Hae tästä blogista

tiistai 31. joulukuuta 2013

HYVÄÄ VUOTTA 2014 !



Palaan ajatuksissani vuoden takaiseen aikaan.
Silloinkin kirjoitin uudenvuoden aattona tekstiä blogiini, ja kun katson sitä nyt kuluneen vuoden nähneenä voisin kirjoittaa täsmälleen samat sanat = "Vuoden vaihtuessa ovi on raollaan tuntemattomaan tulevaisuuteen, toiveita, unelmia ja suunnitelmia....aika saa näyttää mitkä niistä toteutuvat."
Näinhan se usein on, voisin sanoa jälkiviisaana. Moni asia on kuitenkin kiinni omasta tahtotilasta. Kuten omalla kohdallani matkustaminen, koirattomana se on nyt helppo toteuttaa. 
Koiran virka elämässäni on sivutoimisesti täytetty, siihen virkaan on luontaisesti asettunut Mindi-Pirpana. Tosin en ole vieläkään hylännyt kokonaan ajatusta, josta kirjoitin huhtikuun 1 pnä. 

Neuvokas kuuluu edelleen elämääni, niin myös kansalaisopisto ja vesijumppa uimahallilla...elementit jotka rytmittävät viikkojani.

En myöskään halua hylätä blogiani, tätä rakasta 'kalenteriksi' muodostunutta tuotosta, josta on niin helppo tarkistaa mitä tuli sanottua ja milloin, kirjoittamiset vain ehkä  harvenevat... : )

Toivotan teille hyvät lukijani Hyvää Uutta Vuotta netistä lainatuilla sanoilla- Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi !

perjantai 20. joulukuuta 2013

Tervehdys Napapiiriltä


Mindi-Pirpana on ollut seuranani piipahdusta pitemmän ajan, olemme kierrelleet lähimetsiä lenkkeillen, mutta myös Napapiiri poroineen, tonttuineen ja turisteineen on tähän aikaan vuodesta kiehtova käyntikohde.

On jälleen se aika vuodesta jolloin kootaan ajatuksia kaiken hössötyksen keskellä...mitä pitikään vielä ostaa...mitä pitikään vielä muistaa...mitä pitikään vielä...
Taivaanrannalla ei hössötetä. Täällä keskitytään nauttimaan puhtaasta luonnosta, kuutamoista, ystävistä lähellä ja kaukana...lähestyvästä stressittömästä joulusta ...Taivaanrannan filosofia käsittää vuoden kokonaisena, kaikkineen.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Summa summarum

Matkailu avartaa, totisesti!
Afrikan matka on ollut paitsi matka uuteen maanosaan myös matka uuteen kulttuuriin. Ennakkoluulot ja  -asenteet kannattaa heittää romukoppaan jo ennen matkaa.
Ajattelutapa on tyystin erilainen kuin mihin olen tottunut täällä kylmässä pohjolassa. Kohteliaisuus ja vieraan huomioiminen oli ensialkuun suorastaan hämmentävää...kerta toisensa jälkeen tavattaessa kohteliaisuuskysymykset ja -vastaukset toistettiin... in English of course : ) Myös asioiden jakaminen ja yhteisöllisyys oli suorastaan käsin kosketeltavaa.
Silmiinpistävää oli myös kerjääminen ja kaupustelu.

Tuulihattuna olen joutunut suunnittelemaan ja keskittymään tähän matkaan ja sen valmisteluihin todella intensiivisesti. Oli otettava kello ja kalenteri ahkeraan käyttöön.
Se on ollut myös matka omaan sisimpääni. Haluanko toteuttaa unelmiani vai tyydynkö vain mukavaan ja vaivattomaan elämääni Taivaanrannalla?
Haluan elää nytku-elämää, en sitku! Nyt vielä kykenen tarttumaan eteen aukeaviin mahdollisuuksiin, kykenen haastamaan itseni ja sopeutumaan yllättäviinkin tilanteisiin. Kuten pankkiautomaatin nielaisemaan luottokorttiin.
Sekin todella tapahtui viikkoa ennen kotiinlähtöpäivää.
Paikallinen apu toimi kiitettävästi ja myös asian hoito teksitiviestein kotimaahan rauhoitti. Pystyin nauttimaan viimeisestä lomaviikostani täysillä.
Siitä harras kiitos teille lähipiiri!

"Mahdollisuutemme ovat rajattomat, kunhan päätämme toimia ilman turhaa arviointia" sanoo George Bernard Shaw mikä täten on tullut todistettua.

Uusia matkasuunnitelmia on jo vireillä, niiden toteutuminen on sitten eri juttu : )

tiistai 3. joulukuuta 2013

Alla kuuman auringon

Tämä pieni tyttö on viisivuotias Esta.
Aluksi hän vain tuijotti minua, muutaman tapaamiskerran jälkeen hän uskaltautui tökkäämään sormellaan ja siitä ei ollutkaan enää pitkä matka syliin.
Uusi hipaisupuhelimeni kiinnosti Estaa, hän oppi hetkessä katsomaan valokuvat siitä.
Eräänä iltana hän käpertyi syliini, ja kun aikuiset puhuivat keskenään paikallista twi-kieltä laulelin Estalle hiljalleen suomenkielisiä lasten lauluja.
Muutamaa iltaa myöhemmin sain hellyttävän vastalahjan häneltä. Kun aikuiset jälleen keskittyivät omiin juttuihinsa Esta kiipesi syliini ja lauloi minulle hyvin  hiljaisella äänellä...keskityin kuuntelemaan vain häntä ja olin onnellinen.

