Hae tästä blogista

maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden vaihtuessa



 Vuoden viimeinen päivä alkoi leutona ja lempeänä. Joulun ja uudenvuoden väliin sattunut suuri sään vaihtelu pakkasineen ja lumisateineen 'avasi' minulle hiihtoladun. Kylläpä olikin nautinto pitkästä aikaa nostaa sykettä...

Kuluneeseen vuoteen sisältyi monenlaista - odotettua ja odottamatontakin...
Vuoden vaihtuessa ovi on raollaan tuntemattomaan tulevaisuuteen, toiveita, unelmia ja suunnitelmia....aika saa näyttää mitkä niistä toteutuvat.

 Kävijätilastoa seuratessani olen havainnut kiinnostuksen lisääntyneen blogiani kohtaan, se saa jatkamaan lopetusaikeistani huolimatta.
Kiitos teille hyvät lukijani  seurastanne kuluneena vuonna! Toivotan tulevalle vuodelle teille jokaiselle unelmia ja uskoa tulevaisuuteen, voimia toteuttaa unelmianne ja pitää huolta itsestänne ja toisistanne!

lauantai 29. joulukuuta 2012

Jonain päivänä

Ei tullutkaan Mayojen ennustamaa maailmanloppua, onneksi en elänyt kuin maailmanlopun edellä : )
Silti asioita ja elämää voi tutkiskella hiukan syvemminkin...ja sopiihan se teemaankin näin vuoden  viimeisinä päivinä. Arkistojani penkoessani löysin alla olevan tekstin, jonka haluan jakaa kanssanne hyvät lukijani ja ennenkaikkea rakkaat ystäväni, joita kiitän sydämestäni kuluneesta vuodesta!


Jos jonain päivänä tuntuu siltä,
että itkettää...
Soita minulle. En lupaa, että saan sinut nauramaan, mutta
voin itkeä kanssasi

Jos jonain päivänä tuntuu siltä, että juoksisit karkuun, älä epäröi soittaa minulle. En lupaa sinua pyytää pysähtymään mutta voin juosta kanssasi

Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään soita minulle. Lupaan olla vierelläsi ja lupaan todella olla hiljaa. Mutta jos jonain päivänä soitat minulle ja en vastaa, tule nopeasti tapaamaan minua, ehkä tarvitsen sinua.

Jos joskus en huomannut sinua, olen pahoillani. Jos joskus ajattelin olla isompi ja parempi kuin sinä, anna anteeksi.

Minä pidän sinusta älä koskaan unohda sitä. Huonojen ja hyvien aikojen jälkeen olen aina täällä sinulle. Olen pahoillani kaikesta väärästä mitä ikinä olen tehnyt.

Kirjoitan jos huomista ei koskaan tulisikaan. Entä jos en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai antamaan sinulle isoa halausta.

Entä jos en ikinä voisi sanoa olen pahoillani ja pidän Sinusta. Jos huomista ei koskaan tulisikaan.

torstai 20. joulukuuta 2012

Pieni vieraani

Kuvat kertokoot tarinaansa...





Kiitos Varpu ja Ilmari käynnistä!
Ilmari on jo kokonaisen vuoden ikäinen. Minusta on erityisen mukavaa seurata pienen ihmisen kehitystä, varsinkaan kun minulla ei noita lapsenlapsia ole.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Oodi ystävyydelle 2





Taannoin lenkkeillessämme Seija-ystäväni kanssa ja niitä näitä jutellessamme hän tuli vaatimattomasti kertoneeksi meidän yhteiseltä tuttavaltamme saamastaan mitalista. Minä tietenkin utelemaan lisää, en ollut kuullutkaan moisesta mitalipäivästä.

Yhteinen tuttavamme oli loukannut polvensa ja joutui käyttämään kyynärsauvoja pitkään. Se hankaloittaa elämää ja kun siihen lisätään vielä talviset olosuhteet ja koiran ulkoilutus haasteita riittää.
Avuksi riensi ystävällinen naapuri Seija!

Omalta kohdaltani olen myös saanut nauttia Seijan avuliaisuudesta runsain määrin!
Enkä vain minä ja yhteinen tuttavamme, Seijalla on näkevät silmät ja kuulevat korvat kanssakulkijoiden huolille.

Seija on mitalinsa ansainnut!
http://yle.fi/uutiset/mitalipaivana_palkitaan_arjen_sulostuttajia/6373373

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Mindi

Taivaanrannalle ilmestyi pieni punapukuinen 'joulutonttu' tervehdyskäynnille. 


Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten yleisesti tiedetään. Mindilläkin.
Mennen kesän heiniä on nimi Matilda ja kodinvaihto, kohti uusia tuulia tämä pirpana taivaltaa Iipan Mindi-koirana.

Monenlaisia yhteisiä kokemuksia ja reissuja heille on jo ehtinyt kertyäkin, ovatpa lentäen jopa käyneet esittäytymässä Helsingin Messukeskuksessa koiranäyttelyssä.
Koiramaailman kiemuroihin perehtymättömille lukijoilleni voin kerrtoa, että sitä pidetään valtakunnallisesti Erittäin Tärkeänä Tapahtumana.

