Pohjoista puhetta 2

Jo aiemmin tässä blogissani olen tuonut julki kiinnostukseni länsirajan murteisiin ja pohjoisen elämän kuvaukseen. Eikä vähäisempänä tule ulkoilmateatterit, joista kuluneena viikonloppuna sain tutustua Kolarin Äkäslompolossa olevaan Ihmisen rinkiin.
Esityksenä oli laulunäytelmä, joka on saamassa jatko-osia tulevina vuosina. Lainaan tähän ohjelmalehtisestä pätkän esittelyksi:
'Pieni kansani laulu on kuvitteellinen historiallinen balladi, tarina, jota olisi voitu jossakin lappilaisessa suvussa kertoa sukupolvesta toiseen.'

Näytelmän käsikirjoittajana toimii Uuttu-Kalle, jonka aiempaa tuotantoa on mm.Velho-ooppera. Sen lisäksi häneltä löytyy muutakin kirjallista tuotantoa.

'Näytelmä päättyy ja näyttämö hiljenee..'

Rikollinen palaa rikospaikalle väitetään, ja mikäpä minä olen sitä muuttamaan, siispä seuraavana päivänä kameraani tarttui muutama otos esityspäikalta.
Puitteet ovat vaikuttavat.

Tässä kuvassa poseeraa eräs näyttelijöistä, Lapin lehmä. Se esiintyi useassa kohtauksessa ja oli selvästi harjoitellut, esiintymisjännitystä ei ollut havaittavissa.
Kun näytelmä sijoittuu lapin maisemiin esiintyjinä oli myös kaksi poroa, jotka samoin esiintyivät kokeneen konkarin tavoin.
Loppukiitoksiin toista poroa talutti pieni poika, arviolta alle kymmenvuotias. Ihailtavaa oli pojan ja poron yhteys: kumpikin kumarsi täsmälleen yhtä aikaa!

Näyttelijöiden ja yleisön sosiaaliset tilat ovat todella asianmukaiset ja paikan henkeen sopivat.

Metsän antia

Sulo kävi Marjaanan parturissa ja tapasi samalla isänsäkin. Nämä kuvat kertovat murkkupojan ja aikuisen uroksen kohtaamisen, selityksiä tuskin kaivataan! Tai ehkä näitä koiriä tuntemattomille kerrottakoon, että tummempi koira on isä-Junnu.

Koirattomana ei tule lähdettyä aamulla aikaisin metsään, mitä sitä tyhjää kävelemään.
Nyt on kuitenkin syytä, lähimetsästä on sateiden ansiosta odotettavissa saalista. Enkä pettynytkään odotuksissani, paitsi kangassieniä löysin myös herkullisia kehnäsieniä***
Taidanpa tehdä sienipiirakan uuniin, jääkaapista löytyy sekaan vielä Päivin kasvattamaa kesäkurpitsaa, nam!
Tuli mieleeni metsässä käveleskellessäni myös koiraa kinuavalle lapselle annettu ukaasi -joka aamu lenkille pelkän hihnan kanssa kahden kuukauden ajan. Vähänkö huvitti, sama neuvo pätee itseni suhteen. Noita kasvattajien pentuja seuranneena pakko tunnustaa: mieli tekee : )

Markkinoilla

Kolmipäiväinen tapahtuma järjestettiin jo kolmatta kertaa vanhalla torilla ja Jätkän puistossa Kemijoen rantamaisemissa.
Tarjolla oli lappilaista osaamista niin aineen kuin hengenkin saralta.

Vanhaa ja uutta.

Markkina-alueelle oli laitettu esille arkistokuvista suurennettuja kuvia sotia edeltävältä ajalta.

Asukkaiden kannanotto.

Vanha keskussairaala, joka toimii nyt terveyskeskuksena, on rakennettu Kemijoen rannalle. TK:n takana on niemi, jota kaupunki suunnittelee laajennettavaksi.

Käsityöläiset sekä myivät tuotteitaan että  antoivat myös työnäytteitä. Myyntikojuissa sukkapuikot helisivät ja takuutuoretta kirnuvoitakin oli tarjolla.

Puhuttelin kuvan vääpeliä, joka kertoi asepukunsa olevan aito ja vm. 1936!