Taustalla oleva sininen rakennelma on paikallinen baari, n. 5x5 m kooltaan, maalattia ja ilmastointina raot seinissä, yhdellä sivustalla baaritiski ja siinä televisio. Tuohon tilaan sulloutui suuri joukko katselemaan Ghana-Egypti jalkapallo-ottelua, tunnelma oli lievästi sanoen tiivis ja äänekäs : )
Sain myös katsoa live-esityksen paikallisesta pelaamisesta, jota kuvasin puhelimen kameralla. Kuvauspaikka oli suojaisa syvennys, siksi kuvakulma ei ole kovin hyvä, mutta muuten olisin jäänyt pelaajien jalkoihin.

Pelikenttänä toimi baarin takana oleva aukio, epätasainen ja kuivuuttaan pölisevä. Peli keskeytettiin kentän halki kulkevan auton vuoksi ja jatkui kun tilanne rauhoittui ...

maanantai 2. joulukuuta 2013

Ghana elää kanalla...ehkä



Ruoka Taifassa ja maaseudulla juoksenteli vapaana ja oli enimmäkseen taatusti luomua. Paikallisliikenne muuten hoidettiin tuollaisilla epämääräisen ikäisillä pienoisbusseilla, jotka lähtivät matkaan sitten kun oli riittävästi matkustajia. Yleensä tupaten täyteen ahdettuna. Siksi käytimme aina tarvittaessa taksia.

Tässä kuvassa on tienvarren torin lihatiski. Ainoa mahdollinen tapa myydä tuoretta lihaa, joka oli lähes aina kanaa. Eräällä automatkalla näin kaupiteltavan auton alle jäänyttä ja lopetettua villieläintä... älkää kysykö mikä se oli, en tunnistanut.


Kanat juoksentelivat vapaina pitkin kujia ja toisinaan pikkutiput seurasivat niiden perässä.
En tullut kysyneeksi miten ihmiset tunnistavat omat kanansa tai niiden pesät...tai liekö sillä niin väliäkään.
Ruoka oli aina paistettua ja voimakkaasti maustettua. Poikkeuksen teki keitetyt ja suolassa pyöritetyt kananmunat, joita myytiin ikkunasta liikennevaloihin
pysähtyneisiin autoihin. Outo ja hengenvaarallinen tapa; moottoritiellä oli hetkessä autojen vieressä joukko erilaisia sormisyömisiä tai vettä kaupustelevia myyjiä.

Tuoretta kalaa en nähnyt koko matkallani, mutta sitäkin sai paistettuna tai öljyssä keitettynä.
Viereinen kuva kertoo erään automatkan ruokapysähdyksestä, tarjolla pusseissa parin sentin mittaisia kaloja sekä hummereita.
Sormisyöminen oli sotkuista ja hauskaa. Käsien pesuun ei ollut mahdollisuutta, mutta kukaan meistä ei sairastunut mahavaivoihin.

Liikenne oli sujuvaa ja omintakeista, jokainen meni mistä pääsi, tilaa annettiin ja sitä myös otettiin. Meidänkin kuljettajamme päätti ohittaa mittavan auotojonon piennarta pitkin..ja sai myös tilaa palata kaistalle jonon ohitettuaan!
Ehkä vaarallisin tilanne liikenteessä sattui, kun meitä lähestyi moottoripyörä matkustajineen  takavasemmalta, salamana auton ovet lukkoon sisäpuolelta. Minulle ei tarvinnut selittää mistä oli kysymys.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Sähköä, vettä ja matelijoita


Rakenteelliset ratkaisut olivat mielenkiintoisia, talon edessä betonilaatta on selvästikin suunniteltu ulkona suoritettaviin askareisiin. Ja myös suojaamaan sisätiloja jaloissa kulkeutuvalta hiekalta ja kuralta. Tuo edessä oleva maakaistale vettyi rankkasateessa liejuksi, johon kenkä upposi syvälle.

Myös ikkunaratkaisu oli erikoinen, ei lasiruutua vaan muoviset läpinäkyvät lamellit, ja niiden ulkopuolella rautaiset ristikot. Lamellit olivat auki jokainen yötä päivää, ja seinillä usein vilistelevät sisiliskot eksyivät toisinaan niistä myös sisälle. Onnekseni en ole basilli- enkä matelijakauhuinen : )

Matelijoista puheen ollen sain eräänä iltana tavata myös elävän pythonin!
Se tuotiin nähtäväkseni repussa, josta sen rohkea nuorimies nosti esille paljain käsin. Käärme oli moninkertaisessa solmussa ja kun se alkoi kiemurrella se sullottiin hyvin vilkkaasti takaisin reppuun!
En saanut siitäkään kuvaa, koska oli jo ilta ja pimeä. Näytös valaistiin matkapuhelimilla.

