Hae tästä blogista

tiistai 28. helmikuuta 2012

Ongelma ja sen ratkaisu

Minua on harmittanut jo useamman viikon tämä tietokoneeni sielunelämä. Suostuakseen käynnistymään se on ruvennut vaatimaan valintoja 'yes - not' ja F1 yms. teksteihin, joiden merkityksestä minulla ei ole hajuakaan.
Kysymyksessähän on BIOS-systeemi, joka ei kyselemättä saanut tarpeeksi informaatiota käynnistääkseen varsinaista käyttöjärjestelmää.
Sen ymmärsin ihan ominpäin, mutta siitä eteenpäin piti kysellä esikoiselta neuvoja. Tuli kerrotuksi sekin, että olen joutunut jo pitkään asettamaan itse kellon ajan. Helppo juttu sanoi esikoinen, vaihda patteri!

Juu juu, patterillahan kaikki kellot käy nykyään,,, seuraavaksi myyjäliikkeeseen kysymään millanen patteri pitäisi ostaa, ynnä neuvot missä se vaihdettava patteri sijaitsee : )
Sekin selvisi, sinne emolevyn kylkeenhän se. Onneksi sentään tiedän mikä on emolevy!

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui tietokoneen kotelo. Jollain tavalla se pitäisi saada auki särkemättä. Irrottelin johdot ja nostin keskusyksikön sängyn päälle ja pyörittelin sitä ja ajatuksiani... ihmisten avattavaksi se on tehty, pakko se on kotikonstein saada auki.
Pari ruuvimeisseliä, rohkeutta ja kärsivällisyyttä ja sain kun sainkin kotelon auki. Loppu olikin todella helppoa.
Kone paikalleen ja johdot kiinni.
Ongelma poistui ja tietokone käynnistyy niinkuin pitääkin. Hyvä minä!



lauantai 25. helmikuuta 2012

Aasinsilta teatterista junaan

Rovaniemen teatteri on valaistu revontulia muistuttavaksi tunturimaisemaksi, komea näky pimeän aikaan liikkujalle.
Aamukahvia juodessani kuuntelin Lapin radiosta juttua Kansallisteatterin kiertuenäytelmästä Paperisilta.
Sitä esitetään mm. vastaanottokeskuksissa, joissa on ihmisiä eri maista eikä ole yhteistä kieltä, ei sitä englantiakaan.
Kommunikointi ihmisten välillä ei välttämättä tarvitse sanallista viestintää. Sen olen kokenut itsekin teatterissa ja myös eräällä junamatkalla.



Olin menossa vuosia sitten yöjunalla Riihimäen kautta Lahteen päivävaunussa istuen. Jo Rovaniemen asemalla panin merkille maahanmuuttajien ryhmän. Muutama nuorimies oli saattamassa junaan vanhempaa miestä, joka sitten tulikin samaan vaunuun kanssani.
Yö on pitkä aika matkustaa istuen, torkahtelujen lomassa tulee seurattua kanssamatkustajia. Varmaan puolin ja toisin. Riihimäellä tuli aika vaihtaa junaa. Olimme poistumassa vaunusta, kun tämä mies nykäisi hihastani ja näytti lippuansa, oivalsin hänen haluavan varmistua jäävänsä oikealle asemalle. Samalla näin lipusta, että hän oli myös matkalla  Lahteen, joten otin hänet siipieni suojaan.
Erotessamme Lahden asemahallissa kättelimme. Sanaakaan hän ei sanonut koko matkan aikana, ei edes äidinkielellään. Se ei kuitenkaan ole syy miksi muistan hänet, vaan hänen silmänsä. Ne olivat paljon kärsineen ihmisen silmät, niissä ei ollut elämää. Sanattomasti hän pystyi välittämään myös kiitoksensa.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Sukkia, sukkia, sukkia

Kärpänen puri voimallisesti, sain tartunnan käsitöihin vauvanhaalaria kutoessani.
Ikävämpiäkin tartuntoja on ; )

Olen kutonut useita pareja sukkia jälkikasvulleni, mutta koska heillä on rajallinen määrä jalkoja eikä innostus ole laantunut piti suunnata katse oman piirin ulkopuolelle.

Lainaus Neuvokkaan toiminta-ajatuksesta:
'Neuvokas on Rovaniemen Seudun Mielenterveysseura ry:n hallinnoima vapaaehtoistyönkeskus.
Neuvokkaan toiminta-ajatuksena on tukea ihmisistä itsestään lähtevää auttamishalua Ihmiseltä - Ihmiselle periaatteella.'

Neuvokkaalla on menossa sukkahaaste, jossa tavotteena on vapaaehtoistyönä kutoa tuhat paria sukkia jaettavaksi laitoksiin. Novita on lahjoittanut langat. Tartuin haasteeseen ja hain lankaa kirjastossa kokoontuvalta 'sukkakerholta'.
Yläkuvan sukat ovat eri kutojien valmistamia, alakuvassa on ensimmäinen oma sukkaparini alkutekijöissään.







lauantai 18. helmikuuta 2012

Kylttyyriä


Vähemmän on enemmän!
Ihmetellä täytyy, miten vähäisillä lavasteilla voidaan luoda kehykset näytelmän tapahtumille. Ja tässä näytelmässä erityisesti: muutama lakana, rukki, puupenkki, jakkara ja sinkkipalju kuvasivat koko näytelmän ajan erilaisia elementtejä. Ja toimivat.

