Muistan....

Muistan sinun syntymäsi....
        muistan sinun pennunpyöreän massusi.....
              muistan sinun tutkimusmatkasi suuuuuuressa maailmassa.....
                    muistan sinun nenäsi vaeltamassa ruohonkorren tyvestä latvaan.....
                           muistan sinun kuvasi lammen pinnassa retkellämme.....
                                  muistan sinun paistattellusi auringonpaisteessa takapihallani.....
                                        muistan sinun syöksysi oravan perään.....
                                               muistan sinun iloisuutesi .....



minä muistan sinua Nekku

Porojen kaupunki

Rovaniemi on rakennettu porojen ikiaikaisille laidunmaille, jossa  porot käyvät edelleen ruokailemassa asutuksesta välittämättä.
Kuten kuvakin kertoo.

Rovaniemi hyödyntää poroa myös  matkailun edistämiseen.
Viitisentoista vuotta taaksepäin muutamat rovaniemeläiset yrittäjät löivät  viisaat päänsä yhteen ja kehittelivät hullunhauskan idean porokisoista keskellä kaupunkia!

Tapahtuman vetovastuu on siirtynyt parikin kertaa mutta välivuosista huolimatta porojen sprinttikisa vetää yleisöä. Porot juoksevat Pohjanhovin rannasta neljännesmailin Koskikatua ylöspäin suoja-aidoin reunustetussa 'rännissä'. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että poro-cup on aivan eri kilpailu.

Rovaniemen poliisilla oli pr-poro Maija, joka menehtyi liikenteen uhrina. Se ehti kuitenkin saada urosvasan, joka on perinyt emonsa pr-viran ja 'tekee poliisia tykö' yleisötilaisuuksissa.
Poliisihuumorilla vasa on saanut nimekseen Artturi (Iivari Reinikainen).

Pysyvämminkin porot ovat asettuneet katsojien iloksi kaupungintalon ja teatterin väliselle alueelle.
Näistä teoksista ja niiden tekijöistä löytyy enemmänkin tietoa täältä http://www.rovaniemi.fi/loader.aspx?id=2f5d077c-8fb8-4e66-b0ac-e5aa6524fab2

 Tämän betoniporon nimi on 'Oonko mie tiellä'                               Tämä on nimeltään 'Ulosmarssi',
 Tekijänä Tom Engblom                                                                 taideseppä Risto Immosen teos.

Tämän teos on Teuvo Tuomivaaran käsialaa ja on nimeltään
'Loikka'.

Porotokka tästä vielä puuttuu. Se tervehtii  matkustajia Rovaniemen lentoasemalla. Olen siihen erittäin ihastunut, mutta en ole saanut siitä mieleistäni kuvaa, siksipä laitan linkin
 http://julkisetteokset.rovaniemi.fi/teokset/joulumaan_porot.htm

Ajasta puheenollen

Kevääntulo suorastaan pakottaa multapeukaloitani eikä siitä 'vaivasta' pääse kuin upottamalla ne multaan!

Tämä käsittelyssä oleva kasvi on kehtolehti, toiselta nimeltään äidinsyli. Nimi on kuvaava, se tekee 'poikasen' lehden yläpinnalle, jonka sitten voi  juurruttaa vesilasissa. Lisätä voi tietenkin myös jakamalla juuripaakun. Se talvehtii kyllä kukkapenkissä ulkona peitettynä, mutta silti otan siitä osan sisälle talveksi. Kaiken varalta.
Olen ostanut sen taimena Lapin tarhalta ja sillä on minulle aivan erityinen merkitys.

Olen jakanut sitä ystävilleni ja saanut pistokkaina takaisin, kun se eräänä talvena päätti hävitä Taivaanrannalta. Ehkä nälkäiset myyrät olivat asialla.

Moneen kertaan olen toitottanut etten ole viherpeukalo, siksi pidänkin tästä kehtolehdestä. Se kasvaa kuin rikkaruoho, ei kaipaa sen kummempaa hoitoa, kunhan saa vettä janoonsa : )

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Tätä aikaa nyt eletään -räystäät tippuu- (kuka siellä viisastelee?) ja aurinko herättää ihmiset talviunesta,  melkeinpä voisin sanoa että parasta aikaa vuodesta.
 Muutaman asteen yöpakkanen ja eilen satanut uusi lumi sekä ikkunasta nähty latukone kunnostamassa latureittiä suorastaan vaati hyppäämään suksille.
Hiihtokeli näissä olosuhteissa on makeimmillaan!