Vesihuolto oli myös varsin erilaista kuin mihin meillä on totuttu. Tässä neljän asunnon rivitalossa oli vesipiste vain yhteiskäytössä olevassa kylpyhuoneessa ja erillisessä vessassa, joka myös oli yhteiskäytössä.
Sähkö- ja vesikatkoja oli useita, sähköt palautuivat tunnin-parin odottelun jälkeen, mutta vesikatkot kestivät useita päiviä. Niinä päivinä vettä haettiin jostain suuriin saaveihin, joista sitä jokainen otti tarpeisiinsa kohtuudella.
Tuo pihalla näkyvä teline on vesisäiliö, jossa aurinko lämmitti veden. Kuumaa vettä ei ollut lainkaan ellei sitä kuumentanut kattilassa, mutta suihkuun kelpasi hyvin auringon lämmittämäkin vesi.
Juomavesi oli ostotavaraa, nuo muoviset puolen litran suuruiset vesipussit olivat käteviä käyttää. Vain pieni reikä nurkkaan ja siitä sitä voi valuttaa hammasharjaan tai mihin sitä sitten tarvitsikaan.
Ulkona liikuttiin aina vesipullo varusteena.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Arkisia askareita

En nähnyt yksiäkään lastenvaunuja koko matkani aikana, kantamukset siirtyvät perinteisin menetelmin paikasta toiseen, kädet jäävät vapaaksi, hyvä ryhti seuraa ylimääräisenä bonuksena.


Lämpötila on yön jälkeen siedettävä kaikenlaisten kotitöiden tekemiseen ilman suurta nestehukkaa.
Koti siistittiin heti auringon noustua, päivän mittaan syntyneet tiskit tiskattiin myös aamuisin. Ulkona.




Pyykit pestiin yleisesti myös ulkona - käsin.
Panin merkille, että kaikki valkoiset vaatteet olivat todella valkoisia.
Näin myös toisenlaisen pyykkäyksen, mutta siitä en saanut kuvaa. Siinä kaksi naista survoivat rytmikkäästi tylpillä pyykkiseipäillä pyykkiä pienessä saavissa. Sitä rytmiä oli hauska seurata.

Kaikki pyykkäys ei kuitenkaan tapahdu käsityönä Taifassakaan, pesula-kyltillä varustettuja pienyrityksiä oli useitakin.


perjantai 29. marraskuuta 2013

Accra, Taifa

Olisin halunnut lähettää muutaman postikortin, mutta en löytänyt yhtään Accrasta tai Ghanasta kertovaa korttia Taifan kaupoista
Laajensimme etsintää ja otimme taksin, kymmenen kilometrin pyöriskelyn jälkeen luovutin, tämä alue ei todellakaan ole kokenut turismin maahan ryntäystä : )

Rakennuskanta oli matalaa ja kaduista ei voi varsinaisesti puhua, oli vain kujia joilla ei ollut nimiä.Voitte hyvin kuvitella mitä rankkasade saa aikaan alaspäin viettävässä maastossa.

Ghanan maaperä on  punertavaa. Rakennuksia ympäröivät muurit ja suljetut portit. Kertonee jotain maan turvallisuudesta. Pimeään aikaan en liikkunut yksin.

Tällaisia vaiheeseen jääneitä rakennelmia oli joka puolella, tämänkään jatkamisesta ei ollut merkkejä näkyvissä.

torstai 28. marraskuuta 2013

Lentoa, odottelua, lentoa

 Onnistuin saamaan kohtuullisen sujuvat lennot koneen vaihtoineen, mutta jäihän sitä aikaa notkua Amsterdamin kentällä yhtälailla mennessä kuin tullessakin.
Mennessä minua hiukan jännitti, en ole todellakaan tottunut omatoimimatkustaja. Vain pari reissua ja nekin suoria lentoja, mutta olen sanonut ennenkin että rohkea rotan syö ja uhkarohkea kaksi.

Koska olin menossa maanosasta toiseen minun oli vilautettava passia ennenkuin pääsin jatkolennon lähtöportille. Siellä sitten kaikki muuttuikin; turvatarkastus ja odotus ennen portin aukaisua antoi esimakua Afrikan tavoista. Seisoimme kuin sillit suolassa kunnes meitä alettiin lastaamaan koneeseen.
Itse lento sujui mukavasti, KLM pitää hyvää huolta matkustajistaan. Huomasin jo viisumin hakuvaiheessa, että Ghanaan ei mennä miten vaan, heillä on omat tapansa ja sääntönsä.
Heti koneen noustua matkustajille jaettiin pari lappua (tietenkin englanninkielisiä) joista en ensin tajunnut yhtään mitään. Kun sitten tutkin niitä lähemmin selvisi, että piti ilmoittaa henkilötietojen lisäksi osoite Ghanassa oleskelun ajaksi, kuljetanko aseita, onko minulla ulkomaanvaluuttaa jne. ja tietenkin ukaasi että väärien tietojen antaminen johtaa vakaviin seuraamuksiin. Ei tämmöistä Euroopan lennoilla /:

