Kolpeneen harjulla

Kävin ampumaradan maastossa sienimetsässä ja palailin kotiin harvoin kulkemaani reittiä, en ole vuosiin kulkenut Kolpeneeen harjua pitkin. En muistanutkaan miten kaunista seutua se on, kapea harjutie Salmijärven ja Keinuvuopajan välissä. Ruskan värit puissa ja vettä jokapuolella!
Silmä lepää maisemassa ja mieli rauhoittuu nauttimaan luonnon näkymistä.

Lauleskellen

Laulutaidottomat-ryhmä on kokoontunut toisen kerran. En voi kehua  äänelläni eikä tavotteenani ole esiintyminen, mutta olen silti kovasti kiinnostunt.  Laulaminen on tekniikkalaji ja sehän mulle passaa!
Tekniikka on järjellä ymmärrettavissä; kun teet näin, siitä seuraa että jne.

Opettajamme on klassisen linjan laulaja ja pätevän kuuloinen nuori pedagogi.

Mitenkähän se laulaminen lapsena olikaan niin helppoa? Ei tarvinnut miettiä miten hengittää, senkuin antoi äänen kulkea. 

Sadonkorjuuta

Syyskuu lähenee loppuaan, on aika katsoa ovatko satotoiveet toteutuneet. Puikulapotut tuottivat iloisen yllätyksen, ne ovat 'lisääntyneet ja täyttäneet maan' : )  Sopivan kokoisiakin ovat, kyllä kelpaa keitellä!



Kaali on selvästi myös syyskasvi, vaikka lehtikaali antoi satoa jo heinäkuussa se edelleen työntää uusia lehtiä. Niin myös ruusukaali. 'Ruusut' jäivät pieniksi, mutta olen napostellut niitä sellaisenaan, kaalilta maistuvat. Saattavat olla hyviä myös suolavedessä keitettynä ja voisulalla höystettynä.
Porkkanat ovat makeita ja parhaimmillaan sellaisenaan, en henno niitä keittää.

Rakuuna tekee siemeniä, pureskelin niitä uteliaisuuttani, voimakkaan makuisia olivat. Persilja ei viihdy yhtä hyvin ruukussa kuin avomaassa, loppukesästä kasvuvoima hiipuu, samoin nokkosilta. Nokkosia kasvaa siellä täällä takapihaa, mokomiakin (useimpien mielestä), mutta mie paan niitä pataan mielelläni. Olenpa kuivannutkin talven varalle.

Eikä sovi unohtaa puolukoitakaan.
Yleensä haluan nauttia marjat sellaisenaan, keittämättä, mutta tänä syksynä olen tehnyt tuoreella inkiväärillä maustettua puolukkahilloa. Kanelitanko sopii myös hyvin maustamaan puolukkaa.



En oikeasti ole kiinnostunut ruuanlaitosta enkä puutarhatöistä, mikä ei taida tuntua kovin uskottavalta edellisen valossa : )

Blogi täytti vuoden

Aloitin bloggaamisen vuosi taaksepäin enkä oikeastaan tiennyt millaiseksi se muotoutuu tai mitä haluan sanoa. Olin jo lopettamassa  kirjoittamista, mutta Pirjo sanoi että stop tykkänään moiset puheet!
Pidän kirjoittamisesta ja ainahan jotakin sattuu ja tapahtuu ihmisen elämässä. Eri asia ketä kiinnostaa. Olen lohduttautunut seikalla etten häiritse ketään pulinoillani, bloginhan voi jättää halutessaan huomiotta .
Koirat, musiikki, koti ja kotiseutu ovat tärkeitä elementtejä elämässäni. Ja tekniikka. Ja autot. Ja huumori : )
 Näitten ohi menevät vain omat poikani.

Rillumarei

Rovaniemen markkinaperinne kauppatorilla jatkuu vaikka myyntikojuja on vähän entisiin vuosiin verraten. Eirovanimeläisille kerrottakoon että Rovaniemen Wanhat Markkinat on ihan eri juttu, se pyrkii nimensä mukaan  tarjoamaan kansalle tuuulahduksen entisajoista festarihengessä.

Nyt meneillään olevat markkinat ovat nykyaikaistuneet monellakin tavalla. Virolaiset ja tummahipiäiset kauppaavat vaatteita ja astioita. Heidän tuotteensa erottaa selvästi yhdellä silmäyksellä meidän omasta tuotannostamme.

Aina pintansa pitävät tuotteet markkinoilla rinkeleitten ja kalakukkojen lisäksi. Kalan myynnissäkin on nykyaika astunut kuvaan, ei sitä ennen kylmäaltaista...

Vain ilmapallokauppiaat, helppoheikki ja torikuvaaja puutttuu.
Helppoheikin huutelua ei enää markkinoilla kuulu, mutta rovaniemeläisen muusikon hanuri viihdyttää markkinaväkeä kahvittelun lomassa.
Veikko Kinnunen on rovaniemeläisille tuttu monenlaisista kesätapahtumista.