Viereisessä kuvassa Mindi esittelee taitojaan...katsokaapa tuota ilmettä: täydellisen keskittynyt kontakti.


lauantai 15. joulukuuta 2012

Terävä pää kaiken ikää



Valituilta paloilta tulee paitsi lehteä myös kansantajuisia tietokirjoja, muutamaan olen vuosikymmenten kuluessa tutustunutkin. Niin kuin sekin lintukirja, josta tunnistin pähkinähakin.
Kirjastossa käydessäni tarttui mukaani Valittujen Palojen kirja Terävä pää kaiken ikää.
Tässä kirjassa kuitenkin ärsyttää määrätynlainen 'amerikkalaisuus', käytännön asiat selitetään kuin pikkuvauvoille. 
No, se on sivuseikka. Aivojen toiminta taas selitetään asiaan perehtymättömälle ymmärrettävästi, (lääkäri puolestaan voisi pitkästyä näihin 'itsestäänselvyyksiin') minua kiinnostavaa luettavaa. Ihminen on kuin kone,  rakennettu toimimaan tietyllä tavalla. Tähän joku voisi tokaista ettei koneella ole tunteita. No ei ole, mutta tuntemuksetkin syntyvät aivoissa sähkön ja kemian voimalla. 
Kaikenlaisissa koneistoissa toimivuuden takaamiseksi huolto on tärkeää. Siispä lähden tältä istumalta 'huoltamaan' omaa koneistoani tuonne lähimetsään : )

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Yle uutiset / Lappi


SK: Pentutehtailijoiden tuomiot säilyivät

Koiranpentujen tehtailusta tuomitun euralaisen pariskunnan valitukset on hylätty Vaasan hovioikeudessa, kertoo Satakunnan Kansa. Rikosilmoituksen koirankasvattajista teki kaksi rovaniemeläistä koiranomistajaa.

Aina löytyy ihmisiä, jotka koiran hankintaa miettiessään kulkevat pilvilinnoissaan pää höyryten ja ovat otollista riistaa rahanahneille pentutehtailijoille.
Harrastava ja/tai muuten vastuuntuntoinen koiraväki ei paina villaisella havaitsemiaan eläinsuojelurikoksia. Itse koenkin koirakerhot tarpeellisiksi uusien koiranomistajien ohjaamisessa paitsi harrastuksen pariin myös kokonaisvaltaisen tiedon jakamisessa.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Helppohoitoinen orkidea




Valkoinen orkideani jaksoi kukoistaa 2,5 kuukautta ennenkuin alkoi pudottaa kukkiaaan. En tiedä toista yhtä sinnikästä kukkijaa! Kukat ovat vielä pudottuuaankin koristeellisia.


Lila orkidea ei jaksanut tehdä kuin neljä nuppua, jotka se ilokseni jaksoi myös avata kokonaan. Selvästi päivän pituudella on vaikutusta kukkien muodostumiseen ja kestoon.  Veikkaisin että 12 tuntia olisi ihanne, eikös se lie tropiikissa ole päivän pituus.

Kastelussa olen noudattanut orkidanäyttelyssä saamaani ohjetta: upotuskastelu kun juuret ovat vaalenneet. Orkideat myydään läpinäkyvissä muovipurkeissa, joista on helppo seurata juuriston tilaa.  Lehtien suihkuttelua ei pidä tehdä, kosteus jää lehtihankaan, josta aikaa myöten kehittyy sienitauteja.
Kaikenlaiset orkideamullat ovat kuulemma myös pannassa. Kasvualustana puun kaarna on hyvä. Järkeenkäypää, jos ajattelee niiden kasvuympäristöä.

Näin kertoo Wikipedia 'Suurin osa kämmekkäkasveista on epifyyttejä, jotka kasvavat tropiikin ja subtropiikin kosteilla seuduilla muiden kasvien, kuten puidenkaktusten ja puusaniaisten varsilla'.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Hiukan koiran kasvatuksesta



Halpaa koiran pentua etsivä ei tule ajatelleeksi nokkaansa pitemmälle. Vastuuntuntoinen koiran kasvatus sisältää paljon muutakin kuin lopputuotoksena sen pienen ihanan karvapalleron!

Ennenkuin päästään edes astutukseen vastuuntuntoinen kasvattaja harrastaa rotua, käy erilaisia kursseja, mm.kasvattajan peruskurssin, maksaa jäsenmaksuja vähintäänkin Kennelliittoon ja rotua harrastavaan yhdistykseen pysyäkseen ajan tasalla rodun  kehityksestä ja terveyden tilasta . 
Vastuuntuntoinen kasvattaja tapaa muita kasvattajia mm. käymällä näyttelyissä ja muissakin koiratapahtumissa, joista myös syntyy kustannuksia majoittumisineen matkoineen päivineen. 
Vastuuntuntoinen kasvattaja hoitaa narttuaan mm. ruokkimalla asiallisesti ja varmistaa sen terveydentilan käyttämällä sitä eläinlääkärillä paitsi rokotuksissa myös tarkastuksissa rodulle tyypillisten sairauksien varalta.

Nämä kaikki ennenkuin edes päästään itse asiaan, siihen astutukseen.
Vastuuntuntoinen kasvattaja harkitsee tarkoin sopivia yhdistelmiä, jolloin useimmiten joudutaan astutusmatkalle lähtemään kauas. 
Onnistuneen astutuksen jälkeen vastuuntuntoinen kasvattaja varmistaa narttunsa hyvinvoinnin panostamalla ruokintaan ja varautuu penikoimiseen varmistamalla eläinlääkärin tarvittaessa ja järjestäen vapaata töistä.
Myöskään pentueen synnyttyä ei vastuuntuntonen kasvattaja kiristä kukkaronsa nyörejä, vaan ruokkii huolellisesti emoa, rokottaa, siruttaa ja tarkastuttaa pentueensa eläinlääkärillä, unohtamatta madotuksia. Ja rekisteröi pennut.