Yllätyspostia

Reissusta kotiin palattuani postin joukossa oli postinkantajan viesti kirjeestä, joka ei ollut sopinut luukusta. Olin ihmeissäni tietenkin, en ole tilannut mistään mitään.

Kirjeen haettuani ja avattuani nauroin makeasti ja pitkään! Nina- ystäväni tyttären tavaroista oli tämä löytynyt tarpeettomana  ja pakattiin kirjekuoreen saatesanoin ....kuuluu ihan selvästi teille, joten muuttaa nyt Rovaniemelle.

Yllätys toimii!
Ninalla on pistämätön huumorintaju, olen saanut nauttia siitä parisenkymmentä vuotta, kiitos Tankavaaran lähettipojan.

Taivaanrannalla on jälleen kääpiösnautseri : )

Kotona jälleen

Eilen aamupäivällä Sulo tuli tapaamaan velipoikaansa ja Eetu ystävällisesti lähti esittelemään vieraalleen lenkkimaisemiaan.
Pojat ovat murkkuiässä ja omasta mielestään jo miehiä, siksi päätimme Arjan kanssa tutustuttaa ne toisiinsa yhteislenkin avulla. Niillä oli mielenkiintoa maaston hajumaailmaan ja tutustuminen tuli siinä ikäänkuin sivutuotteena.

Iltapäivällä Eetun omistajat soittivat olevansa tulossa kotiin joten aloin keräillä tavaroitani kokoon ja kantaa niitä autoon.
Eetu arveli meidän lähtevän yhdessä jonnekin ja piti tarkasti huolen etten varmasti unohtaisi sitä kotiin. Se  istui hievahtamatta ulko-oven vieressä, ja riemastui suunnattomasti kun sen omat ihmiset tulivat portista pihaan.

Kuulumisia vaihdettiin, Eetullakin riitti kerrottavaa ja kun Päivi rupesi puuhaamaan kalakeittoa hylkäsin kotiinlähtökiireeni sikseen.
Soppakattilan ääressä viihdyimme ja kun puhuttavaa tuntui riittävän ja riittävän kahvistelimme vielä terassilla.
Voin todeta, että koirat yhdistävät ihmisiä ja olen todella iloinen, että aikanaan ryhdyin tähän pentuprojektiin!
Kiitos Päivi ja Markku, että luotitte koiranne ja kotinne haltuuni matkanne ajaksi!

Oulussa paistoi ilta-aurinko vielä suloisesti lähtiessäni viimein kotimatkalle, mutta sää vaihtui pohjoista kohti ja sain ihailla upeita värejä taivaalla. Laskeva aurinko värjäsi pilviä ja kuvan sateenkaari piti välttämättä pysähtyä ikuistamaan.

Kotiinviemisiksi sain Päivin kasvimaalta nämä ihanuudet, neljä erilaista kurpitsaa! Nyt penkomaan keittokirjoja ja nettiä, Taivaanrannalla on luvassa herkkuja!

Otteita Eetun päiväkirjasta



hmmmm...pitäis olla paatti.....




.....ei ei ei....ei merikelpoinen.....




....mutta tuossapa paras tällä rannalla!




Reissu heitetty, väsy voitti miehen...



Eetun päivään sisältyi tänään Lakun kouluttamista (se kun ei ei tunnu ymmärtävän komentoja) ja retki rantamaisemissa.

Veneitä oli rantaäyräilla odottamassa vesille lähtijöitä. Muutamassa jopa perämoottori paikallaan, mikä nykyisinä aikoina ihmetyttää. Ehkä täällä vielä pannaan merkille vieraat kulkijat, omakotialueella.
Kaupassakin kävimme Eetun kanssa. Kotiin palattuamme se ei halunnut tulla pois autosta, jätin peräluukun auki ja koiran velelemään sikeitä.