Enpä malta olla muistelematta kaikkien varttuneempien muistoissa elävää viimeistä torikuvaajaa Valto Pernua. Hänellä oli teltta, jonka sisällä hän kuvasi asiakkaansa. Teltan ympärille oli asetettu nojalleen myytäväksi hänen omia maalauksiaan.

Valto Pernu Rovaniemen markkinoilla 1980  Kuva: Mervi Autti

http://www.valtopernu.net
Tässä linkki, joka kertoo Pernun elämästä ja saavutuksista.

Tottelevaisuutta

Olen ikuisuus taaksepäin harrastanut koirieni kanssa tottelevaisuuskokeita mutten ole vuosikausiin enää seurannut edes paikkakunnalla järjestettäviä kokeita.
Ei ole ollut omaa koiraa eikä ketään tuttuakaan koiraa tsempattavana.
Nyt kuitenkin Nekun emäntä toisen koiransa Lantin kanssa on agilityn jälkeen siirtynyt TOKOon. Lantilla oli toinen kisa alokasluokassa, yhden ykköstuloksen se on saanut jo aiemmin tänä kesänä.
Nyt oli tuloksena myös ykkönen ja luokkavoitto komein pistein 185.5
Täydet ovat 200 pistettä.

Paitsi varsinaisia kokeeseen kuuluvia liikkeitä tuomari seuraa myös koiran ja ohjaajan yhteistyötä, miten mielellään koira työskentelee. Itselleni ne pisteet ovat liikkeistä saatuja tärkeämmät, ne kertovat tarkkasilmäiselle parin keskinäisestä suhteesta ja miten koiraa on koulutettu. 

Uusi koirakaveri

Taivaanrannalle on tullut uusi koirakaveri, Blacky nimeltään ja se on Lapland's kasvatti.
Blacky tarvitsee hiukan pidemmäksi aikaa hoitopaikkaa ja niinpä se saapui Taivaanrannalle katsastamaan josko se viihtyisi meillä.
Se tutki sisätilat ja kävimme pikkulenkin myös ulkona isännän ollessa asioillaan.
Niin Blacky kuin isäntänsäkin hyväksyivät Taivaanrannan säännöt ja maastot joten lokakuussa Taivaanrannalla majailee Kääpiösnautseri!

Opintielle

Omalta kohdaltani syksy on odotettu eikä haikailu kesän perään tunnu tarpeelliselta. Mennyt kesä on sisältänyt leppoisaa oleskelua ja sopivassa määrin tapahtumia ja ennenkaikkea olen saanut tavata 'pentujani'.
Toivon jatkossakin saavani seurata pentujen elämää ja touhuja.

Kansalaisopistot kautta maan ovat avanneet ovensa opinnälkäisten harrastaa kiinnostavaksi kokemaansa, tarjontaa on laidasta laitaan. Jotkut ryhmät ovat muita suositumpia ja täyttyvät heti ilmottautumisen alkaessa.
Itse sain peruutuspaikan tällaiseen. Kyseessä on tietääkseni ensimmäistä kertaa Rovalassa tarjonnassa oleva Laulutaidottomat-ryhmä.
Musiikki on lähellä sydäntäni, mutta oma laulamiseni on jostain syystä jäänyt ajan saatossa josta syystä ääni pilaantuu ulos tullessaan : )
Lauleskelin aikoinaan Goldwäscher J- ja K- pennuille kuten myös Peacemaker's-pentu Quincylle. Tapasin Quincyn myöhemmin, kun se tuli käymään Suomessa,  se reagoi tuttuun lauluun. En malta olla taas kertomatta ajatustani, että kyseessä on ehdollistuminen tiettyyn signaaliin ja tunnetilaan (tätä hyödynnetään koirankoulutuksessa).

Radioa kuunnellessani olen usein napsauttanut sen kiinni, koska sisällöltään köyhä musiikki ärsyttää minua.
Sanoituksessa toistuu pari kolme lausetta ja sävel jumputtaa muutamaa nuottia, melodiasta ei tietoakaan.

Tarinointia takapihalta

Nukenkaulus kukoistaa vielä näin komeana  varaston seinällä, se pitää näköjään orkidean lannoitteesta. Tämä on suosikkini kesäkukista, se on yksi harvoista, jotka viihtyvät luonani.
Se ei piittaa runsaista vesisateista eikä satunnaisesta kuivahtamisesta, se virkistyy aina uudelleen ja uudelleen pienellä hoidolla.

Kiinanlyhtykin on saanut värin lyhtyihinsä, ihme kyllä näillä leveysasteilla. Itse kasvi on kärsinyt myyristä ja muistakin vegaaneista. Kesän säät ovat olleet otolliset kaikenlaisille ötömönkiäisille.