Laskeuduimme Kotokan kentälle, vastassa oli höyrysaunaa vastaava lämpö/kosteus, portaat koneesta maantasalle ja bussikuljetus terminaaliin. Ja loputon jonotus passintarasstukseen, että yhdestä lentokoneesta riittääkin niin paljon porukkaa!
Vastaanottokomitea otti minut haltuunsa, olin vihdoinkin Ghanassa!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Telefooni Afrikassa

Marraskuu on kulunut suurimmaksi osaksi Ghanan lämmöstä nauttien. Ei räntäsateita, ei lumitöitä, ei toppavaatteitten miettimistä...
Lämpöä päivällä +30 - + 35 ja ilman kosteus 80-90% , ukkosia...rankkasateita...
Toisin kuin tuosta voisi päätellä ilmasto ei ollut tukala, yleensä tuuleskeli hiukan ja varjoja löytyi..ja yöllä oli lämpoä vain  jotain +24.
No, kaikki on suhteellista, oma asenne ratkaisee.

Itse matkaan liittyi jo alusta saakka paljon valmistelua, mm. rokotuksia ja viisumin hakemista Tanskassa sijaitsevasta suurlähetystöstä. Siinä minua auttoivat kielitaitoiset ystäväni.
Rovaniemen matkatoimistot nostivat kädet pystyyn, heidän yhteistyökumppaninsa eivät hae viisumia eivätkä järjestä matkaa Ghanaan! En ymmärrä, toimivatko matkatoimistot jonkun kapean sabluunan mukaan? Kysyin itseltäni: tarvitseeko kala polkupyörää tai minä matkatoimistoja, eläköön netti ja e-bookers!
Minä olin päättänyt lähteä matkaan ja minä myös lähdin.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Paljon pieniä koiria




Taivaanrannalla vilisteli pitkästä aikaa lukuisa määrä pieniä koiria, kaikkiaan seitsemän kappaletta hurmaavia itsetietoisia ja kauniin käytöksen omaavia kääpiösnautsereita.

Kennel Lapland's G-pennut ovat lääkärintarkastusta ja lähtöitkuja vaille valmiit muuttamaan uusiin koteihinsa, mutta sitä ennen vielä loppusilaus pienen koiran sivistykseen: tutkimusmatka Korkalovaaran metsään, näyte laumana käyttäytymisestä ja sen jälkeen sisätiloihin uuteen outoon paikkaan, liukkaalle parketille. Kertakaikkiaan salonkikelpoinen käytös näillä pennuilla, sisäsiistejäkin ovat : )
Ventovieraan ihmisen jalka kelpasi tyynyksi pienen luottavaisen pennun päiväunille...


Olen aikanaan ihastunut näiden pentujen emään sen itsetietoisuuden vuoksi, ja sen se näköjään on periyttänyt pennuilleen. Turkki, koko ja luonne on geeneistä riippuvaiset, mutta käytökseen vaikuttaa paljon se miten paljon pennuille tarjotaan kokemuksia erilaisista tilanteista ja paikoista ennen kuin ne lähtevät synnyinkodistaan hoitamaan koiran virkaansa.




sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Uusi telefooni


Kaikenlaisesta tekniikasta kiinnostuneena mietin kauan ja hartaasti älypuhelimen hankintaa. Käytin näihin päiviin saakka vanhaa Nokialaista ja painelin sen näppäimiä, toisinaan hermostumiseen saakka.
Se on malliltaan sellainen liukukansipuhelin ja siinä on ihan kelvollinen kamerakin, mutta se on uudesta saakka ollut varsinainen murheenkryyni. Puhelin on ollut kolme kertaa huollettavana mutta ei se siellä parantunut.  Sen näppäimet eivät useinkaan halunneet ottaa vastaan komentoja, ärrrhhhhh. Siitä liukukansisysteemistä minä kyllä pidän vieläkin.

No, esiskelin pari kuukautta uutta puhelinta, katselin eri merkkejä, malleja, hintoja...ja monen mielen muutoksen jälkeen Taivaanrannalla siirryttiin hipaisten käytettäviin valikoihin : )

Ihmeen hyvin pääsin jyvälle tämän Sony Xperian systeemeistä enkä enää palaisi mistään hinnasta vanhaan Nokialaiseeni.
                                                        

maanantai 19. elokuuta 2013

Minäkö tuulihattu?



Tauosta huolimatta en malta olla bloggaamatta hiukan : )

Uusista tuulistä vielä näihin vanhoihin tuuliin....
Olin viime vuosituhannella Rovaniemen varuskunnassa huoltoauton kuljettajana ja niissä tehtävissä myös ajelin toisinaan nelivilkut autossa vilkuttaen ympäri lentokenttää.
Siksi minua kiinnosti lähteä Lapin Lennoston avointen ovien päivänä katsastamaan heidän kalustoaan sekä myös tuttuja maisemia.

Ja tietenkin syömään armeijan hernekeittoa! Voi veljet, se on hyvää!
Sotkun munkit loppuivat ennenkuin maltoin mennä jonottamaan,  nekin ovat spesiaali juttu. Niitä sentään saan, jos menen vartavasten sotilaskotiin kahville.