Miksi kaikki tämä? Eikö vähempi riittäisi?
Ei riitä!


lauantai 1. joulukuuta 2012

Huurreviikko

Korkalovaaran kirjasto ja asukasyhdistys on järjestänyt yhteistuumin useita vuosia viikon mittaisen tapahtuman, joka on nimetty Huurreviikoksi.
Viikon aikana on myynnissä poistokirjoja ja kirjaston toimintaan jotenkin liittyviä vierailijoita.
Tällä kertaa vierailijoiksi oli kutsuttu kirjjailija Pauliina Vanhatalo ja runoilija Merja Toppi, joka kirjoittaa ja esittää runojaan savonkielellä.


Murteisiin tykästyneenä halusin kuulla runoutta savoksi, enkä todellakaan pettynyt. Jo itse runoilija vangitsi kuulijat persoonallisuudellaan, puhumattakaan hänen eläytymisestään teksteihinsä! Kaukana paatos ja utuisuus, rehevää tekstiä ja tunnelmia tilantteesta jos toisestakin. Tässä pieni näyte

Navikaattorin ohjeestus

Jätä se tolohake,
kuahaa kolome kilometriä kottii,
niistä nenäs ja
pistä lilloo luomee.
Kiänny vasempaa,
kävele keskustaa
ja parkkeeeroo terasille.
Poesta tollukan numero ja
suutelot selekäytimestäs.
Hilijennä,
eti uus ja parempi.
Eläkä  i k i n ä  tie uu-kiännöstä, 
vaekka miel tekis.

Lisää näytteitä Merjan kotisivuilta http://www.merjatoppi.com/suomi/sample.php

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kaisan kaljamat






Tällaisia ovat lenkkimaastot pohjoisessakin nykyään. Älköön kukaan sanoko minulle, ettei ilmaston muutos ole käynnissä. 

Meillä oli jo kaunis valkoinen maisema, luntakin sen verran, että kaupungin miehet pohjustivat latureittejä.
Tässä tulos tihkusateitten jälkeen.





Sää kuin sää on sopiva ulkoiluun, se on vain varuste- ja mielialakysymys.
Nastalenkkarit jalkaan ja metsään...seurakseni sain Seija-ystäväni. Käveleskelimme hetteelle niitä näitä jutellen ja menneitä retkiämme muistellen. Kuten niitäkin laavunsiivouksia, joita menneinä kesinä teimme. 
Tämän kuvan jykevän pöytäryhmän kaupunki rakensi hetteelle pari vuotta taaksepäin luontopolun kunnostamisen yhteydessä.
Me siistimme pöydältä siihen varisseet neulaset ja kävyt kuusen oksalla. Jos sattuisi pakastamaan eivät jäätyisi kiinni pöydän pintaan. 
Ja jatkoimme matkaamme. 

perjantai 23. marraskuuta 2012

Keskiäkäisiä ajatuksia 2

Jatkan vielä marinaani, kun vauhtiin pääsin.
Toimittajista, erityisesti urheilutoimittajista. Miksikähän heillä on vain yksi sävelkorkeus selostaessaan, volyymia sen sijaan liiankin kanssa...ja ne kysymykset urheilijoille suorituksen jälkeen...

Tai miksi pareittain kulkevat jalankulkijat kävelevät tasan keskellä pyörätietä tai pysähtyvät juuri siihen keskelle seurustelemaan... saa siinä arpoa pyörällä tai potkurilla miltä puolelta ohittaa kolhimatta ketään... 

Tai miksi ei enää osata tehdä portaita, jotka eivät hengästytä...

Tai miksi tämä bloggeri ei hyväksy tekemiäni muutoksia tuonne kommentointipuolelle. Tosin tässä kohdassa olen valmis katsomaan peiliin, josko aivojen rasvaaminen korjaisi ongelman.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Taivaanvalkeat

Myöhään illalla oli kymmenisen astetta pakkasta ja pilvetön taivas tähtiä täynnä, kun kurkistin ovesta ulos. Jos vanhoihin merkkeihin olisi luottaminen lupeissa olisi myös revontulia. Niinpä en ruvennutkaan houkuttelemaan nukkumattia vaan kietaisin peitteen ympärilleni ja menin pihalle odottelemaan valospektaakkelia.
Tulihan se sieltä, koko taivaankannen kattavat voimistuvat ja leiskuavat revontulet!
Koskaan en ole onnistunut niitä tallentamaan kameralla. Pakkasyön jälkeen päivän valkeneminen tarjoaa korvauksen yölliselle puutteelle, pikkupokkarini tallensi auringon nousun Rokella!




keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Talviunilla

Taivaanrannalla vietetään hiljaiseloa, tapahtumia on niukanlaisesti. Tai niitähän kyllä olisi mikäli riittäisi intoa osallistua.
Syksyn lyhyet päivät ja sateentuhmuiset säät eivät houkuttele liikkeelle ilman mielenkiintoista syytä.
Vakituisia syitä on muutama - vesijumppa uimahallilla ja  kymmenen kerran kuntoutusjumppa TK:ssa. Jälkimmäisestäkin leikkauksesta on kulunut jo hiukan yli neljä kuukautta ja kävely sujuu kohtuullisesti vaikkakaan vauhti ei päätä huimaa.
Se syyskuinen matka Espanjaan teki terää,  ympäristön vaihdos, lämpö ja uudet tuttavuudet  virkistivät yhtälailla mieltä kuin kehoakin. Enpä olisi uskonut vielä kesällä moisen matkan mahdollisuuteen, toisaalta ei lentokoneessa istumiseen juuri kuntoa kysytä. Riittää kun pääsee kotiovelta taksiin ja taksista lentokentälle, enemmän on kyse rohkeudesta hypätä tuntemattomaan. Se kun oli minun ensimmäinen ulkomaanmatkani, ellei oteta lukuun näitä rajanaapureita joissa piipahdetaan autolla.