Eetun luona

 Eetun isäntäväki suunnitteli lomamatkaa ja kun minulta kysyttiin tulisinko siksi aikaa Eetun  kaveriksi innostuin kovasti ajatuksesta, tottakai !
Enkä suinkaan pelkästään upean miljöön vuoksi, vaan koska niin mielelläni seuraan "pentujeni" kehitystä.
Mielenkiintoista on nähdä ovatko pienenä pentuna havaitsemani luonteenpiirteet säilyneet iän karttuessa.
Ja kyllä, kyllä ne ovat. Eetu on voimakatahtoinen ja päämäärästään kiinni pitävä kuten se oli pienenäkin.

Pennuista Eetu muistuttaa eniten Juusoa joten voitte uskoa, että katselen sitä sydän sykkyrällä...
Enkä kuitenkaan kadu päätöstäni olla pitämättä sitä itselläni, se on saanut juuri oikean kodin ja ihmiset itselleen.
Arvostan teitä kasvattajat, jotka osaatte löytää kasvateillenne niille sopivat kodit ja jaksatte opastaa ja neuvoa niin kauan kuin tukea kaivataan.

Miehet vaativat

Yöt ovat viileitä, aamuinen piipahdus takapihalle antaa aavistuksen tulevasta syksystä.
 Mitähän pitääkään vielä tehdä kesän kääntyessä lopuilleen?
Matonpesu ei houkutellut helteillä, en halunnut paistua kuumassa auringossa. Lauantaipäivästä näytti tulevan kaunis, siispä matot kainaloon ja etsimään vapaata pesupaikkaa.
Toinen yritys toi tuloksen ja sain pestä mattoni hauskassa seurassa. Pesijät olivat toisilleen tuttuja, leukailua ja kuittailua puolin jos toisinkin.
Luvan saatuani kuvasin 'anonyymit kotikiusatut' marttojensa valvovan silmän alla matonpesupuuhissaan. Uskalsivat kuitenkin vaatia tasa-arvoa: naiset matonpesupaikoille!

Ajellen

Kauniin kesäpäivän vietin eilen pyoräillen, kotiin tulin vasta illansuussa. Aloitin aamulla pyörähuollosta, vanha palvelijani on reissannut mukanani vuosien mittaan kilometrin jos toisenkin ja sitä täytyy huoltaa hyvin.
Tässä polkupyörässä on aimo annos nostalgiaa, sijoitin siihen aikoinaan Juuson ja Iidan astutusmaksun. Iidahan ei ollut vielä silloin minun koirani, tutustuimme vasta silloin.
Tuosta tapahtumasta seurasi Goldwäscher L-pentue. Josta pentueesta tänä kesänä sateenkaarisillalle matkannut Luxus on P-pentujen isoisä.


Pyörähuollosta ajelin terveyskeskukseen, verinäyte labraan ja sitten yläkertaan mittaamaan verenpainetta. Kutakuinkin kohillaan näytti olevan. Verenluovuttajana ajattelin tarjota pussillisen SPR:lle, mutta käynti siellä jäi kahvitteluksi, ne säännöt, ne säännöt.

Juuri nyt suunnittelen ajelevani Nivavaaraan tervehtimään Lapland's pienokaisia...

Kasvun ihmettelyä

Kaveri piipahti takapihallani erikoinen puolukanvarpu mukanaan. Sitä ihmettelimme yhdessä emmekä keksineet syytä miksi latvan lehdet ovat muuttaneet värinsä ja kasvavat tiheänä kukintona.

Maitopurkkiperunat ovat myös kasvaneet jo suuremmiksi kuin olisin osannut odottaa.  Niitä olisi voinut ruveta keittelemään jo pari viikkoa aiemmin. Vaan kun ne ovat poissa silmistä siellä mökillä.
Tulikohan laitettua liian paljon, perunaa kun ei voi nostaa maasta elokuussa. Maassa ne kasvavat niin suuriksi, että ehkä halkeavat sisältä.
Ämpäriperuna (kaksi puikulaa) työntää pitkää vartta, mullan alle en ole kurkistanut.
Voi minun kantapääni, paljon oppia nousee kauttanne latvaani!

Porkkanakokeilu tuntuu onnistuneen, kiisselikylvö osottautui toimivaksi, harvennusta ei ole tarvinnut tehdä. Harvennus alkaa luonnonmenetelmällä kunhan niissä alkaa olla syömistä.
Rakuuna ja persilja rehottavat edelleen hyvinvoivina ruukussaan.