin olisi ikänsä käynyt ulkoilmakonserteissa.
 Konsertista herkistyneenä soitin tunturista Iipalle että joo...



Siitä se jatkui tunnetuin seurauksin, blogini "Itäneistä siemenistä" tähän päivään saakka.

Sunnuntaiaamun tunnelmia

Tämä sunnuntai on pentujen ja minun viimeinen yhteisesti viettämä, siksi unohdan kaiken opettamisen ja keskityn vain nauttimaan yhdessäolosta. Elämä ei ole pelkkää suorittamista.

Istun kirjoittamassa "päiväkodissa" ja pennut ovat juuri heränneet. Ne eivät riehu, eivät pure jalkojani, ne ovat kuin hyvin kasvatettuja aikuisia koiria... että mie nautin!
Olen kuiskutellut pieniin korviin pieniä ystävällisiä sanoja, olen saanut vastaukseksi pieniä kielen lipaisuja, kirputustakin.

Aamutuimaan kävimme ulkona haistelemassa tuulia ja tarpeilla, mutta pennut eivät halunneet jäädä juoksemaan joten nostelin ne yksitellen sisälle. Ne ovat ottaneen haltuunsa koko kaksioni ja saavat liikkua siinä tovin vapaasti. Ilokseni huomaan, että myös päiväkotiin juostaan leikkimään, vaikka se on enimmäkseen niitten rajoitettu tila.
Pennut eivät myöskään kilju ikäväänsä, kun kuljen päiväkodin suljetun porttiveräjän ohi.
Pentulakin on jälleen hetkittäin päiväkäytössä , se tuo vaihtelua pienten päivään. Ikävystymisestä syntyy helposti ei-toivottua käytöstä.

Olen hyvin tyytyväinen tähän laumaan, niiden kanssa on tehty porukalla paljon työtä, antaumuksella ja kelloon katsomatta.

Lisää kylästelyä

Pennut kävivät eilen jälleen kylässä, tällä kertaa isänsä luona. Varsinaiset kyläluudat!
Tiitu-emo jätettiin matkan
varrelle Mäkirantaan seurustelemaan kasvattajan kotiväen kanssa, koska halusimme pentujen halutessaan tukeutuvan uudessa ympäristössä meihin ihmisiin. Sitä tukea ne eivät kuitenkaan kaivanneet, edelliset kyläreissut ovat tehneet tehtävänsä.

Isä-Junnu asuu omakotitalossa perheessä, jossa on lapsia ja useita koiria.
Ja tilaa!
Sen tilan pennut illan mittaan ottivat käyttöön, ne löysivät itsestään turbovaihteen! Oli ilo seurata sitä kilpajuoksua ja nopeita käännöksiä.
Isoisä Luxukin tervehti pentuja ystävällisesti eivätkä pennut epäröineet mennä sen luo. Kuvassa on mielenkiintoinen tilanne, peilin kautta pennut näkevät isänsä ja itsensä, siinä riitti ihmettelemistä.
Automatkat ovat jo rutiinia pennuille, kotimatkalla ne nukkuivat eivätkä heränneet syömään tavallista yötävasten-ateriaansakaan. Sain silti nukkua yöni rauhassa.
Pakkanen on lauhtunut sen verran, että aamutoimien jälkeen sain kipata pennut pihalle. Siellä otettiin jälleen turbo käyttöön, penkka senkun pölisi pentujen vaudissa.

Edessä on mielenkiintoinen viikko, pentujen uudet taidot ja liikunnan tarve haastavat kaksioni ja takapihani.

Blogger elää varmaankin amerikan ajassa, kirjoitan tätä lauantai aamuna.

Leikkikoulu

Tiitu ja pennut palasivat Taivaanrannalle itsenäisyyspäivänä illansuussa aktiivisen viikonlopun jälkeen.

Pennut saivat paljon uusia kokemuksia - matkailu avartaa!
Ne olivat itsevarmoja ja jotenkin "aikuisemman" oloisia. Nukkuvatkin kuka missäkin, enää ei ole väliä onko sisarus vieressä.

Aamulla selvästi haluttiin ruuan lisäksi seuraa, joten alotin leikkikoulun niille. Välitunnilla kävimme ulkona Tärkeillä Asioilla. Toki vielä sanomalehti-WC on käytössä sisätiloissa.

Leikkikoulussa opitaan myös kauniita käytöstapoja, joihin ei kuulu ihmisen varpaitten pureminen : )

Takapihalla on hyvää tilaa tutustua ulkomaailmaan ja lumeen. Kunpa vain pakkanen pysyisi aisoissa.
Pian ei riitä lumesta puhdistettu alue leikkilentäksi, jo muutama pentu on kahlannut mahaansa myöten lumessa. 
Liekö mottona: joka latuja kulkee on latujen vanki, vapaa on vain umpihanki!

Välipäivät

Pennut ovat viikonloppulomalla kasvattajansa luona ja Taivaanrannalla vietetään koiratonta elämää. Ei tarvitsisi herätä aikaisin aamulla, mutta uni loppuu niihin aikoihin kun pienet pitäisi ruokkia ja Tiitu viedä ulos.
Enää kaksi viikkoa yhteistä eloa koko pentueen kanssa. Kolme lähtee heti kahdeksan viikkoa täytettyään, vain yksi jää muutamaksi päiväksi pehmentämään laskua täysin koirattomaan eloon.
Olen saanut seurata pentujen kehitystä tiiviisti alusta saakka ja vaikken ole ladannut ennakko-odotuksia minkään pennun suhteen niistä löytyy tuttuja piirteitä. Tarkoitan lähinnä omia edesmenneitäni Juusoa ja Iidaa, jotka ovat pentujen isoisän vanhemmat.

Vaikka kaikilla ovat samat lähtökohdat  löytyy eroja luonteissa jo nyt. Ne ovat hurmaavia omalla yksilöllisellä tavallaan jokainen. Toivon kovasti, että uudet perheet näkevät oman pentunsa juuri sellaisena koirana, jonka he ovat toivoneet kerran saavansa.
Elämänsä koirana.

Pantaharjoitus

Pennun tärkeisiin juttuihin kuuluu panta kaulaan kuin henkselit housuihin !

Ja henkselit miestä myöten, eli pienet pehmeät pannat pennuille harjotteluun.

Perinteisesti pojille siniset ja tytöille punaiset.

Panta ei aiheuttanut suurta kommentointia kenelläkään pennulla, hiukan rapsuteltiin ensialkuun, mutta sitten päivän askareet eli leikit kutsuivat ja pannat "unohtuivat" kaulaan.

Pennut leikkivät jo vauhdikkaasti; syöksyjä, pesän puolustusta, hyppyjä, murinoita, haukahduksia, lelujen ravistelua....

Päiväkodin portin kolinakaan ei aiheuta enää minkäänlaista reaktoita, pennut kiipeävät sitä vasten kun tulevat vastaan ihmisäänen kuullessaan. Päivä päivältä pennut saavat lisää kokemuksia koko kaksiostani joko yksin tai pareittain, enää ei mennä varovasti kynnyksen yli vaan juostaan suoraan olohuoneeseen. Siellä on tuttu pentula, jossa ne käyvät  nukkumassa yöt.