Käsityöt eivät enää houkuttele kun ei ole minkään tarvetta. Lukeminenkaan ei tunnu maistuvan, Annikki Kariniemi odottaa vieläkin syventymistäni, vaikka palautuspäivä uhkaa...Eino Leino sensijaan ei petä koskaan,en itsekään tiedä miksi Leinon tuotanto on minulle niin mieleen.

YouTubesta toisinaan kuuntelen Loirin Leino-tulkintoja ja siellä surffaillessani eksyn aivan toisenlaisiin tunnelmiin...kuin tännekin  http://www.youtube.com/watch?v=GxPBa5rCkGs&feature=related.
Minun ikäisilleni nostalgiaa : )

perjantai 26. lokakuuta 2012

Ruokavieraita


 Tämä harvinainen vieras takapihallani muutama viikko sitten oli pähkinähakki. Se ei ole jokapäiväinen eikä edes jokavuotinenkaan näky, siksi annoin kuvalle nimen Onnenkantamoinen.
Wkipedia kertoo siitä näin:
Vartalon höyhenpeite on suklaanruskea, ja siinä on vaaleita selvärajaisia pilkkuja. Siivet ja pyrstö ovat tummat. Pyrstösulkien kärjet ovat leveälti valkoiset, myös alaperä on valkoinen.
Pituus: 32–35 cm Siipiväli: 52–58 cm Paino: 140–190 g.


Talitiaiset sen sijaan ovat tuttuakin tutumpia ruokavieraita Taivaanrannalla. Olen tavannut ostaa niille talipötkön syksyisin. Ilmojen jäähdyttyä tintit alkavat koputtelemaan ikkunanpieliin kuin kertoakseen, että nyt olisi aika....Luultavasti ne kuitenkin etsivät ikkunan raossa talvehtivia ötököitä. Oli miten oli, niittten edesottamuksia on hauska seurata, niilläkin on selviä laumakäyttäytymisen piirteitä.



Taanoin  kameran kanssa tähtäillessäni huomioni kiinnittyi muita pienempään tinttiin, joka osottautui sinitiaiseksi.
Se on ainokainen lajiaan ruokintapötköllä,
näin ainakin uskon. Se on ilmestynyt vasta tänä syksynä enkä ole nähnyt sillä lajitoveria.

Harakkakin vierailee ruokapötköllä, mutta pienenkin liikkeen ikkunassa havaitessaaan se säntää pakoon. Ei uskoisi sitä niin araksi linnuksi.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Pakkasta pitelee



Kuivat pakkaskelit tulivat - toivottavasti jäädäkseen- viimetipassa, ennenkuin lapin kansa väsyi jatkuvaan vesisateeseen.
Siitä ilosta lähdin ulkoiluttamaan kameraa Kemijoen rantamaisemiin. Kokosin videopätkänkin kuvista, mutta jostain syystä en saa sitä toimimaan tässä blogissa, ärrrrhhhhhkle!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Kehän reunalla





Lauantaipäivä sujui koiramaisissa tunnelmissa Tornion kennelkerhon järjestämissä tottelevaisuuskokeissa.
Torniolaisilla on pitkät ja menestyksekkäät perinteet koiraharrastuksen eri lajeissa, he olivat mm.Armenian maanjäristyksen (v.-88) raunioilla koirineen etsimässä eloonjääneitä.

Nyt kuitenkin iloisissa merkeissä, isännät koirineen yhteisen puuhastelun parissa. Harjoittelu koepaikka on teollisuushallin yläkerrassa, jonka lattia on kauttaaltaan peitetty 'keinonurmella'. Kelpaa siellä harrastaa!

Yläkuvassa Lantti kertaa osaamistaan iloisena häntäänsä heilutellen. Tuomari sanoi, ettei ole kahteenkymmeneen vuoteen nähnyt vehnäterrieriä tottelevaisuuskokeessa.

Toinen harvinaisuus TOKOssa oli Tyyne, ranskanbulldoggi.
Sain kyllä kuvausluvan mutten muistanut kysyä julkaisulupaa emännältä, joten piilotin hänen kasvonsa hatulla.
Tyyne osallistui kokeeseen elämänsä ensimmäistä kertaa ja emäntänsä mukaan se on hyvin persoonallinen tokoilija.
Tyynen suoritusta en nähnyt, me kiirehdimme kotimatkalle ennen alokasluokan päättymistä.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Syksy etenee


Syksy on jo niin pitkällä, että vanhan kansan mukaan on akat pirtissä ja nauriit kuopassa.
Kuopasta puheenollen muistelin viime Oulun vierailullani esikoiselleni entisvanhasta perunoitten talvisäilytystä, maakuoppaa.  Niin ja Oulusta puheenollen; tottakai poikkesin Eetun luona (asuvat lähes naapureina)  : )

Ajatus liihotteli aikomastani aiheesta hiukan sivuun, näistä sisäkukistanihan mie aioin rupatella.
Orkidea alkoi kuin alkoikin kukkia epäilyistäni välittämättä, se aukaisi kaikki seitsemän nuppuansa!
Toisessa orkideassa ei vielä ole nuppuja, mutta kukkavana on jo pitkä ja siinä on nuppuja enteileviä kyhmyjä. Siihen tulee lilat kukat.