Rovaniemen teatteritalo on remontin kourissa ja teatteri toimii evakossa useammassa pisteessä. Tämä näytelmä esitetään Korundin salissa, joka on suunniteltu nimenomaan musiikkia varten. Akustiikasta johtuen kovaääninen ja nopea puhe valitettavasti puuroutuu, hiljainen rauhallinen sensijaan oli selkeätä.

Leena Talvensaari on rovaniemeläinen toimittaja, joka on ryhtynyt kirjoittamaan näköjään myös näytelmiä,  (Rakastettu, kaivattu 2009), ja nyt tämä.

Mutta ne näyttelijät! Ennenkin olen ihaillut näyttelijöiden muuntautumiskykyä enkä vieläkään jaksa lakata ihmettelemästä sitä. Koko näytelmä neljällä näyttelijällä, eikä todellakaan tarvinnut haukotella!
Jos käsiohjelmassa lukee nimet Esko Janhunen ja Hannu Friman, luvassa on taattua tavaraa!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Muistoja Iidasta

Juttelimme puhelimessa Pirjon kanssa pitkän tovin, ensin asia lyhyesti ja sitten pitkästi koirista....
ja niistähän riitti!
Sukulaiskoirille periytyy paitsi ulkoisia yhtäläisyyksiä myöskin käytöksen samankaltaisuutta. Näitä ominaisuuksia tuntui olevan Iida-Pirpanalla ja tyttären pojalla useitakin, eräs sellainen esittää tahtonsa selkeästi ja vahva taipumus kantamiseen. Selvyyden vuoksi: Iidan tytär Nekku - Nekun poika Pirjon Oskari.

Iidalla oli suuri määrä kekseliäisyyttä päästäkseen tavotteeseensa. Väitetään ettei koira osaa ajatella, mutta mitä muuta osottaa koiran kyky tarkkailemalla ihmistään saada hänet tekemään haluamansa asiat?
Eikä ihminen usein edes huomaa noudattavansa koiransa tahtoa : )
Olisikohan se sitä pehmeätä kouluttamista käänteisenä

Syvällisemmin ajateltuna se taito oli aikojen alussa välttämätön koirille hengissä säilymisen kannalta, mutta on siitä hyötyä näinä 'varman ruuan' päivinäkin.

Tämä kuva kertoo tilanteesta päiväkahvi. En erikseen ollut opettanut Iida-Pirpanalle noutoa saati esineitten nimiä.
Talviseen aikaan tosin minulta usein 'putosi' käsine ja jota suureen ääneen päivittelin, ja Iida hoksaavaisena koirana palautti sen minulle.
Päiväkahvin aikaan koirilla oli toiveita saada jotain suuhunsa, mutta se piti tienata. Siispä kekseliäämpi pani toimeksi ja toinen odotti työn hedelmiä (enhän minä kerjää, en toki).
Sama äly on Nekku-tyttärellä Varpun kertoman mukaan - Nekku kuiskuttelee Lantille tehtäviä.

Onnistuneesti suoritetun 'operaatio tienaamisen' ja palkkion jälkeen passaakin asettua levolle.

Pankaapa merkille koirani äly ja ymmärrys: kaikkea on kaksi, kenkiä pareittain valita asti, sukka kumpaankin jalkaan.
Kaukosäädin ja puhelin kuuluivat myös Iidan repertuaariin.

Vielä eräs osoitus Iidan älystä.
Jouduin leikkauttamaan sen märkäkohdun vuoksi. Ensimmäisellä pissireissulla leikkauksen jälkeen se käveli suoraan auton takaluukulle, oli kipuja ja autollahan niitä lähdetään yleensä hoitamaan....Kun en avannut takaluukkua koira käveli  auton etuovelle. Viesti oli selvä!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Ilmoja pitelee

Näillä pakkasilla en juurikaan viihdy ulkona, postilaatikolla piipahdan pikapikaa. Roskapussia ei tarvitse viedä jokatoinenkaan päivä joten päivät kuluvat enimmäkseen sisällä, viihdytän itseäni tietokoneella ja myös sukkia kutoen. Aamuisin tulee kyllä mieleen koiran ulkoiluttaminen : ) Se ei ollut koskaan vaikeata oli sää mikä oli, mutta  aika aikaa kutakin.
Säät puhuttavat yleisemminkin milloin yhytän tuttavan jossakin. Eikä vähiten liikennesää ja Lahdentien kolarisuma.
Juttelin ystäväni Ninan kanssa puhelimessa ja kuulostelin hänen mielipiteitään aiheesta. Nina on muun tekemisensä ohella ammattikuljettaja, ajokortissa ABCDE jotka ovat edelleen hyötykäytössä. Ammattilaisen mielipide on se vanha yksinkertainen:   sää- ja keliolosuhteiden mukainen nopeus, turvavälit ja ajokki kunnossa!

Sama aihe on puhuttanut myös meitä kuopuksen kanssa, joka hänkin on raskaansarjan autonkuljettaja. Liikenteessä vallitsee yleinen piittaamattomuus säännöistä ja määräyksistä, ajatellaanpa vaikka rattijuoppoja tai suojatiellä tapahtuvia yliajoja. Tasapuolisuuden nimissä säännöt koskevat myös jalankulkijoita.
Asennevammasta on tulossa tappava kansantauti.

Toinen asia, josta olemme kuopuksen kanssa puhuneet, on etteivät ihmiset enää oikeasti osaa ajaa.  Autokanta on uudistunut ja niiden turvallisuuteen on tullut tuntuvia parannuksia. Hyvä niin, mutta jos kuljettaja 'ulosmittaa'  ajokkinsa ominaisuudet nopeuden kustannuksella tulos on + - 0 .  Ja taas rytisee!