Hae tästä blogista

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Vaarallista leikkiä

Kaunis aurinkoinen sunnuntai keräsi kansaa nauttimaan lämmöstä pitkän kylmän kevään jälkeen. Minutkin.
Mutta mutta mutta!

Lainaanrannan venesatamassa tulvan alta on paljastunut jo paikoitusalue, mutta venelaiturit ovat vielä pinnan alla. Joki tulvii vieläkin, virta on voimakas, venelaiturit aiheuttavat pyörteitä virtaamaan.
Katsoin tulvan alla olevan laiturin päähän, jossa joku henkilö otti aurinkoa muovituolilla ja lapset juoksivat edestakaisin laituria. Ajattelin että onpas huoleton vanhempi. Hetken seurasin tilannetta, porukka alkoi tehdä lähtöä ja kerätä kamppeitaan.
 Kävi ilmi, ettei auringonpalvojalla ja lapsilla ollut mitään tekemistä keskenään!
Kuvan punapaitainen aikuinen kasasi tuolinsa ja seurue lähti välittämättä paikalle jäävistä lapsista tuon taivaallista!
Menin vesirajaan laiturille ja komentoääntä käyttäen käskin lapset rannalle. Tottelivat. Ja ihmettelivät ai miksei saa leikkiä laiturilla. Selitin;  veneitä varten äkkisyvä ranta, kylmä vesi ja voimakast vritaus jne.
Kehotin lapsia menemään kotiinsa vaihtamaan kuivat vaattee ylleen ja valvoin, että he todella poistuivat rannalta.
Aikuisten olisi ajateltava mitä lasten nähden tekevät. Mitä isot edellä sitä  pienet perässä!

Surua

Ajatukseni ja myötätuntoni Hyvinkään uhrien omaisten ja ystävien  puolesta täyttää mieleni.
Omissa asioissanikin on ollut ja on edelleen pohtimista ja valintojen tekemistä, mutta saan valita...

Toisin on niiden, joita kohtaa ulkopuolinen ja yllättävä väkivalta. Sellaisen edessä jää sanattomaksi. Siksi en ala ruotimaan tämän yhteiskunnan turvattomuutta ja syitä siihen.

torstai 24. toukokuuta 2012

Tulvat taittuivat

Ounasjoki vetäytyy pikkuhiljaa uomaansa, vesi laskee. Kemijoki tuntuu pysyvän nahoissaan.  Runsaita vesisateita ei ole säätietojen mukaan luvassa, Lapin väki voinee huokaista helpotuksesta.
Ei vettynyt Arktikum, ei kastuneet Lainaanrannan talojen kivijalat, vaikka vesi käväisi paikoin jo tien toisella puolella.





Pienimuotoinen kansanvaellus on viimeksi kuluneen viikon aikana jutannut pitkin jokirantoja Rovaniemellä.
Yle-Lappia ja Lapin Kansaa myöten, koskeehan tulva kovin laajaa ihmisjoukkoa.

Ounasjoen tulvista en tiedä menneiltä vuosikymmeniltä, mutta Kemijoki on näyttänyt mahtinsa suurtulvina jo 1800-luvulla. Siitä kertova vanhin tietämäni maamerkki on Lootin petäjä, johon on merkitty ns. Saulin tulvan yläraja.

(jälkeen lisättynä: tokihan molemmilla suurilla joilla Rovaniemen kohdalla yhtyessään on vaikutuksensa tulvatilanteeseen)

Tiedän tämän Lootin petäjän sijainnin osapuilleen, mutta etsinnöistäni huolimatta en ole sitä löytänyt. Siinä on tuleville pyöräretkille kohde : )



tiistai 22. toukokuuta 2012

Kohtaamisia

Tyhjiöllä on tapana täyttyä, fraasi, mutta niin totta!
En puhu nyt koiravajauksesta Taivaanrannalla, vaikka sekin on totta. Siihen kenties tulevaisuudessa tulee täytettä..... Huomio lähipiiri  KENTIES : )   ehkä   perhaps  kanske  võib-olla  forse  : D

Ensimmäinen vuosien takaisesta elämästäni juontuva yllätys-yhteydenotto tapahtui viimevuoden puolella maatessani leikkauksen jälkeen sairasvuoteella lasareetissa. Entinen työkaverini PV:n ajoilta, eläkkeellä oleva 'mestarisotilas' (sotilasmestari) sattui soittamaan kuulumisia vaihtaakseen! Edellisestä juttutuokiostamme oli kulunut vähintään kymmenen vuotta. Paljon oli vettä virrannut niin Oulujoessa kuin Kemijoessakin ja paljon tapahtunut kummallekin!
Vierailin mestarisotilaan luona viimeksi Oulussa käydessäni ja päivitimme kuulumiset.
Samassa työpaikassa palveli Levin reissun bussikuskikin : )

Marin tapaaminen Levillä oli yhtä odottamatonta ja yllättävää kuin salaman leimahdus kirkkaalta taivaalta. Ja josta olen edelleen vaikuttunut!