Myös amarylliksen sipuli halusi herätä eloon paperipussissaan, johon olin sen takapihalta nostanut ilmojen jäähdyttyä.
Nuo näkyvät 'piikit' ovat lehtiä, mutta kyllä sieltä nupun alkukin pilkottaa.

Ehkä lisävalo on tarpeen etteivät lehdet tukahduta kukkavarttta, pitänee kötöstellä jotakin.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Surffailua

Näitä koiramaisia juttuja näkyy syntyvän tänne kuin itsestään, aivoissani lienee erityinen suodatin : )

Kääpiösnautseri Amorin sivuille surffailin Tenhon linkkejä seuraten. Sieltä poimin allaolevan lainauksen, koska siihen sisältyy asioita joita koiranomistajaksi aikovan pitää miettiä hartaasti.

"Koiran omistamista ei voi kutsua harrastuksista helpoimmaksi. Vertailun vuoksi: Aerobic ei koskaan herätä kello kolme yöltä ja pyydä päästä ulos asioilleen. Kamera ei nakertele juhlakenkiä rikki, eivätkä sukset muutu aggressiiviseksi, vaikket sosiaalistaisikaan niitä. Ja entä ne postimerkit sitten - ne odottavat kiltisti kaapin nurkassa iäisyyden, vaikka innostus loppuisikin." (Katri Syvärinen, Koiramme 1/2008.)

Toinen lainaus niinikään surffailun tuloksena kertoo mistä koiran kanssa elämisessä on kyse. Itse kuitenkin käyttäisin hän-muodon sijaan se-muotoa (kertonee asenteistani). Lainaus löytyy sivulta http://nontoxic.webs.com
" Hän on sinun ystäväsi, toverisi, puolustajasi, koirasi. Sinä olet hänen elämänsä, rakkautensa, johtajansa. Hän on sinulle uskollinen ja aito viimeiseen sydämmenlyöntiinsä asti. Sinun tulee olla hänen kiintymyksensä arvoinen. "

Haluaisin jokaisen koiranomistajan sisäistävän lainauksen viimeisen lauseen! Että se olisi mahdollista pitää ihmisen perehtyä koiran lajinomaiseen käyttäytymiseen ja tarjota koiralleen myös 'koiramaista' yhdessä  tekemistä rodusta riippumatta.
Siksipä olenkin itse miettinyt omia mahdollisuuksiani tarjota aktiiviteetteja nelijalkaiselle kaverille. Pelkkä metsässä käveleskely ei mielestäni riitä nuorelle vireälle koiralle, sen olen jälleen todeksi havainnut Matildan kanssa touhutessani keväällä ja kesällä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Koiran etiketti



Kauppakeskuksessa asioidessani poikkesin aikani kuluksi Suomalaiseen kirjakauppaan ja katselin alennusmyyntipöytiä.Tarjolla oli paljon kaikenlaisia kirjoja, mutta ei liene vaikea arvata miksi silmäni kiinnittyivät tähän, lempiaiheeseeni. Mukaanihan se lähti, hinta kun oli vain 4,95€

Kirja on helppo ja hauskakin lukea, siinä ei sorruta ryppyotsaiseen tiukkaan kurinpitoon. Suosittelisin tätä ensimmäistä koiraansa hankkivalle, eikä siitä ole haittaa kokeneillekaan koiranomistajille.
Mutta kuten olen ennenkin maininnut jokainen luo itse omat tapansa ja tottumuksensa eikä tätäkään kirjaa tarvitse lukea 'raamattuna'.


Tässä maistiaisia...








lauantai 6. lokakuuta 2012

Liikennöintiä


Liikennöinti on aina ajankohtaista oletpa sitten kotikulmilla tai maailmalla. Tämä 'heittolaukaus'  tallensi Marbellan posteljoonin reitillään. Bussimme pysähtyi liikennevaloihin ja kun valot vaihtuivat saimme nähdä mopon salamalähdön. Liekö viritelty.
Liikenne Torremolinoksessa oli meikäkäisittäin ajatellen varsin huoletonta. Autot pysäköitiin vallattomasti miten sattuu, nelivilkku päälle vaikka ajokaistalla ja asioille... Matkatoverini kanssa katselimme yhtä tällaista tilannetta, nuori nainen pysäytti autonsa keskelle katua, laittoi nelivilkun päälle ja rupesi kaivelemaan käsilaukkuaan. Takaatulevat tööttäsivät aikansa ja kun se ei tuonut tulosta sujahtivat ohi miten taisivat!
Autoja katsellessa näytti siltä, että joka kolmas oli ryystättänyt kylkensä tai jonkun kulmansa auki...

Ja tästä pääsenkin itse asiaan. Minun uutta pikkuistani on kolhittu jollain parkkipaikalla eikä tietenkään ollut jätetty minkäänlaista viestiä. No, ei hätää ajattelin, onhan minulla täyskasko. Vaan soitto vakuutusyhtiöön sai sappeni kiehumaan! Heidän pitää lokeroida korvauskäsittelynsä tarkasti ja tämä virkailija päätti lokeroida tämän vahinkotapahtuman törmäysturvaan. Jolloin omavastuun lisäksi se vaikuttaisi jo tienattuihin bonuksiin.
Jotka minulla on täydet 70.