Kuvat antavat vain kalpean aavistuksen taitolentonäytöksen vaikuttavuudesta...se pitää kokea.
Tässä timanttimuodostelma..nopeutta about 800 km tunnissa

...ylösalaisin...

Kaluston esittely kiinnosti erityisesti lapsia

perjantai 2. elokuuta 2013

Kiitos ja näkemiin

Hiukan vaille kolme vuotta taaksepäin tämä blogi sai alkunsa uusista koiramaisista suunnitelmista.
Olin silloin - kuten myös eilen - käymässä Aittakurussa.
Se on paikka, jossa perkaan syvimpiä ajatuksiani...niitä joita en halua yleiseen jakoon.

Tämä blogi jää tauolle, tai ehkä päättyy kokonaan, aika näyttää.
Ehkä joskus jatkan kertomalla uusista tuulista elämässäni.

Kiitän teitä hyvät lukijani seurastanne ja kommenteistanne. Toivotan teille iloa ja valoa sekä uskoa ja unelmia elämäänne!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Satokausi jatkuu....

Jostain tuntemattomasta syystä kamerani jää nykyisin kotiin,siksipä turvaudun puhelimen kameraan. Kuvien laatu ei ole samaa kuin järjestelmäkamerassa, mutta niihin on tyytyminen.


Näistä maisemista ammennan elinvoimaa, kasvimaalta kirjaimellisesti, sekä henkistä hyvää oloa. Tähän maisemaan nuorena perustin pesäni ja sain lapseni. Niista ajoista on kulunut jo vuosikymmeniä.
Pojille tämä on edelleen tärkeä paikka, täällä on pienet jalat piipertäneet ja lapsuuden leikit leikitty. Niissä leikeissä ajettiin autoilla ja traktoreilla, ne ovat vaihtuneet aivan oikeisiin moottoorikäyttöisiin koneisiin. Huulilla päristely on siis historiaa : )



Ensimmäiset maistiaiset perunapenkistä....että ne maistuivat makealle !!!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Lakun marjakaveri

Taannoisella aamukävelyllä päätimme Ilmarin ja Lantin kanssa lähteä marjaretkelle. Ja mikä on päätetty se myös toteutetaan, siis säätiedotukset tarkkaan syyniin. Sopivan aurinkoisen päivän koittaessa reppu sekä Lantti valmiiksi ja niin Ilmarin ensimmmäinen Mustikkaretki saattoi alkaa.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Hieman koiran hankinnasta

Tämä on kestoaihe minun mielessäni, vaikkakaan en ole siitä enää kovin usein kirjoittanut. Se nousi jälleen pohdittavaksi viimeviikonloppuna.En ala enää aiheesta kirjoittamaan, sen sijaan laitan tähän linkin, jossa hyvin seikkaperäisesti esimerkein kerrotaan koiran hankinnasta. Tältä sivustolta löytyy muutenkin paljon aktiivisen harrastajan vinkkejä koiran hoitoon ja ruokintaan liittyen.
Kummipoikani veljen perheeseen on hankittu uusi laumanjäsen, miten ollakaan: mustahopea kääpiösnautseri! Tällä snautserineidillä on odotettavissa agilityura, alku näyttää lupaavalta ja saan varmaankin seurata asian etenemistä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Aamukävelyllä

Tänä aamuna sain nauttia kotoisissa maisemissa viereisen kuvan seurasta... Ilmari ja Lanttihan se siinä! Suunnittelimme Ilmarin äidin kanssa hillasuolle lähtöä tulevana viikonloppuna, jos säät sen sallivat. Meistä kumpikaan ei ole niin fanaattinen hillastaja että vesisateella...ei ei ja ei, joku roti sentään hillakuumeessakin : )

Arki on koittanut pidennetyn viikonloppumatkan jälkeen. Pitkä ajomatka sujui kommelluksitta, pieni sievä automaattinen autoni huolehti lähes kaikesta itse, minun tehtäväkseni jäi vain istua penkillä ja pitää ratista kiinni.


Pari päivää vierähti menneitä muistellessa ja tuttuja paikkoja  kierrellessä. Ahomansikoitakin löysin, jokaisen löytämäni söin maikeisiin suihin, heinänkorteen niitä ei riittänyt ...
Sain myös nauttia ja nauraa sydämeni kyllyydestä kummipoikani ja hänen veljensä+ veljen lasten verbaalisesta tykityksestä! Ah mihin kaikkeen äidinkieli taipuukaan :D


torstai 4. heinäkuuta 2013

Suunniteltua

Olin suunnitellut (minä suunnitellut ??!!) lähteväni tänään reissuun, mutta kuten niin usein ennenkin kävi niin että teen jotain muuta kuin aioin. Eilinen päivä oli täynnä energiaa ja kotitöitä tuntui riittävän ja riittävän... 'Työpäivän' päätteeksi sauna kuumaksi ja tuoreista lehdeksistä vasta. Suomalaista onnea!
No, päivät ovat peräkkäin, eivät päällekkäin, lähtöä voi hyvin siirtää kun sitä ei ollut sidottu kelloon eikä kalenteriin.