Sokerina pohjalla eilinen.
Kävin tapani mukaan kaupassa Prismassa. Olin poislähdössä pihalla laittamassa kauppakassia autoon, samaa puuhasteli viereisenkin auton kuski. Vilkaisin tarkemmin häntä koska hänellä oli koira autossaan. Kuinka ollakaan, hän osottautui naapurikseni kultaiselta 60-luvulta! Aikaan, jolloin hän oli keskenkasvuinen tyttönen ja  minulla vasta lapsistani esikoinen syntynyt!
Siinä ihmeteltiin ja päiviteltiin ajan kulumista ja Rovaniemen pienuutta kylmässä tuulessa. Kerrottavaa riitti ja riitti, siirryimme sisätiloihin jatkamaan juttua. Kävi ilmi, että meillä on montakin yhteistä mielenkiinnon kohdetta, mm.luonnonyrtit ja kansanlääkintä. Ja voi sitä naurun määrää krempoista huolimatta ja niiden kustannuksella, sen perusteella me molemmat saimme runsaasti lisävuosia!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Blogien mielenkiintoinen maailma

Kun aloitin tämän blogin pitämisen syynä oli tuleva pentuprojekti. Samalla yhdistyi kaksi itselleni mieluista asiaa, tämä kirjoittaminen ja pentujen kehityksen seuraaminen. Halusin myös pitää  pentujen uusille omistajille 'päiväkirjaa', jotta he voivat seurata oman pentunsa kehitystä. Ja että he tuntevat pentunsa olosuhteet syntymästä saakka, mikä seikka on itselleni hyvin tärkeä.
Projekti onnistui erinomaisesti, kiitos hyvän tiimin. Jossain vaiheessa ajattelin lopettaa bloggaamisen, mutta kiitos Pirjon en sitä tehnyt : )

Blogeja selaillessani olen löytänyt todella mielenkiintoisia kirjoittajia. Olen jäänyt ah niin miellyttävään koukkuun Vilukissin pohojalaasella murteella kirjoitettuun blogiin.
Taitava kamerankäyttö on myös monella bloggaajalla hallussaan, asia jonka haluaisin oppia paremmin ja paremmin. Haluaisin kertoa kamerallani katsojalle tarinan, välittää tunnelmia, kertoa suhteestani tähän rakkaaseen Rovaniemeeni...
Kuvaan fiilispohjalta, mikä tarkoittaa, että väkisin väännettynä kamera ei tottele minua. Osaan kouluttaa koiran  tottelemaan iloisesti, saman haluaisin tehdä kameralle : D

torstai 17. toukokuuta 2012

Keväisiä tunnelmia

Näin käy joka vuosi, ensin tuntuu ettei kevät etene ja on kylmää...kunnes  pari lämmintä päivää ja yks kaks joka puolella riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää!
Lumet sulivat nopeasti ja kevään yksi vaikuttavimmista ilmiöistä jaksaa innostaa vuodesta toiseen. TULVA.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äitienpäivänä

Äitienpäivänä lapset tuovat äideille itse tekemiään kortteja ja lahjoja. Tämä kortti on ajalta ensimmäinen autoni. Esikoinen oli rakentanut kopion autostamme ja ovea avaamalla sain lukea tervehdyksen : )
Autosta tuli meille tärkeä yhteinen mielenkiinnonkohde ja lähes harrastuskin, joka jatkuu edelleen.
Esikoinen on ollut pienestä pitäen teknisesti lahjakas. Autokouluaikoinani hän rakensi minulle legoista auton vaihdelaatikon, että ymmärtäisin vaihteitten toiminnan!
Myöhempinä vuosinä kyllästyin parturin keikkahommiin (omaa yritystä en halunnut perustaa) ja vaihdoin ammattia.
Hankin lisää kirjaimia ajokorttiini ja siinäkin pojat kannustivat minua.
Esikoinen teki minulle jälleen legoista 'kuivaharjoitteluun' sopivan ajoneuvoyhdistelmän, jolla sain harjoitella täysperävaunun peruutuksen saloja!
Kuopus rakenteli äidin huumoriin ja uuteen ajokorttiin sopivan onnittelukortin : ) 
Meillä on kuopuksen kanssa samanlaiset ajokortit, minulta vaan puuttuvat VAK yms. sellaiset luvat, mutta  kuopus on täysverinen rekkakuski!
Olen joskus nuoruudessani erehtynyt sanomaan, etten tarvitse ajokorttia lainkaan, mitä sillä kaupungissa tekee... Tästä saan vieläkin toisinaan kuulla erään ennen auotoilua-ystäväni suusta : D


Ai niin, hyvää äitenpäivää teille, rakkaat lukijani !

torstai 10. toukokuuta 2012

Kolme kertaa yllätys

Toukokuu on päättäjäisten ja retkien aikaa. Rovaniemen kaupungin liikuntaryhmätkin tekivät oman retkensä suuntana kylpylähotelli Levi.
Mukaan lähtijöitä oli paljon, kuljettamaan tarvittiin kaksi 66-paikkaista 'eskelistä' !

