Luistaa...ei luista....

Hiihtokausi on osaltani käynnissä, mutta sukset tuottivat pettymyksen. Käytin niitä viime talvena huollossa urheiluliikkeessä ja pohjiin laitettiin pitoteipit. Hiihtelin kevätladuilla eikä ongelmia ollut luiston tai pidon suhteen, mutta nyt pakkaslumilla ja pehmeillä laduilla meno tökkii. Näyttää olevan tarkkaa noudattaa lämpötila- yms.suosituksia.
No, pitänee ryhtyä joko tee-se-itse-toimiin tai odotella voitelulle sopivampia kelejä, jotka ovat kyllä mieleisiäni.

Ajatukset askartelevat koiramaisissa mietteissä, kuinkas muuten.
Oli ilo tavata "pentujani" ja samalla hiukan haikeaa. Antauduin niin täysillä niiden hoitoon ja kasvatukseen, että "tyhjän sylin syndrooma" ei ole pelkastään vitsi.
Onneksi tuttavillani on koiria, joiden vaiheita voin seurata.
Olin viime kesänä katsomassa BH-koetta täällä Rovaniemellä ja siinä katsellessa iski kaipuu koiran kanssa kehään! Muistin Juusoani ja miten nautittavaa oli tehdä sen kanssa yhteistyötä!
Aika aikaa kutakin.

Nyt taivaanrannalla eletään jälleen tiiviissä odotuksen tunnelmissa, Kennel Lapland'siin syntyy näinä päivinä kääpiösnautsripentue!
Toinen koiramainen odotus liittyy Tankavaarasta alkaneeseen ystävyyssuhteeseen, olen menossa hoitamaan  kahta sakemannia, Matildaa ja Jannua, niiden isäntäperheen loman ajaksi.

Viikonloppumatkalla

Esikoiseni on naimisissa japanilaisen naisen kanssa ja he asuvat Oulussa.
Miniäni täytti edellisellä viikolla vuosia, joten päätin lähteä tervehtimään heitä. Edellisestä vierailustani onkin kulunut tosi pitkä aika, olen ertyisen laiska kylästelemään.

He valmistavat japanilaispainotteista ruokaa ja käyttävät haarukan ja veitsen sijaan puikkoja ruokailuvälineinä. Poikani osaa käyttää taitavasti puikkoja syödessään, minulta sen sijaan onnistuu vain salaatin syönti puikoilla. Sen vuoksi saankin myös tutummat ruokailuvälineet  käyttööni. Pyysin miniääni tallentamaan kameraani kuvan puikkoharjoittelustani.

Goldwäscher P-pennuista kaksi asuu reippaan kävelymatkan päässä poikani kotoa.
Tässä kuvassa poseeraa Sulo (Pfifferling).

Eetu (Pumpernickel) ottaa rennosti.

Terveisiä Eetulta

Sain kuvaterveisiä Eetun omistajilta.

Tervehdin kaikkia ihailijoitani.Voin hyvin ja viihdyn uudessa kodissani, ihmiseni ovat minun oppimiskykyyni ihastuneita.

 Olen reipas ja rohkea poika, en arastele itseäni suurempiakaan eläinhahmoja.

Pedikyyri kuuluu pienenkin herrasmiehen rutiineihin.

Tankavaara

Tankavaara ja kullanhuuhtojat (=goldwäscher) kuuluivat elämääni jo vuosia ennen kuin Juuso tuli koirakseni. Tunsimme kyllä Iipan kanssa  toisemme jo silloin, olimmehan saman koirakerhon jäseniä.
Harrastin saksanpaimenkoirani Roopen kanssa monenlaisia asioita, palveluskoirakokeissa meillä oli maastojälki päälajina.

Saksanpaimenkoirasta on moneksi, talkoilimme yleisötapahtumissa mm. talvella kyyditettiin lapsia ahkiolla.
Roopen kasvattaja oli osakkaana vartioinitliikkeessä joten vartiointitehtäviä
 oli tarjolla. Markkinoitten aikaan torilla Roope vartioi öisin kauppiaitten kojujen koskemattomuutta. Se sai myös oman "virkakortin".


Osallistuimme Roopen kanssa useana vuonna kullanhuuhdontakisojen järjestyksen valvontaan Tankavaarassa. Partioimme illat ja yöt, nukkumaan pääsimme vasta aamulla.
Komea koirani sai ihailijan lähettipojasta, joka alkoi kiertämään kanssamme milloin muilta tehtäviltään ehti.

Vuosien vieriessä lähtettipoika varttui ja yleni ensiaputehtäviin, mutta kiinnostus Roopea kohtaan ei laantunut. Jokavuotisesta tapahtumasta tuli odotettu tapaaminen ja kiersimme entistä tiiviimmin yhdessä..