Aamun avauksena pari kupillista kahvia ja kurkistus facebookiin. Olen kertonut aikaisemmin tässä blogissani Unskista (Kysymys luontoiltaan 5.5) , armoitetusta kynäniekasta. Unskin viimeisin tilapäivitys avasi näkyviin seuraavan tekstin:
"Muistathan että menneesi on varjo joka seuraa perässäsi, vaikka kuinka kuljet kohti kirkkaampaa valoa. Ja se varjo on tie, joka on näyttänyt sinulle tien, jota pitkin olet jo täällä"
Um. 3.7.13


Tuohon tekstiin sisältyy suuri viisaus, joka antaa vastauksen kysymykseen MIKSI. Kysymys jota pikkulapset toistavat kyllästymiseen saakka, mutta joka on kaiken oppimisen ja kehityksen alku ja juuri. Ymmärtämällä oman historiasi tiedät kuka olet ja miksi olet sellainen kuin nyt olet. Voit myös kääntää kulkusi suunnan.

Tämä peevelin bloggeri tekee omia säätöjään jälleen, tekstin koko ja kirjasin muuttui omia aikojaan, prkl !

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Jääkiekkoa ja rummutusta

Neuvokas on kesälomalla heinäkuun. Kellon ja kalenterin käyttöön sopeutuneena kaipaan säännöllistä toimintaa. Täten on tullut todistetuksi etten ole tapojeni orja vaan uteliaana valmis kokeilemaan yhtä sun toista...impulsiivinen kun olen.
Koiranäyttelyn jälkeen Rovaniemellä vietettiin folkorefestifaali Jutajaisia, molemmista poimin itselleni kiinnostavimmat palat, näyttelystä käppänäkehän ja Jutajaisista Tuure Kilpeläisen konsertin, suosikkini musiikkimaailmassa. Musiikilla on minulle suuri merkitys, se valikoituu kulloisenkin mielentilan mukaan.

Ja koska kamera oli edelleen kotona kaivoin arkistoistani tuon kuvan aasinsillaksi postaukseeni.
Hannun jääkiekkovarusteita sovittelen tuossa vuosia sitten. Loppuviikolla suuntaan autonkeulan kohti toisen kummipoikani Pekan kotikontuja. Pekka on rumpalipoika, ehkä kummitäti saa paukuttaa patoutumat pihalle : )


perjantai 28. kesäkuuta 2013

Emppu ja Hannu


Kummipoikani käänsi autonsa keulan koiranäyttelyn jälkeen kohti synnyinseutuaan Ivaloa.  Ja mitä urheilija tekee lomallaan? Samaa kuin muulloinkin, pelaa jalkapalloa : ) Hannusta voisi sanoa, että hän on syntynyt luistimet jaloissaan (siksiköhön synnytys oli pitkä ja vaikea?).
Kun täytin viisikymmentä menin Ivaloon karkumatkalle, sillä reissulla pieni napero opetti kummitätiään luistelemaan. Sen taidon osaan vieläkin.
Jääkiekko on jäänyt loukkaantumisten jälkeen ja nuorimies keskittyy nykyisin jalkapalloon.

Paluumatkalla hän tyttöystävänsä ja Empun kanssa jäi yöksi jälleen kummitätinsä luokse. Vaikka minulla ei olekaan lapsenlapsia se ei ole suuri surun aihe, kummipojan äiti on pitänyt huolen siitä : ) Aamukahvia keitellessä  tuntui varsin kodikkaalta kun kaksi nuorta tuhisi unissaan ja jaloissa pyöri pieni koirapoika...

Kuvat ovat Hannun tyttöystävän Heidin ottamia.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Hiukan eilisestä

Juhannusnäyttely on takana päin tältä vuodelta, mustahopeitten kääpiösnautsereiden osalta se oli Rovaniemeläistä juhlaa. Juuri kaksi vuotta täyttäneet pentuesisarukset Rita ja Tenho ottivat kehässään kaiken mitä otettavissa oli! Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä ryhmäkehän sijoituksia.
Emppu kisaili eri kehässä, koska se on pippurisuola-värinen. Hyvä tulos sillekin, junioriluokka ja kolmas näyttely ja joka kerran ERI!
Kameraa en ottanut lainkaan mukaan näyttelyyn, puhelinkin pysyi tiukasti taskussa...silti lainakameraa tuli käytettyä  oikein urakalla kehän laidalla kun tunnelma alkoi tiivistyä. Ehkä niistä kuvista joku päätyy yllä oleviin linkkeihin.
Tuomarityöskentelyä ihailin, tehokasta ja näytteilleasettajia huomioivaa. Sadekuuron ajaksi hän pysäytti kehän ja jatkoi tiiviiseen tahtiin kuuron tauottua, yksi arvosteltavana ja toinen valmiiksi pöydälle..oli myös miellyttävä seurata osaavia handlereita.

Mitenkähän tämä taas tuntuu kuin olisin vanha sotaratsu, joka rummun päristessä nousee takajaloilleen : )

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Miehen hankinnasta...