Menin kuitenkin arvioittamaan vahingon paikallisen merkkikorjaamon vahinkotarkastajalle. Tämä olikin sitten asian miellyttävin kokemus, hän neuvoi parinkympin tavan korjata vaurio. Kolo kyllä jäisi mutta maalipinnan saisi ehjäksi. Ja ellen tähän tyytyisi, heillä ilman vakuutusyhtiötäkin korjaus olisi ollut hyvin kohtuuhintainen.
Ei yksi kolo komiassa haittaa tuumasin ja menin tilaamaan auton tiedoilla värikynän huollosta!

Enää minun pikkuisellani ei ole täyskaskoa!

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Retki toisensa jälkeen

Olen useampaan kertaan aikonut kokeilla matkaa syksyä piristämään  jonnekin aurinkorannoille ja yhtä usein se on jäänyt aikeeksi.
Kunnes tartuin tilaisuuteen ex tempore, hetkeäkään harkitsematta maksoin matkan niiltä jalkojeni sijoilta ja ehdin kuin ehdinkin saada ajoissa rokotukset ajan tasalle. Seuraavaksi aloin pommittamaan kysymyksillä matkustelevia tuttaviani varusteitten suhteen. Ynnä varasin hellän hoidon kukkivalle orkidealleni Seijalta : )

Matka saattoi alkaa.
Viikon matkasta saimme nauttia kolmena ensimmäisnä päivää auringosta, aurikovoiteeni suojakerroin oli huikeat 50. koska minulla on ollut ongelmia uv-säteitten kanssa eikä päätarkoituksenikaan ollut palata palvattuna kotimaahan.
Ehdimme tehdä kiertoajelun tilausbussilla Andalusiassa, ennenkuin sateet alkoivat. Andalusiaa on koetellut kuivuus ja metsäpalot tänä kesänä ja nyt viimepäivinä nämä rajuilmat ukkosen ja sateen muodossa.
Iltalehtikin näkyy kertovan näistä sääilmiöistä.


Kuvassa on Ojénin kylä, jonka metsäpalo uhkasi tuhota vain muutama päivä ennen retkeämme. Vuoristossa on vaikeat kulkuyhteydet, tiet ovat kapeita serpentiinejä. Kun siihen vielä lisätään +30Cº metsäpalon sammutus on enemmmän kuin vaikeata. Oppaamme kertoi palon syttyneen paikallisen maajussin roskienpoltosta.


Rotkon reunoja hipoen nousimme ylemmäs ja ylemmäs vuoristoon Mijaksen kylään. Taustalla häämöttävä sinerrys on Välimeri, mutta koska aurinko porotti pilvettömältä taivaalta valokuvaus oli varsin haasteellista.
Mijas sijaitsee oppaamme mukaan n.485m merenpinnan yläpuolella ja ehkä n.10 km linnuntietä rannikolta (oma arvioni) joten näköälat olivat huikeat!


Paikallinen taksi. Mijaksen sijainnista johtuen se on ollut vaikeasti tavoitettava ja  aaseja on käytetty liikkumiseen. Turismin kasvaessa paikalliset tienasivat kuljettaen halukkaita aaseillaan paikasta toiseen, nyt kiertoajelun voi suorittaa joko aasi- tai hevostaksin kyydissä.

Viereinen kuva on ns.heittolaukaus Torremolinoksen vallanneeseen kyläjuhlaan-feriaan-pukeutuneesta herrakoirasta. Pankaa merkille rennon tyylikäs esiintyminen! Aito espanjalainen herraskoira.

Vaikka myös Torremolinos sai osansa myrskyista ja sateista, saimme illoiksi poutaa sen verran, että jokaiselle päivälle riitti näkemistä ja kokemista.

Ehkä matkan  parasta antia oli kuitenkin kanssakäyminen paikallisen väestön kanssa. Kielimuuri ei todellakaan ole este kanssakäymiselle!
Apteekkeja tuntui olevan joka kadulla, mekin huonekaverini kanssa asioimme sellaisessa. Ja saimme nauttia huikean upeasta pantomiiniesityksestä!
Kun saimme farmaseutin ymmärtämään, että kyse oli vatsavaivoista hän otti elekielellä selvää oliko kyseessä pahoinvointi, ripuli vai ummetus.
Hyvät lukijani, esityksen kulun jätän teidän mielikuvituksenne varaan!!!


Ja Vilukissi blogiystäväni, olit elävästi mielessäni, kun ravintolaamme saapui seurue pohjanmaalta. Eräs seurueen naisista puhui elävää pohjanmaanmurretta (erittäin! kuuluvalla äänellä) ja oli niin rempseän oloinen, että halusin välttämättä puhutella häntä. Kävi ilmi, että he ovat Yli-Härmästä (ellei muistini petä). Juttelimme  sitten useampaankin otteeseen niitä näitä ja joka kerta kuvittelin juttelevani kanssasi : )

torstai 20. syyskuuta 2012

Tervetuloa retkiseurakseni



Rovaniemi tarjoaa upeat maastot ulkoiluun ja kuntoiluun.
Näitä maisemia olen saanut ihailla  vuosikymmeniä.
Olen asunut pariin otteeseen muualla, mutta aina palannut takaisin Korkalovaaraan.
Ensimmäisen kerran muutin tänne pienten poikieni kanssa ja jo silloin löysimme tämän hetteen. Huimat vauhdit pulkkamäkenä tarjosi vaaran pohjoisrinne.