Nuorimies hankki ajokortin, suuri tapaus nuorelle sekin, mutta varsinaisen yllätyksen hän järjesti myöhemmin; hän toi kihlattunsa Tankavaaraan. Aikaisemmin olimme tavanneet vain kisoissa, tästä alkoi entistä tiiviimpi yhteydenpito näiden nuorten kanssa. He hankkivat itselleen kaksi saksanpaimenkoiraa : )
Silloiset nuoret ovat nykyään kumpikin tahollaan naimisissa, mutta kummankin perheen kanssa on yhteys säilynyt, vaikka kullanhuuhdontakisat ovat olleet osaltani historiaa jo parisenkymmentä vuotta.

Vilma

Villma esittelee laumaansa ja uutta harrastustaan.
 Se kuuluu olevan jo melkoinen jalkapallon pelaaja. Kuvassa myös sen valmentaja : )

Olisikohan tässä kuvassa  menossa pelistrategian hiominen....










Kiitos Anne näistä kuvista, ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!
On hienoa nähdä, että Vilma on lauman täysvaltainen jäsen.

Nella-pienokainen

Näin loppiaisena sopii vielä palata jouluisiin tunnelmiin. Vanhan perinteen mukaanhan vasta Nuutti joulun poies vie.





Ilokseni olen saanut kuvaterveisiä Petronellan perheeltä. 
Kuvanotto-
tilannetta tuntematta voisin päästää mielikuvituk-
seni valloilleen.            

                     Voisin kuvitella Nella-pienokaisen valmistautuvan esittämään koiramaisen yksinlaulun perheensä iloksi, niin keskittynyt ilme on neitokaisen naamalla... 

Rovaniemelle odotellaan  Kennel Lapland'siin uutta kääpiösnautseripentuetta syntyväksi helmikuun alussa, joten mielenkiintoisia aikoja on odotettavissa. Harrastus yhdistää ihmisiä, koirauutisia seurataan kennelistä tai paikkakunnasta riippumatta.
Koiraharrastukseni myötä olen saanut vuosikymmeniä kestäneitä kaveruuksia, joita tuskin muuten olisi olemassa. Eräs harrastustani ja kavereitani yhdistävä paikka on Tankavaara ja kullanhuuhdontakisat. Tähän aiheeseen palaan varmasti myöhemmin, se on pitkä ja monivaiheinen tarina.

Ympäristöoppia ja askartelua

Tämä näkymä Rokelta on sama kuin uudenvuoden yönä kuvattu, vain hiukan eri kohdasta ja kuvakin on vanhempi.

Kahden pipon pakkasista huolimatta on hyvä käydä haukkaamassa happea ja niinpä suuntasin askeleeni taas kerran Rokelle.  

Hämmästykseni ja iloni oli suuri, kun huomasin rakettien pakkausten kadonneen maasta! Joko ampujat ovat tulleet järkiinsä tai talkoohenkinen ulkoilija on kerännyt jätteet.

Olen itsekin harrastanut ympäristön siivousta erään lenkkeilykaverini kanssa. Meillä on usein tapana keräillä lasin sirpaleita metsästä ja laavujen siivous on ollut paitsi yleishyödyllistä myös hauskaa!

Tämän kuvan laavulla keräsimme muovipussiin maatumattomat roskat ja maatuvat kannoimme lähellä olevalle suolle. Tekijä oli työnsä näköinen!

Lopuksi teimme tulet ja paistoimme makkaraa, söimme ja nautimme työmme tuloksista.

Laavu pysyi koko kesän siistinä, joten moni muukin on osallistunut talkoisiin.

Käymme melko usein kiertämässä Korkalovaaran luontopolun, jonka puolivälissä tämä laavu on.

Toisen kerran samaisen kaverini kanssa  laavulle kävellessämme siellä oli ryhmä päiväkotilapsia ohjaajineen myös siivoamassa ympäristöä!

.....ja tervetuloa vuosi 2011...

Rokella ei ollut ainoatakaan uudenvuoden vastaanottajaa illalla yhdentoista aikoihin !
Olin vallan ihmeissäni moisesta.
Panin kyllä merkille muita vuosia hiljaisemman räiskeen matkalla Rokelle, mutta paikan autius silti hämmästytti. Vain sieltä täältä harvakseltaan näkyvät raketit muistuttivat vuoden vaihtumisesta.

Näkymä Rokelta Vennivaaran ja Ylikylän suuntaan..missä raketit ? Varmaankin kiristyneet määräykset ilotulituksista vaikuttavat hiljaiseloon.

Rakettien paukuttelu on kenties enemmänkin nuorten aikuisten huvia kuin varttuneempien.

Nuoriso on kautta aikojen alottanut paukuttelun jo alkuillasta. Siitä oli kyllä merkkejä täälläkin, näitä tyhjiä pakkauksia ei viitsitä kantaa pois.