 Allaoleva juttu on kopioitu ystäväni Heidin facebook sivulta...tätä asiaa olen pohtinut jo kuukausia (ks. Valinnan vaikeus, huhtikuu). 

Ennen kuin hankit miehen, on sinun pohdittava tarkoin jaksatko pitää siitä 
huolta monta vuotta eteenpäin, sillä miehet eivät selviä luonnossa ilman 
omistajaa. 

* Keskustele myös perheesi kanssa. Vaikka miehet ovat suloisia, kaikki 
eivät niistä kuitenkaan pidä. Jotkut voivat olla jopa allergisia niille. 

* Ennen miehen hankkimista mieti tarkoin minkä rotuisen miehen haluat.
Karvan pituudessa, värissä ja luonteessa on huomattavia eroja rodusta 
riippuen. Yleisesti ottaen erilaiset suomenhörökorvat ja lapinseisojat on 
helpoin hankkia, mutta hieman vaikeampi kouluttaa kuin Eurooppalaiset rodut. 

* Mieti myös mihin käyttötarkoitukseen miehesi haluat. Jos haluat vain 
tavallisen kotimiehen makaamaan sohvallesi, kerjäämään ruokaa ja haukkumaan 
vieraita, kelpaa siihen parhaiten tavallinen suomalainen perusmies. Jos taas 
tarvitset näyttelymiehen, on myös ulkonäölle asetettava vaatimuksia. 

* Kun olet tehnyt päätöksen miehen hankkimisesta, sinun on otettava selvää 
mistä saat haluamasi miehen. Ota yhteyttä perheisiin, joissa tiedät olevan 
vapaita miehiä ja tee varaus. Käy tapaamassa miestä ja hänen perhettään 
ennen lopullista päätöstä, sillä perheolosuhteet vaikuttavat myöhempään
koulutukseen. 

* Varmista, että mies on vieroitettu emostaan. 

* Kysy miehen kasvattajilta miehen ruokintaohjeita ja muita tärkeitä 
seikkoja. 

* Voit hankkia myös hylätyn miehen, mutta sillä voi olla edellisten 
omistajien jäljiltä pahoja tapoja. 

* Kun olet löytänyt sopivan miehen, vie se lääkärille tarkastukseen ja 
rokotettavaksi. Vie mies kotiisi. Varmista, että sillä on tarpeeksi juomaa 
ja ruokaa, jotta se pysyy tyytyväisenä. 

* Koulutus on parasta aloittaa yksinkertaisista asioista, kuten 
sisäsiisteydestä. Ankarasta koulutuksesta huolimatta kaikki miehet eivät 
kuitenkaan opi sisäsiisteiksi. Oven avaaminen ja kukkien tuominen ovat 
hankalia temppuja, jotka onnistuvat vain valioyksilöiltä. 

* Vaikka miehet näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät kuitenkaan ymmärrä 
puhettasi 

* Jos mies karkailee, kokeile aidata piha tai käyttää talutushihnaa. 
Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen. Jos karkailu jatkuu, hanki 
uusi mies. 

* Huomaa, ettei kaikkia miehiä kannata käyttää siitokseen. Siihen kelpaavat 
vain rekisteröidyt miehet. Jos kuitenkin haluat pentuja eikä miehesi ole 
rekisterissä, varaudu ongelmiin.

Juhannus

Suomen suvi on edennyt jo juhannukseen asti. Olemme saaneet nauttia aikaisesta lämpöaallostaja sen jälkeen  luontoa virkistävistä sateista, jopa  kyllästymiseen saakka.

Mutta luonto kukoistaa rehevänä Lapissakin, koskaan aikaisemmin en ole nähnyt juhannusruusua täydessä kukassaan vieä tähän aikaan.Useimmiten se ehtii tällä korkeudella vasta heinäkuun alkuun avata kukkansa.

Varsin vähän olen tätä blogiani päivittänyt, koira-asiat ovat jääneet taka-alalle elämässäni, satunnaisiin tapaamisiin tuttujen koiraystävieni kanssa.
Juhannusnäyttely Rovaniemellä on ja on aina ollut koiraväen suuri näytön paikka, sinne kookoontuu kaikki kynnelle kykenevä paikkakunnan koiraväki.
Kummipoikanikin saapui luokseni kera tyttöystävänsa ja koiransa Empun. Emppu esiintyy näyttelykehässä, siis minulla on jälleen hyvä syy mennä paikalle : )

torstai 13. kesäkuuta 2013

Ranuan eläinpuistossa


Me Neuvokkaan vapaaehtoiset nousimme tilausbussiin ja teimme virkistysmatkan Ranuan eläinpuistoon. Sää oli epävakainen, joten jätin kameran suosiolla kotiin, luotin puhelimen kameraan...



Suurpetojen kuvausetäisyys ylitti puhelimen kameran mahdollisuudet tallentaa tarkkoja lähikuvia, mutta otinpa kuitenkin muutaman kuvan.