Näissä maisemissa kuljmme myös Juuson ja Iidan kanssa ympäri vuoden. Tosin talvella kulku oli rajoitetumpaa, koska kesäiset  latupohjat ovat hiihtäjille varatut ja ne ovat profiililtaan kilpahiihtäjien tasoa. Kuitenkin siellä risteilee myös talvella kinttupolkuja, lenkkeilijät ovat ottaneet vaaran haltuunsa.

Täältä myös uudelleen kukintansa aloittanut orkideani on saanut kalkitonta vettä juodakseen : )


maanantai 17. syyskuuta 2012

Sunnuntaivieraita Taivaanrannalla

Ensin vähän leikittiin...
sitten otettiin pientä purtavaa ja juteltiin...
Kaunista syyspäivää ei maltettu olla sisällä. Illmari otti nokoset rattaissaan ja Lantti luki tienvarsiterveisiä...

lauantai 15. syyskuuta 2012

Bloggeri hylkii

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa hankaluuksia tähän blogiini kirjautumisessa.
Saan sisäänkirjautumisvaiheessa  virheilmoituksen:  sivu saattaa olla väliaikaisesti pois käytöstä tai se on voitu siirtää pysyvästi uuteen osoitteeseen.

Bloggerilla on uusi käyttöliittymä, lienevätkö hankaluudet siitä johtuvia. Joten jos tänne ei ilmaannu uusia tekstejä voitte kuvitella minun istuvan työpöytäni ääressä hampaitani kiristellen /: (

Tekstien muokkauskaan ei tunnu onnistuvan oikein, grrrrrh !

tiistai 11. syyskuuta 2012

Tahdosta riippumaton tauko

Yritin ladata tekemäni videonpätkän tänne, mutta jotain meni pieleen enkä enää päässyt kirjautumaan blogiini.
Muutama epätoivoinen viesti ylläpitoon - jä tässä sitä ollaan jälleen! Kiitos heille.

Ehdin jo surra kirjoitteluni loppumista, tästä blogista on tullut kaveri, joka kulkee mukanani ajatuksissani...tuon voisin kertoa blogissa....tuon näkymän voisin kuvata blogiin....jne.
Ei silti, että minulla olisi niin kovin pakottava tarve avautua, mutta koska tämä blogi on vakiintunut ja sillä on tietty lukijakunta tuntuu kuin olisin menettänyt yhteyden  joukkoon ystäviäni.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kuvaushaaveita

Katselin ihaillen viikko taaksepäin Nasun,  Tenhon omistajan, kameran käyttöä koiranäyttelyssä. Olen vieraillut hänen blogissaan
paitsi kuvien myös perusteltujen mielipiteitten vuoksi. Pidän siitä, että asiaan paneudutaan juurtajaksain, kuten  Nasu mm. koiran ruokintaan.

Kuitenkin nyt kiinnostukseni on ensisijaisesti kuvaamisessa. Olen kuvannut oikeastaan aina, mutta tavoitteelliseen kuvaamiseen olen herännyt vasta muutama vuosi sitten.
Haluaisin  kuvillani kertoa näkemästäni ja kokemastani, välittää tunnelmia.
Haluaisin, että aivan ventovieras katsojakin löytää  niistä jotain itselleen mielenkiintoista riippumatta kuvauksen aiheesta. Haluaisin myös paneutua kuvan tunnelmaan, mutta se näkyy syntyvän vain omien fiilisten pohjalta. Väkisin vääntämällä otetut kuvat joutuvat roskakoriin samantien.
Sarpun kuvissa on nimenomaan sitä etsimääni tunnelmaa.
Toinen kiinnostukseni suuntautuu henkilökuvaukseen, tuo profiilikuvani on yksi harjotteistani. Halukkaita kuvattavia ei juurikaan ilmaannu. Tai no onneksi Ilmari on ollut suostuvainen!

Ilmottauduin kerran myös kansalaisopiston valokuvauskurssille, mutta sen kurssin anti jäi laihaksi. Rovaniemen kameraseuraankin liityin. Ehdin tehdä yhden kuvausmatkan seuran kanssa Lofooteille, josta sainkin paljon kuvamuistoja ennenkuin seuran toiminta sitten hiipui.

Olisi mukava päästä jolloinkin Tenhon mukaan kiireettömälle pikku lenkille, puhua koirista ja kuvauksesta Nasun kanssa.

maanantai 27. elokuuta 2012

Roope

Eilen oli Rovaniemellä ryhmänäyttely, FCI 1 JA 2. Molemmissa ryhmissä oli minulle mieleistä katseltavaa. Kameraa en kyynärsauvojeni vuoksi ottanut edes mukaani.
Tapasin myös vuosikymmenten jälkeen silloisen harrastuskaverini, joka nykyisin asuu ulkomailla. Muisteltavaa riitti....
Siitä herkistyneenä jatkan muistelua hetken itsekseni...

Roope oli koira, joka ei jättänyt kylmäksi ketään. Sitä jopa pelättiin sen suuren koon ja tumman värin vuoksi. Siitä oli etua meille vartiointitehtävissä.

Maastojälkeä harrastavana koirana se osasi toimia metsässä tilanteessa kuin tilanteessa. Marjastuskaverina se oli verraton, minun ei tarvinnut huolehtia marjaämpärin tai auton sijainnista, Roope näytti erehtymättömästi reitin...
Käytökseltään se oli rauhallinen ja piti lapsista. Talvisin se veti lapsia väsymättä ahkiossa milloin yleisötapahtumissa milloin taas kotonamme vierailevia. Varsinkin pulkkamäki oli Roopen suosikki, laskimme lasten ja sen kanssa mäkeä yhdessä. Me Roopen kanssa samalla pulkalla, Roope istui edessä ja minä takana! Uudestaan ja uudestaan....ja joka kerta Roope kantoi hampaissaan pulkan mäen päälle.