Kuluneella viikolla palasin ärtyneenä hiihtämästä, tuuli karistaa puista roskaa ladulle josta se sitten tarttuu suksien pohjaan, siihen pitovoideosaan. Hiihto oli nykivää.

Ensimmäistä kertaa uskaltauduin kiertämään Karinrakan, lupa kun olisi hiihtää vain tasaisella. Tasapainoni ja hiihtokuntoni ovat sillä tasolla, että päätin kokeilla....ja kun mäenlaskut sujuivat kiersin lenkin vielä toisenkin kerran.

Kaiholla katselin noita opasteen reittejä, ehkä vielä joskus...

Ilmari

Taivaanrannalla kävi mieluisia vieraita, Nekku-mummeli tässä esittelee nukkuvaa pakettia.
Esittelyn jälkeen Nekku tarkalla nenällään tutki keitä kaikkia onkaan tassutellut olohuoneen matolla ja sen jälkeen olikin vuorossa namikaappi : )

Pieni poikavauva on kasvanut kovasti viime tapaamisestamme ja saanut nimekseen Ilmari. Keskustelimme Äidin kanssa nimestä ja vauvoille annettavista nimistä yleensäkin. Suosikkinimet vaihtelevat aalloittain, yleensä nimillä on jokin tarina taustallaan. Ilokseni perisuomalaiset nimet ovat yleistyneet, omaan sukuuni syksyllä syntynyt tyttö sai nimekseen Saima.

Ilmari on hyväntuulinen vesseli jolla on valloittava hymy! Asiaakin Ilmarilla jo on, jututettaessa hän vastaili  hersyvästi : )  Äidin kertoman mukaan Ilmarin päivät sujuvat jo rytmikkäästi ja päiväunet ulkona maittavat.

Roimunrotko

Tämän kuvan olen ottanut ennen kauppakeskuksen rakentamista. Oikealla näkyvä keltainen rakennus on sodalta säästynyt ja suojeltu kohde. Siitä puretussa matalassa osassa toimi ennen rotkon rakentamista autokauppa. 60-luvulla keskustassa Kansankadullakin toimi autoliike, Auto Vaara, josta meille ostettiin kauniin sininen Neckar Europa Spesial v.-67. Rovaniemi oli silloin ihan jotain muuta kuin nyt!

4-tie halkoo Rovaniemeä vanhaa rautatien linjaa noudatellen. Muistan hyvin  ajan, jolloin rotkoa rakennettiin, se oli mittava työmaa. Kansa alkoi kutsua kaupunkia halkovaa tieuraa silloisen Tielaitoksen piiri-insinööri Roimun mukaan Roimunrotkoksi.
Muistan myös 70-luvulla aprillipilana Lapin Kansassa olleen jutun, jossa kerrottiin alettavan kattamaan rotkoa.
Kaipa sitä oikeastikin oli jossain suunniteltu, nyt se kuitenkin on totta.

 Pitkään kestäneen rakennusvaiheen jälkeen......

....rotko on katettu ja sai päälleen kauppakeskuksen ja näyttää eteläsuunnasta kuvattuna nyt tältä.
Vasemmalla näkyvä punatiilinen rakennus on vanha postiautovarikko, joka on saneerattu taidemuseoksi ja jossa Korundikin sijaitsee.

Aamutoimia

Maaliskuu on pitkällä, valoisa aika on jatkunut jo koko päivän mittaiseksi. Eläkeläisen säännöllinen päivän avaus on aamukahvin keitto, ulos lumitöihin -tänä talvena niitä onkin ollut- virkistymään ja sen jälkeen sisälle nauttimaan kahvista ja kiireettömyydestä. Koiramaisesta elämäntavasta on jäänyt halu toisinaan mennä ulos jo ennen aamukahvia  kameraa ulkoiluttamaan.
Valokuvaaminen on tosin tänä talvena jäänyt vähäiseksi entisiin aikoihin verrattuna, pitkät retket kävellen eivät onnistu vieläkään. Kameran kanssa 'saalistus' kysyy kuntoa, aikaa ja kärsivällisyyttä ynnä sopivaa mielentilaa.