Karhu ja ahma ovat näillä korkeuksilla luonnossa poromiesten taholta ei-toivottuja asukkeja. 
Yksi karhuista makoili niin että näimme sen valtavan kokoiset tassut...ei tee mieli sanoa sille käsipäivää! Tuli mieleeni myös sanonta  'karhunsyleily', kaikenkaikkiaan vaikuttava ja kunnioitusta herättävä otus.
Ahman touhuja seurasimme tovin, sillä oli jotain suussaan (luu?) ja jota se kätki maahan kuin koira konsanaan. Se kätki saaliinsa, poistu pienen matkan päähän, mutta ilmeisesti se tunsi epäluottamusta meitä katsojiaan kohtaan ja palasi hakemaan saaliinsa parempaan talteen.
Kannattaa varata aikaa paitsi puiston kiertämiseen myös eläinten touhujen seuraamiseen!

Ranuan matkailun vetonaula jääkarhunpentu on kasvanut jo lähes emonsa kokoiseksi. Sitä ei tullut käydyksi katsomassa silloin kun se oli vielä pieni, vaikka siitä niin paljon puhuttiin mm. Lapin radiossa.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Liikkeellä luonnossa



Metsissä mielellämme liikkuvina ja luontoa tarkkailevina viihdymme Seijasiskon kanssa tuntikausia retkillämme. Toisinaan otamme eväät mukaan ja suuntaamme jollekin Rovaniemen ympäristön laavuista. Kaupunki tuo laavujen puuliitereihin valmiiksi pilkottuja puita. Tänä keväänä ne ovat olleet hiukan tuoreita, tulen sytyttäminen vaatii hiukan taitoa ja makkarahiilloksen odottelu kysyy kärsivällisyyttä. Toisinaan nälkä käskee ottamaan makkarat keskenkaiken syötäviksi.


Huomiomme kiinnittyi muutamaan laavun ympäristön puuhun. Niissä oli puolentoista metrin korkeudella kuvassa näkyviä vaurioita. Moottorikelkoilla niitä ei ole saatu aikaan sille korkeudelle, ja nämä olivat lisäksi tuoreita. Lähetin tämän kuvan puhelimellani metsästävälle kaverilleni ja hän oli sitä mieltä, että karhun jälkiä ne ovat.

Mustikka ja hilla kukkivat runsaasti aikaisen lämpöjakson ansiosta ja osa on jo raakileillakin, satotoiveet ovat korkealla. Nyt vain jännäämme tulevia säitä.



lauantai 1. kesäkuuta 2013

Luomuviljelyä

Kun se kerran iskee siitä on  vaikea päästää irti...pätee moneenkin asiaan. Tällä kertaa se on maanviljelys : )    
Mökillä oleva peltotilkku on saanut kauan kasvaa paria pottupenkkiä lukuunottamatta mitä itse haluaa , vain kerran pari kesässä se on niitetty.
Kiinnostus oman ruuan kasvattamiseen on laajalti kasvamassa, päätellen television puutarhaohjelmista. Ei ollenkaan huono ajatus. Itse en ole viherpeukalo, mikä on tullut jo usein todettua tässä blogissakin. Onnekseni kuopus on innostunut asiasta ja lisäksi vielä Seijasisko kiinnostui kokeilemaan kanssani josko saisimme tuotettua itse taatusti luomuruokaa.

Vietimme Seijasiskon kanssa helteisen päivän suunnitellen ja toteuttaen luomuprojektiamme...ensin pieni puhelinneuvottelu, sitten kiisselin keitto...ja kaupan kautta matka mökille.
Tuo kiisseli on aivan olennainen osa meidän porkkanan kasvatuksessamme. Olen sitä jo kokeillut takapihalla ja se toimii. Siemenet jäähtyneeseen löysään kiisseliin, porkkanan ikävän harvennusvaiheen voi lähestulkoon unohtaa. Lisäetuna on siementen turpoaminen ja kosteuden säilyminen mullassa.

Koska matka kotoa tiluksillemme on piiiiiitkä, kylvimme lisäksi vain hiukan tilliä, persiljaa ja retiisiä. Mahdollisimman helppohoitonen projekti.
Tai helppohoitoisuuden voi samantien unohtaa, kitkemistä tulee riittämään...kesantopelto kasvaa vuosia ja taas vuosia eteenpäinkin ohdaketta ja juolavehnää. Vain sitkeä kääntäminen ja kitkeminen voi taltuttaa ne.


torstai 30. toukokuuta 2013

Sanoista tekoihin

Erityislämmin toukokuun loppupuoli sai maamiehen muokkaamaan peltonsa auringon lämmitettäväksi ja odottamaan viljelypuuhia.
Ostimme kuopuksen kanssa talvella kaupungin poistomyynnistä tuon muokkaushärvelin, se on normi 'myyrää' tehokkaampi peli. Kuopus kiitteli sen tehoja ja minä ihastelin sileäksi muokattua peltoa : )

Siemenpotut löytyivät kuin löytyivätkin kaupasta, itteään Siikliä.

Lopuksi harso päälle. Suojaa kuivuudelta näillä helteillä. Ja kylmältä. Yöhallat tulevat vielä yhtä varmasti kuin yö seuraa päivää. Minäkö pessimisti?