Vain toiset urokset olivat sille se härän punainen vaate. Se haittasi suuresti palveluskoirakokeen tottelevaisuusosia. Siitä johtuen aloin miettimään pennun tapakasvatusta systemaattisesti. Siihen aikaan puolustusvoimat antoi hoitosopimuksella saksanpaimenkoiran pentuja siviilikoteihin sosiaalistumaan. Sopimus tehtiin 10:ksi kuukaudeksi, jonka jälkeen pentu meni Niinisaloon koulutettavaksi tuleviin tehtäviinsä. Roope oli oivallinen 'isoveli' kaikkiaan neljälle PV-pennulle.
Kaiken sen oppimani ja kokemani panostin Juusoon, kasvatin sen kuin saksanpaimenkoiran. Juuson piti kohdata maailma omilta tassuiltaan, sen piti itse ratkaista eteen tulevat ongelmat tukeeni luottaen. Meistä tuli hyvä pari.
Viimeisen suuren palveluksen Roope teki minulle sateenkaarisillalle siirtymistään edeltävänä päivänä. Juuso-kakara oli karannut poron perään kotipihasta lyhyenä syksyn päivänä. Etsimme sitä yhä kauempaa ja kauempaa kotoa kunnes alkoi tulla hämärä. Raskain mielin päätin lopettaa etsinnän ja pyysin Roopea viemään minut kotiin. Roopen viisaudesta kertoo että se etsi läheisen metsäautotien jota pitkin minun oli pimenevässä illassa helppo kävellä! Juuso odotti etsijöitään kotiportailla.
Roope jätti elämääni lähtemättömät jälkensä!

ULTIMA THULEN STAALO  26.4.1984 - 6.10.1994






lauantai 25. elokuuta 2012

Vilukissin tunnustus





Blogiystäväni Vilukissi on julkisesti tunnustanut lukevansa kirjoitelmiani. Kiitos ja niiaus päälle! Olen oikeasti iloinen saamastani huomiosta nimenomaan häneltä, koska niin hyvin viihdyn blogissansa. Ja ne kommenttilaatikoittensa tekstit saavat aikaan iloisia kiherryksiä Taivaanrannalla!

Säännöt hiukan mietityttävät, koska säännöt edellyttävät tunnustuksen saajalta jatkotoimia. Jatkan kuitenkin sääntöjen edellyttämällä tavalla kohtaa 4 muokaten, koska haluan jakaa lukunautintoja eteenpäin.
 Itse olen mielenkiinnolla odetellut päivityksiä Vilukissin lisäksi seuraaviin blogeihin Tenho,  NapoleonfamufalsetissaHanskun laumaSitätätätota. Enkä pahastu, ellette jatka ketjua eteenpäin.

Kovasti toivoisin vielä saavani lukea Habaneran havaintoja, mutta Vuodatuksen kaatuminen tuntuu lopettaneen hänen bloggaamisensa. Myöskään pienen piskin päiväkirja ei enää aukea selaimessani lukuisista yrityksistä huolimatta. Harmi.


Tunnustuksen säännöt ovat.

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Poliisiasiaa


Facebookista kopsattua ja ah NIIN ajankohtaista näillä leveysasteilla ! Haluan julkaista sen myös täällä, koska toivon sen välittyvän myös blogini lukijoille.


Halloota - onko se polliisilla? Aslakki täälä langolla pelaa.
- Autotallissa tuntuu olevan rosmoja - olis vissii polliisiasia.
- Na - mistä soitethan?
- Ka olema Pokassa, meiän autotalliahan net...
- Ei me joueta, partiot on muuala.

... ..............................
...........
- Halloota - onko polliisilla?
- Sama ko äsken täälä langolla pelaa. Ei tarvihe ennää tulla.
Mie ammuin net sinne
vajjaan.
..............................
...........
Puolen tunnin päästä pihalla on Pasi, Toprikki ja 5 polliisiautoa.
Sodankylästä sotaosasto ja Lannanmaasta tulossa Karhukopla.
Polliisipäällikkö tulee autallista räjähtämäisillään.
- Eihän siellä ollut SAATANA ketään! Valehtelitte.
- Niin valehtelit sinäkin, sanoit ettette joua....;)

Odotettu ilo


Kukkaikkunani ilo,  kaksi Terran avajaisista ostettua orkideaa, kukoisti pari vuotta taaksepäin ja varisti kukkansa luonnon säätämässä järjestyksessä. Samoihin aikoihin oli Rovaniemellä orkideanäyttely johon tietenkin menin tiedonjanoisena. Sieltä sainkin vinkkejä orkidan hoitoon 'kassikaupalla'. Yksi tärkeimmistä muistiin jääneistä oli kastelu luonnonvedellä, jota sitten kannoinkin kylki vääränä milloin hetteestä milloin Kemijoesta.

 Niiden uudelleen kukkiminenkin kotioloissa oli haaveena. Olin jo luopunut toivosta ja raskaat uhkailut orkideaparkojen biojätteeseen joutumisesta olivat jokapäiväistä kuultavaa Taivaanrannalla.
Sitä suurempi olikin iloni, kun molemmissa on viimein kasvamassa kukkavana!











Näinkin voi orkideoita kasvattaa, jos taitoa riittää.
Tämä tapa matkii luonnonolosuhteita, kertoi näyttelyn pitäjä.