Vaikkakaan takapihani ei kelpaisi puutarhakirjan mallisivuksi se toimii oivallisesti koiravieraitteni kesäisenä olohuoneena.
Itsestänikin on ihanaa työntää paljaat varpaani aamukasteisen nurmikon sekaan.
Nautin myös takapihani rauhasta suurten puiden katveessa, ympäristön äänet vaimentuvat puiden oksistoon. Lueskellessani usein kirja putoaa syliini ja ajatukset karkaavat muistoihin...Juuso ja Iida nauttimassa auringosta...Nekku haravoimassa... pennut ihmettelemässä maailmaa...

Hyötykasvikokeiluni ...hmm...no jaa....

Ruusukaali kasvoi korkeutta, mutta 'ruusut' jäävät pieniksi. Laitoin kyllä istuttaessa runsaan lannoituksen jota lisäilin vielä kesän mittaan, mutta ruukussa ei liene multatilaa riittävästi noin isolle kasville. Vaan jos näin lämmintä syksyä jatkuu pitkälle niin kukapa tietää vaikka nuo 'ruusutkin' vielä turpoisivat.
Ämpäripottua en ole vieläkään katsonut, ne säilyvät parhaiten mullan seassa.
Porkkanatkin kasvoivat napostelukokoisiksi, ovat makeimmillaan. Tähän aikaan syksystä niiden pitäisi olla kyllä jo suurempia, mutta epäilen jälleen sopimatonta kasvualustaa ja hoitoa.
Onneksi ruokatalouteni ei ole oman kasvatuksen varassa : )

Ohutta yläpilveä

Matkustelen varsin vähän siihen nähden miten paljon minulla olisi aikaa. Mie nyt vaan viihdyn Rovaniemellä.
Kävin kääntymässä pääkaupunkiseudulla, kulkuvälineeksi valitsin tällä kertaa junan sijasta lentokoneen.
Tämä syystä että edellisestä lennostani on kulunut kymmenisen vuotta ja että Norwegian tarjoaa edullisia matkoja. Samalla sain testata uudistuneen Helsinki-Vantaan lentoaseman, eipä sillä että muistaisin edellisestä kerrasta juurikaan mitään yksityiskohtia.

Siirtyminen lentoasemalta Helsinkiin tai ympäristökuntiin ei juuri kukkaroa rasita. Seutulipun hinta on 4€ ja vaihtoaikaa toiseen HSL:n kulkuneuvoon on 80 min.







Selkeältähän tämä näyttää, kaikki tarvittava tieto löytyy opastauluista ja lentolipusta. Kunhan ei pilaa kiireellä matkaansa.

Tätä näkymää katselin juuri ennen laskeutumista Rovaniemelle. Arvelen tämän olevan Perunkajärven yksityisomistuksessa oleva ajoharjoittalurata.
Siellä käyvät mm.saksalaiset Porcshen sponsoroimaa talviajokoulua ja jossa  SPR:n ensiapuryhmä oli päivystämässä, minä mukana. Siksi paikka vaikuttikin tutulta.

Savua ja sieniä

     

Esikoinen mökkeilee  vaimonsa kanssa ahkeraan ja yhdessä he tekevät polttopuita ja raivaavat tontilta risuja.

Kesän aikaan kuivaneet oksat sitten poltetaan syksyllä ja tällä kertaa olin mukana polttamassa vanhentuneita tiliotteita yms. papereita, joita en halua jättää paperinkeräykseen. Liekit nousivat juhlalliseen korkeuteen!

Siinä tulta katsellessamme mietimme jopa rosvopaistin tekoa. Tällä kertaa se jää mutta kenties tulevaisuudessa. Kaikkeahan pitää kokeilla edes kerran, paitsi....

Ruoka ei jäänyt pelkän haaveilun varaan, siitä piti huolen miniän pistäytyminen metsässä ja pottumaa.

Jopa herkkutattejakin hän oli löytänyt, ne söimme makeisiin suihimme.

Tästä saaliista jäi vielä talvenkin varalle pakastettavaksi.

Vuoroin vieraissa

Kävin kuukausi taaksepäin morjenstamassa Lapland's pentuja, joista Heidi on jättänyt itsellen yhden, Ritaksi nimeämänsä.
Tänään Rita suoritti vastavierailun Taivaanrannalle, olivat käyneet kaksissa naisin katsastamassa Heidin auton ja poikkesivat meillä.

Tämä on juuri sitä mitä pienen pennun kanssa pitää tehdä, tarjota sille kokemuksia monenlaisista asioista ja ympäristöistä. Kun se saa omin jaloin omaan tahtiinsa tutustua uusiin asioihin ja ympäristöihin sen itseluottamus ja myös tilanteen arviointikyky kehittyy.
Ei pentua pumpuliin, mutta järki käteen!

Tästä kuvasta tekisi mieli sanoa, että Rita on saanut salonkikelpoisen kasvatuksen, mutta totuus on että uni painaa pienen silmiä ja pitäisi päästä jo nukkumaan : )