Tartuntavaara

Kevät on sairauksille altista aikaa, olenhan jo saanut siitä esimakua sukkaprojektini muodossa. Autokuume kuuluu myös varsinkin keväisin iskevien listaan.

Autokuumeelta olen välttynyt, mutta altistuin kyllä vakavasti tartunnalle etsiessäni varaosaa Meganeeni.

Myös uudistuva autoverotus vaikuttaa näihin auton hankintaan/korjaamiseen liittyviin mietteisiin.

Olen jo pidempään mielenkiinnolla seurannut netistä hybridiautoja, ja varsinkin automaattivaihteisia sellaisia.

Uudistuva autoverotus kohtelee autoja sen mukaan miten paljon tai vähän ne 'päästävät', siinä kisassa hybridit pärjäävät. 

Hiilijalanjälkeäni pohtiessanin en ole vielä kallistunut autonvaihtoon, on sittenkin kokonaisuuden kannalta järkevämpää ostaa pieni osa kuin 1200 kg uutta rautaa.

Näin mietteet nyt, mutta kuten edellä mainitsin olen altistunut tartunnalle, miten lie itämisaika.....

Kutoen - ommellen - neuloen ?

Viimeistelty ja viimeistelemätön käsityö - pieni mutta silti huomattava ero.
Sukkaprojektini on hyvässä vauhdissa, kaksi paria valmiina. Yhdestä 150g kerästä tulee kaksi kokonaista ja kolmas kärkikavennusta vaille sukkaa.
Kun olen hakenut kaksi kerää, se tarkoittaa että pitää hakea niin monta uutta kerää, että viimeisestä kerästä tulee tasaparit : )
No joo, katotaan.
Novitan lankoihin olen pettynyt, niissä on epätasainen kierre ja siksi silmukatkin puikoilla ovat epätasaiset. Vyötteestä käy ilmi, että Novita toimii Virossa.

Lapsesta saakka olen kutsunut kutomiseksi tekemistä puikoilla langasta , mutta sepä onkin neulomista....
Kangaspuilla kudotaan. Sitäkin olen harrastanut, mattoja, raanuja, pöytäliinoja...
Autossa on mukana kutomani matkahuopa, jolla talvisin suojaan tuoretuotteet jäätymiseltä, kesällä pakasteet sulamiselta. Saunassa on pellavainen pitkä laudeliina, jonka alunperin kudoin pöytäliinaksi. Jotta se olisi kaunis pöydällä se vaatisi mankelia, jota minulla ei ole. Kuvan huivi on ohuesta villalangasta tehty lämmittämään hartioita.

Neulomisen lapsena yhdistin ompeluun, neula ja lankaa tai ompelukone välineinä.
Tämä ulkoilupuku on myös omien kätteni tuotos.Se toimikin hyvän mallinsa vuoksi niin hiihtäessä koirien kanssa kuin muussakin liikunnassa.

Kuvan otosta on kulunut reilusti yli 20v.

Vielä nytkin käytän hiihtäessä omaa tekemääni takkia, joka on jo kolmas samalla kaavalla itselleni tekemä. Hieman mittoja muuttelemalla tein myös esikoiselle ulkoilutakin samalla kaavalla. Hän mieltyi siihen niin että kun se kului loppuun toivoi uutta samanlaista. Teinkin uuden, mutta aikaa oli kulunut yli kymmenen vuotta ja sorminäppäryys ei ollut entisellään, takista ei tullut yhtä mieluinen. Esikoinen muuten muokkaa itsekin ompelukoneella vaatteitaan mieleisikseen.

 Tein Juusolle ja Iidallekin 'takit' jotka ovat vieläkin käytössä. Iidan takki on Nekulla ja Juuson takki on vierasvarana : )
Nykyisin ompelukoneeni toimii vain korjausompeluun ja verhojen päärmäykseen. Vaan mistäpäs sen tietää vaikka vielä innostuisinkin ...