Hae tästä blogista

tiistai 31. toukokuuta 2011

Korkkasin Korundin

Kuluneen viikonlopun ehdottomasti merkittävä ja kauaskantoinen kulttuuritapahtuma Rovaniemellä on vanhan Postiautovarikon tiloissa toimineen taidemuseon ja uuden musiikkisalin yhdistyminen ja sen avajaiset. 
Laitos sai yleisöäänestyksessä nimekseen Korundi.

Kuvassa on aulatilan kaksi vastakkaista seinää. Tiiliseinä on Postiautovarikon ulkoseinä, joka on jätetty paikalleen räystäitä myöten.  Historian havinaa. Oviaukkoina näkyvät pylväät erottavat aulan kahvion tiloista.

Vastapäätä on uuden Korundi-salin seinä, jossa on sisäänkäynti musiikkisaliin ja joka on kokonaan uudisrakennus. 
Ihmeelliset ovat arkkitehtien aivoitukset, rakennuksen ulkoseinät on tehty teräslevyistä . Niiden on tarkoitus ruostua! 
Liekkö ajatus syntynyt romuista ja  korjaamotoiminnasta.


Musiikkisali on kokemisen väärti! Se on suunniteltu nimenomaan akustiikkaa ajatellen ja se toimii! Kuuntelin kolme erilaista maistiaista. 
Useammankin kerran tuli mieleeni Aittakurun paljaan taivaan alla oleva luonnon muovaama konserttisali ja sen akustiikka. 





Edelleen historian havinaa.
Aulaan ulottuvan kahvion seinille on ripustettu mustavalkoisia valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä.

Talon yläkerrassa on myös asunut työntekijöiden perheitä.
Rakennus on Rovaniemen harvoja  sodalta säästyneitä ja siksi olenkin iloinen ettei sitä ole muutettu ulkoisesti. Postiautovarikon tarina on koottu kirjaksikin. 
Uudisrakennus jää sisäpihalle, josta se ei näy kadulle eikä nelosmonttuunkaan.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Luomua

Kemijoen rantarörmät ovat keränneet  auringon lämpöä ja valmistautuvat kukkimaan muuta maastoa varhaisemmin. Kullerot ja kurjenpolvet ovat nupulla, tuomet  samoin.

Lepän ja koivun lehti on humahtanut viiemepäivien sateista vauhtia ottaen.



Aikoinaan rinteet olivat keltaisenaan kulleroita. Ne ovat vähentyneet kovasti,  mutta vieläkin niitä voi siellä käydä ihailemassa.
Olosuhteet ovat vuosien saatossa muuttuneet,  kylällä ei enää ole karjaa eikä maanviljelystä.

Talvella aloimme kuopuksen kanssa suunnitella pientä pottumaata mökille, ihan vaan kesäpotuiksi.
Laitoin huhtikuun lopulla muutaman perunan itämään ja itujen tultua pistin ne maitopurkkeihin multaan. Pieniä lehtiä työntyi viikonloppuna mullan pinnalle.
Tänään sitten laitoimme ne kasvamaan maahan ja harson päälle.
Laitoimme myös muutaman mansikantaimen kasvamaan. Jos ne ovat suun mukaista lajiketta on tarkoitus lisätä niitä rönsyistä.



perjantai 20. toukokuuta 2011

Tanssitaidetta Rovaniemeltä

Keväällä on erilaisten seurojen ja harrastuspiirien aikaansaannosten näytöksiä ja konsertteja.
Eilen illalla oli Siepakoiden kevätkonsertti Wiljamissa. Yleisö tuntui koostuvan pääasiassa esiintyjien omaisista ja kavereista, mutta myös kaltaisiani vain esityksestä nauttimaan tulleita oli muutamia joukossa.
Konsertin esiintyjäryhmät etenivät alle kouluikäisistä liikunnan hurmaa välittävistä lapsista aina edustusryhmän valloittaviin tanssijoihin ja taidokkaisiin koreografioihin.
 Tanssien kerrottua tarinaa, epäselväksi ei jäänyt mistä on kysymys!

Rovaniemi on kansantanssin mekka. Ainakin jos asiaa punnitaan luokittelun valossa, kolme suomalaista kansantanssiseuraa on saanut edustusryhmänsä  korkeimpaan luokkaan : mestareihin. Niistä kaksi Rovaniemeltä, Siepakat, joka ennen Rovaniemen yhdistymistä kokosi harrastajia maalaiskunnan puolelta, ja Rimpparemmi !
Näistä Rimpparemmi arvioni mukaan on laajemmin tunnettu myös rajojemme ulkopuolella.
 Videoa klikkaamalla saat sen näkymään suurempana.
 Tässä Rimpparemmin taidon näyte, olkaa hyvät!

torstai 19. toukokuuta 2011

Kamera kiertää

Aamutuimaan käväisin terveyskeskuksessa ja onnistuneesta asioinnista ilahtuneena poikkesin hetken mielijohteesta sukulaisrouvan luo sanomaan "päivää" . Siinä hetken turistuamme ehdotin pientä kotiseutukierrosta. Ja eikun tuumasta toimeen, kamera olalle ja matkaan! Suuntana Viirinkangas ja Korvanniemi.






lauantai 14. toukokuuta 2011

Nekun viikonloppuvierailu

Nekun omat  ihmiset ovat lähteneet matkoille ja Nekku tuli Taivaanrannalle viettämään viikonloppua.
Petipaikaksi on vakiintunut makuuhuoneen ovenpieli tietokonepöydän vieressä. Nukkuvan koiran tuhina siivittää blogin kirjoittelua...kodikasta.
Olemme viettäneet leppoisasti aurinkoista päivää takapihalla, minä lueskellen ja Nekku aurinkoa ottaen.