Ensimmäinen yllätys oli linja-autoasemalla Iippa, joka työhön tullessaan oli keksinyt meidän porukkamme lastautumassa kyytiin. Pikamorjenstus ja hyvän matkan toivotukset! Kiitos, Iippa. Toivotuksistakohan lie se kolmas iloinen yllätys.... vaan edetäänpä järjestyksessä.

Toisen yllätyksen koin laittaessani matkatavaroitani bussin ruumaan. Kuljettajanamme toimi entinen työkaverini 'armeijavuosilta' ! Ja jota en ole tavannut vuosikymmeneen.
Totta kyllä, että suhteellisen nuorena eläkkeelle PV:n palveluksesta jäävät pestautuvat usein johonkin kuljetusyritykseen, mutta silti!
Kuljettajamme on eläkkeelle jäätyään, paitsi bussikuskiksi, myös metsästystä harrastavana  ryhtynyt kasvattamaan Suomen ajokoiria. Voitte uskoa, että  puhuttavaa riitti aiheesta jos toisestakin.


Se kolmas ja suurin yllätys liittyy oheiseen lehtileikkeeseen!

Olimme huonetoverini kanssa rentoutumassa altaissa, kun luoksemme uiskenteli nuori nainen, joka tervehti ja katsoi hymyillen suoraan silmiini.

Hän oli Mari, minulle aivan erityinen ihminen!
Marilla oli aikanaan lehtijutussakin alhaalla näkyvä Pepsi, joka oli Juuson ja Iidan pentu (G. Limonade).
Asuimme lähekkäin ja noina vuosina kulimme paljon yhdessä pitkin metsiä koirinemme.
Pidin Marista kovasti ja jäin kaipaamaan häntä, kun elämä kuljetti  nuorta omia polkujaan.

Toista kymmentä vuotta on kulunut edellisestä tapaamisestamme.
Kävi ilmi, että Mari on aviossa husky-yrittäjän kanssa : D ja oli nyt viettämässä syntymäpäiväänsä lastensa kanssa kylpylässä.
 http://www.pallashusky.com/suomi/

maanantai 7. toukokuuta 2012

Jotain uutta, jotain sinistä...

Pienestä irtiotosta jäi pysyvämpiäkin seurauksia.

Megáneni jäi Ouluun ja Oulusta tarttui mukaani uudehko Honda Jazz .

Esikoiseni kanssa perkasimme oululaisia autoliikkeitä, siellä sitä riittää valikoimaa! Päivä kului rattoisasti niin uutuuksiin kuin käytettyihinkin tutustuessa.
Varsinaista laatuaikaa äidin ja pojan välillä : D
Hartaasti pitää tutkia Jazzini käsikirjaa, että kaikkien nappuloitten käyttötarkoitus selviää.

Vapun ajaksi autoni sai irtoripset, jotka on toki riisuttu arjen koittaessa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Uutta lunta ja pottuja



Keväiset säät ovat monena, milloin paistaa, milloin sataa. Kylmääkin on ollut, eilen navakka tuuli lennätti hiekkaa ja roskia pitkin maita ja mantuja.
Lumi on silti haihtunut määräänsä nähden mukavasti. Paljon sitä olikin.

Aamulla herättyäni oli vielä syytä tarttua lumilapioon. Olisin mitannut sataneen lumen paksuuden mutten löytänyt siihen hätään mittaa. Silmämääräisesti arvioiden sitä oli yöllä satanut reilusti yli 20 senttiä!

Ei ihan tavallista toukokuuksi, tosin vielä juhannuksenakin voi joutua lakaisemaan lunta portailta, jos säät kylmiksi äityvät.




Toisen yllätyksen ovat järjestäneet siemenperunani.
Hatara muistini ei viimekeväältä kertonut miten pian ne multaan päästyään alkavat työntää vartta.



Nyt on pieni pelko pitkiksi ja heikoiksi kehittyvistä varsista, ennenkuin saan ne maahan.
Hätäavuksi olen suunnitellut nostaa niitä ulos päiviksi, näin kylmällä ne jäähtyvät eivätkä näin ollen kasva.
Siitä olisi toinenkin hyöty.
 Sisällä kasvatetut taimet on syytä karaista ennen ulos istuttamistaan, jolloin ne selviävät paremmin kasvuun ulkona.