Pieni suuri maailma

Miniäni blogista löysin tämän sivun ja uteliaisuuttani testasin sivun tomintoja. Huh huh, kylläpä Euroopan ilmatilassa on liikennettä!
Vanha kansa sanoi että rahalla saa ja hevosella pääsee, nyt vain vaihdamme hevosen lentokoneeseen ja Voila! maailma on avoinna edessämme!
Vilkaisepa huviksesi, toimii reaaliajassa.   http://www.flightradar24.com/

Syyllistyn itsekin joskus mielitekohankintoihin vaikka vastustan turhaa kulutusta. Lentänytkin olen vain huvin vuoksi, en siis voi heristää syyttävää sormea mihinkään suuntaan.
Auton vaihtoakin olen harkinnut jo pitkään, järki on toistaiseksi voittanut ja Meganeni nököttää edelleen pilttuussaan.
Auto on minulle tarpeellinen. Olen kyllä hamassa nuoruudessani sanonut etten hanki ajokorttia enkä autoa, kaupungissa kun selviää jalkaisin ja julkisella liikenteellä.
Näistä sanoista olen saanut monestikin kuittailua, kun tuli hankittua se ajokortti ja siihen pitkä rivi kirjaimia ja vielä hankittua leipäkin ajamalla.

Varovainen myönnytys

Minullako koirakuume - miten niin?

No, pienesti, myönnettäköön. Pidän eläimistä yleensä ja koirien kanssa vietetty aika on jättänyt lähtemättömät jälkensä ajatuksiini. Toistaiseksi kuitenkin tyydyn nauttimaan niistä vierailijoina.

Entiset ja uudet koiratuttavuudet tuovat vaihtelua elämään.

Odotan mielenkiinnolla saavani tavata Curten pentuesisaren Matildan, joka asuu täällä Rovaniemellä. 

Tammiaurinkoa

 Ulkoilutin vanhinta kameraani, se on sen verran pienikokoinen, että sitä voi kuljettaa takin sisällä.

 Pakkanen  -tänään -17Cº -  ja digikamera eivät ole parhaat kaverukset : )

 

Varsinaista kaamostahan meillä ei ole, mutta aurinko paistaa vielä matalalta Rovaniemellä. Maisema on aina erisävyinen riippuen ilmansuunnasta, johon katsoo. Yllä oleva näkymä on Rokelta pohjoiseen.....

  ....ja tämä näkymä selkäni takana etelään.

Pakkanen kuorruttaa puut....



Lupaus tulevasta, muutaman viiikon kuluttua Taivaanranta kylpee valossa....

Saunaparlamentti kokoontui

Näitä juttujani seuranneet muistanevat mieltymykseni vesijumppaan ja sen jälkeiseen saunomiseen.
Viikkoni alkaa näissä merkeissä ja eilen kaipasin kovasti  kameraani uimahallin suihkutiloissa.
Ei, ei ole kysymys alastonkuvista vaan nauruhermojani kutkuttavasta tilanteesta!

Meitä on ehkä n.25 ryhmässä, ikähaitari 65-88v. , ennen altaaseen menoa peseydymme ja puemme uimapuvut kukin parhaan kykymme mukaan märkään kroppaan.
Sehän ei suju enää eritavalla vaivaisilta mummoilta kuin vettä valaen. vaan auttelemme toinen toistamme olkaimista ja selkäpuolelta.
Ryhmätyössä on voimaa ja se lisää yhteenkuuluvaisuuttta. Yksi pyysi apua olkaintensa kanssa, toinen asettui hänen taakseen auttamaan ja sai kolmannen auttamaan omien olkaintensa kanssa ja vielä neljäs auttaja liittyi jonoon... Tokaisin että olispa lehtijutun paikka, mummoenergiaa ja elämän riemua uimahallissa!

Saunassa puhutti presidentin vaalit, luonnollisesti. Minun sukupolvelleni Haaviston perhesuhteet eivät ole itsestäänselvyys. Itsenäisyyspäivän vastaanotto ja Antonio hihittämässä....vaikea kuvitella.
Myös Väyrysen vahva nousu puhutti.
Juuri kun olimme saaneet puitua vaalit nousi lauteille nuori nainen joka puuttui puheeseemme ja sanoi osallistuneensa Väyrysen kampanjaan. Hän kertoi opiskelevansa luokan opettajaksi ja siitä kehkeytyikin mielenkiintoinen keskustelu nuorista ja politiikasta yleensä.

Sauna ja suomalaiset!

Polvesta polveen

Kävin hieromassa tuttavuutta uuden -vielä nimettömän- nuorukaisen kanssa. Häntä kutsutaan toistaiseksi Pojaksi.
Olemme tavanneet useaankin otteeseen lapsen äidin kanssa hänen odotusaikanaan. Äidin makeasta huumorista kertoo se miten hän ilmoitti minulle odotettavissa olevasta perhetapahtumasta: olemme paketoineet joululahjamme valmiiksi!
No, eivät malttaneet odottaa jouluun, paketti avattiin viikkoa ennen joulua.
Uni voitti Pojan kesken seurusteluamme, mutta alku oli lupaava.

Pojan äiti syntyi koiraharrastajaperheeseen, hänet tapasin samoin  jo ennen syntymäänsä koiraleirillä Hirvikarissa. Saunoimme yhdessä : )

Nähtäväksi jää tuleeko Pojasta koiraharrastaja kolmannessa polvessa.