Iida-koirani jälkeläisistä Nekku muistuttaa eniten emoaan sekä ulkonäöltään että käytökseltään. Nekun elämästä muutama vuosi kului emäntänsä opiskelujen vuoksi etäällä Rovaniemestä ja kului pitkiä aikoja etten nähnyt sitä. Kun se sitten tämmöisen pitkän ajanjakson jälkeen tuli käymään tuntui kuin olisin saanut hetkeksi Iida-Pirpanan takaisin!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Nekku-koiran kevättalkoot




Nekku  Nougat Iidantytär Goldwäscher piipahti mummolassa kevätkiireidensä lomassa.
Kuulumiset vaihdettuamme katsastimme kevään edistymistä takapihalla ja Nekun mielestä oli aika jo tarttua haravaan...
















maanantai 9. toukokuuta 2011

Maa martona makaa



Levin onnela : )


Jokin aika sitten kävimme Levin kanssa nostalgiamatkalla mökillä tutkailemassa kevään edistymistä.

Vielä ei vihreää näy , maa on vielä marto, mutta pienen haravoinnin jälkeen alkaa sieltä täältä pilkistää uutta kasvua.
Pikkulinnut sirkuttavat ja kantavat pesätarpeita oksanhankaan. Rastaita,  västäräkkejä, kiuruja, kuoviparinkin olen nähnyt taapertavan pellon laitaa...






Kemijoki heijastelee taivaan sineä ja rannalla kulkijan mieli on sees...
Kelpaa kesän tulla!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Äitienpäivänä

Suomenkielen kaunein sana: Äiti.

Sen merkitys on erilainen sekä eri ikäkausina että eri ihmisille. Aina se kuitenkin merkitsee elämän alkua...
Muistelen omaa äitiäni, joka nukkui pois runsas vuosi taaksepäin. Sain saattaa äitiäni kuoleman portille ja pääsimme lähemmäksi toisiamme kuin milloinkaan. Kiitos äiti niistä hetkistä!

Muistan myös edesmennyttä naapuriani, joka menehtyi maaliskuussa. Jäljelle jääneen puolison ryhti heijastaa surua, ensimmäinen yksinäinen  äitienpäivä lisää kaipausta.

Elämä on luopumista mutta myös elämää joka hetki.
Saan tavata tänään omat lapseni...

perjantai 6. toukokuuta 2011

Aku Ankka

 Ilmiö, joka pitää pintansa vaalituloksista ja kaikesta maailman myllerryksestä huolimatta on Aku Ankka !
 Muuan nimeltä mainitsematon oikeustoimia välttelevä eurooppalainen poliitikko moitti meän ruokaa kelvottomaksi, pöljä.  Sama kumpi pää sillä on äänessä!
 Potun ja ruisleivän voimalla ollaan selvitty  hamaan IT-huumaan saakka. Tiiä sitten eteenpäin, riittäneekö pitsassa ja perunalastuissa poveria...kaupassa kerran kuultua:" Pitää mennä safkalle...." lausahti runsaasti ylipainoinen poika sylissään perunalastupussi ja puolentoista litran kokispullo.

Mutta puheet ruuasta sikseen ja takaisin Aku Ankkaan. Se on sukulaisineen on viihdyttänyt yli rajojen lapsia ja lapsenmielisiä aikuisia kokonaisen ihmisiän. Monessa perheessä, meilläkin,  aikuiset selailevat vanhoja Ankka-kansioita eikä aikuisikään ehtinyt lehden tilaajakaan ole harvinaisuus.
Mutta eikös vaan Ankka-dynastiastakin joku rienaaja paremman tekemisen puutteessa tehnyt terävän huomion: Aku ja kumppanit esiintyvät julkisesti ilman housuja! Hyi!

Aku koukutti lukijansa jo ennen television tuloa, olisikohan ollut esiaste Kauniille ja Rohkeille. Aku hakkaa mennen tullen aitoudessaan kyseisen sarjan, jonka haluaisin kuopata ja syvälle sittenkin.
Sarjoista puheenollen kotimaiset sarjat keräävät huippukatsojalukuja. Näistä Taivaantulet on onnistuneitten näyttelijävalintojensa vuoksi suosikkini.
Tässä vedän kotiinpäin, revontulet ja pohjoisen elämä on totta ja tuttua, siihen on helppo upota. Ja tästä syystä maksan TV-luvan mielelläni. Enkä tilaa Aku Ankkaa.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Kevään merkkejä

Kevät on vuodenaika joka saa sormenpäät syyhyämään ja ajatukset askartelemaan mullantuoksuisissa sfääreissä. Monena keväänä olen vannonut jättäväni kaikki siemenet kauppoihin, koskapa en ole onnistunut kasvattamaan niistä tanakoita kunnon taimia, mutta vasta tänä keväänä päätös on pitänyt.

Takapiha tarjoaa silti  rapsuttelemista ja kasvien talvesta selviytymisen ihmettelemistä.
Ruohosipuli on kylmänkeston mestari! Se talvehti ilman minkäänlaista suojausta, kuten näkyy blogitekstin "Taivaanrannalla pieniä vieraita" kuvassa. Myös rosmariini on selvinnyt paitsi talven pakkasista myös Eetun hampaista : )  Sekin työntää vihreätä mullasta.



Kiinanlyhty



Tämä sitkeä sissi talvehti mökillä miniäni kasvimaahan haudattuna.
Se talvehtisi kyllä kukkapenkissäkin, mutta se nostaa versonsa vasta kesäkuussa eikä ehdi muodostaa kauniita oransseja lyhtyjään valmiiksi ennen pakkasten tuloa.