Aivan tyhjin käsin ei rotinoille mennä,
ei ollut leipäjuustoa tai muitakaan leivonnaisiä mukana vaan olenpa elvyttänyt vanhaa käsityötaitoani.
Talvivauva tarvitsee villaista ylleen, sehän on selvä.
Koskaan aiemmin en ole vauvan haalaria kutonut, en edes omille lapsilleni, mutta kelvollinen siitä taisi tulla.

Curtte

Olen selvästi näkevinäni tässä pennussa
Eetua, (sama isä niillä)
yhtä komea häntä, eikös vaan : )
mutta muutenkin.

Ennenkaikkea kuitenkin sen käytös on niin tutun oloista, ei ole omena kauas puusta pudonnut!


Omat edesmenneet koirani Juuso ja Iida jatkavat elämäänsä näissä jälkipolvissa.

Tärppi talviautoiluun

Talvi kysyy myös autolta talvikuntoa, yksi tärkeistä 'kuntovälineistä' autolle on akku.
Vaikka mie tiiän yhtä ja toista auton kunnossapidosta niinpä vaan pääsi käymään, etten ole vaihtanut akkua autooni ajoissa. Se sanoi aamulla vvooouuuvvvooouuuvooouuuuu...uuu..u. Ei auttanut maanittelu, piti turvautua kuopuksen apuun.
Meillä on ollut puhetta tuon akkuni iästä ja olen ihmetellyt sen pitkää kestoa, näköjään hyväkin loppuu aikanaan. Kuopus ei sanonut: mitäs mie sanoin vaan antoi kiltisti virtaa apukaapeleilla ja mie siitä pääsin akkukauppaan.
Siinä ootellessani katselin tiskille laitettua hinnastoa, ei harmittanut yhtään maksaessani ostostani : )

Lunta ja pakkasta

Talvi näyttää todenteolla kyntensä  lauhan ja pitkän syksyn jälkeen.
Lunta on satanut lähes  päivittäin joulukuun puolivälistä saakka vähän kerrallaan.
Viime viikon lopulla saimme sitten lunta kerralla enemmän kuin 'lääkäri määrää'.
Pientä pihaani sain kolata kolaamasta päästyäni ja sama uudestaan seuraavana aamuna ja taas päivällä.

Lumentulon tauottua oli pakkasen vuoro, oma mittarini näytti -18°C.
No, sää kuin sää on vain pukeutumiskysymys : )
Aurinko viipyy jo pitkään näkyvissä, päivän pituus  Rovaniemellä on nyt 4 tuntia 12 minuuttia.
Puhdas lumi, auringon valo hangella ja puissa saa mielen virkeäksi ja puhtia päivään...

Reikäleivät ja selkäviikot

Juhlapyhät ovat takanapäin ja toivotan arjen tervetulleeksi. Varsinaista muutosta se ei ajankäyttööni tuo, mutta jotenkin vaan loppiaisen jälkeen koen kääntyväni keväälle ja mieli on avoin kaikelle mahdolliselle uudelle.
Uutta ei ole suunnitteilla - ei uutta koiraakaan ; ) - parhaat hetket koen yleensä ex tempore.

Muutaman kerran olen käynyt hiihtämässä, pieniä matkoja kerrallaan. Ensimmäinen kerta  oli hikinen urakka, voima oli kadonnut, toinen sujui jotenkin ja kolmas kerta oli jo nautittava.
Toinen liikuntamuoto, josta pidän, on vesijumppa. Siihenkin tuli pitkä tauko, ehdin jo kaivata tutun porukan sekaan. Vesijumpan jälkeen poreet altaassa ja 'saunaparlamentin' kokoontuminen ....että mie nautin!

Hurtigruten

Loppiaispäivä kului kuin huomaamatta - kiitos television ja käsityön. Teemalta tuli Norjan television taltioima  Hurtigrutenin juhlamatka, en vain tullut tietämään olisiko ollut joku tasaluku juhlan aiheena. Katsottavaa riittikin sitten iltamyöhään saakka. Välillä sentään poistuin tv:n ääreltä, mutta ohjelma houkutteli takaisin. Melkeinpä olisin voinut kuvitella istuvani laivan kannella kutomassa maisemia katsellen.

Yle Areena lähettää kuukauden ajan vielä tuota tallennetta.

Muutama vuosi taaksepäin vietin pidennetyn viikonlopun Lofooteilla, jossa tuo Hurtigruten- reittikin poikkeaa.

Arkistojeni kätköistä kaivoin nämä silloin ottamani kuvat.
Ihmetellä täytyy veden voimaa - näitä kiviä ei ole ihmiskäsi muotoillut.

Hiihtohaaveita

Ei uudenvuoden lupauksia, mitäpä sitä turhia paineita itselleen keräämään, kohtuullisen järkevästi eteenpäin!

Tänään vein sukset huoltoon, mieli palaa ladulle. Fysioterapeutin ohjeiden mukaan hiihto on sallittua vasta kolme kuukautta leikkauksen jälkeen, mutta jos mie jo vähän kokeilisin... kun se hiihto vaan on niin mukavaa. Siinä tekee koko keho työtä ja liikkeen rytmi ottaa valtaansa, ajatuskin vaeltaa omia latujaan....

Vuosia taaksepäin olin silloinkin hoidattamassa vaivojani fysioterapeutilla, joka sattui olemaan SM-tason hiihtäjä. Hän on varsinainen motivaattori ja ladulla ajattelenkin usein silloin käymiämme keskusteluita. Pelkkä 'ruumiin rääkkääminen' ei yksin riitä vaan pitää muistaa venytellä ja pitää lepopäiviä. Huippu-urheilijalla.
Minullahan lepopäiviä kyllä tulee pidettyä, mutta ne tehokkaat venyttelyt...hmm, no jaa...sinnepäin : )