....tauko....

Sää on suosinut ulkoilijaa, olipa välineenä sitten sukset tai omat jalat. Aurinko ja leuto keli on antanut lupauksen keväästä, puut pudottavat lumikuormaansa ja linnut ovat heränneet ääneen.
Taivaanrannalla on nautittu elämästä.

Tämä blogini on minulle kuin hyvä ystävä, ellen avaa aamuisin sitä ei päiväkään oikein lähde sujumaan.
Nyt kuitenkin joudumme olemaan hiukan pitempään erossa, blogini ja minä, koska olen ohjelmoinut itseni kiireiseksi.

Kun palaan, oletan, että minulla on paljon kerrottavaa : )

Vielä dissainia

Tervetuloa tuulitunneliin.
Se ei toiminut pelkästään hypotermia-asujen testipaikkana vaan sinne oli myös asetettu näytteille tekstiilejä. Tuulessa kauniisti liehuvia verhoja ja seiniin kaivettuihin holveihin naisten juhlapukuja.

Näyttelyssä oli monenlaista kädentaitoa edustettuna.
Aivan kaikkea en tullut kuvanneeksi, korutkin jätin väliin, en ole 'koruihminen'.
Lisäksi vielä Pilkkeessä on esillä lehtori  Yrjö Makkosen Mikrobiologiset ryijyt -rautaisannos biologiaa biotaiteen muodossa- toukokuun lopulle saakka.

Jäähyväiset ystävälle

Olen saanut elämääni ihmisiä, jotka ovat koskettaneet syvästi sisintäni.
On tullut aika jättää eräälle heistä jäähyväiset. Elämä jatkuu... Hyvät lukijani, musiikki kertokoot  tunnelmistani
https://www.youtube.com/watch?v=9Y6DZ-DUslM

PS. Jostain syystä linkki ei enää toiminut, siis etsin tämän musiikin uudelleen.

Lisää dissainia

 Blogin kirjoittelussa suurin työ usein on kuvamateriaalin valinta ja muokkaus julkaisua varten. Otin paljon kuvia design-näyttelystä ja nyt pitäisi luoda kattava esitys tarjonnasta, mutta karsinta on vaikeaa.

Tämä 'graffitiseinä' on Lapin aukean urheilukenttää ympäröivä aita, jota olen kuvannut tätä blogiani varten, mutta se on jäänyt aina jonkun muun jutun jalkoihin. Aidan voit nähdä Google mapsissa kun laitat osoitteeksi Kairatie 5 Rovaniemi (tai Riistatie 5), vedät keltaisen ukon kartalle ja pyörittelet.

Lappi ja Rovaniemi ei todellakaan ole mikään periferia, täällä on innovaatioita ja osaamista.

Suurimpia ja tunnetuimpia ovat Lappset ja  BRP Finland Oy, mutta paljon muutakin löytyy.

Koulukaupunkina Rovaniemi on monipuolinen, siitä osoituksena nuo opiskelijoiden työt.

Jos kiinnostuit viereisen kuvan asusteista, voit tutustua niihin täällä.

Vielä paljon designviikon materiaalia odottaa käsittelyä, niihin palaan myöhemmin... tai sitten en...

Dissainia pohojosesta

Kyllä, oikein arvattu, Designviikko veti pisimmän korren menojeni tärkeysjärjestyksessä. Kävin avajaisissa...


Seuraavana päivänä suoritin varsinaisen 'maratonkävelyn'  tutustuen lähemmin näyttelyn antiin. Pääsin jopa kokeilemaan paikalle rakennetussa tuulitunnelissa hypotermia-asusteita, jotka ovat rovaniemeläistä osaamista! Niistä oli paikalla kertomassa Arctic Powerin edustaja. Kiitos Jesse : )
Olen aikoinaan ollut SPR:n EA-ryhmässä, siellä harjoituksissa käytimme ns. avaruuslakanoita. Siksi minua kiinnostivat nämä varusteet aivan erityisesti.

Päällekkäisyyksiä

Taas se ärsyttävä ilmiö ajankäytön suhteen rajoittaa elämääni, liian monta mielenkiintoista tapahtumaa samalle ajankohdalle!
Tänä iltana alkaisi aikuisten uimakoulu, juuri tänä iltana, tilaakin olisi vielä...minun uimataitoni ei hurraita ansaitse...tekniikassa on puutteita. Uin niska kenossa, potkutkin ovat tehottomia, puhumattakaan koordinaatiosta. Selälläni uisin varmaan kilometrikaupalla, uimahallissa se vaan ei ole mahdollista, siellä kun on toisiakin uimareita : )

Kirjastossa olisi illalla mielenkiintoinen keskustelutilaisuus stoalaisesta elämänfilosofiasta! Sinne haluaisin ehdottomasti.

Ja tämä olisi on ehdottomasti koettava!

Näitten lisäksi olisivat ne jokaviikkoiset englannintunnit Rovalassa. Arvaatteko mikä on helpointa missata?

...aurinko laulaa ja linnut paistaa...

Vuonna 1995 Lastenkulttuurin Valtionpalkinnon saanut jyväskyläläinen Pentti Rasinkangas ja hänen Ohilyönti-orkesterinsa on Lapin kiertueella. 
Olen käynyt heidän konserteisaan pari kertaa aiemminkin (ensi kerran jo 80-luvun lopulla), ja kun he jälleen esiintyivät Muurolassa halusin ehdottomasti kuulla heitä.

Pidän kovasti Rasinkankaan sanoituksista, ne ovat hauskoja, kaikkea muuta kuin tavanomaisia. Ja musiikki on mukaansa tempaavaa, pienet kuuntelijat eläytyvät musiikkiin...
Rasinkangas kysyi yleisöltä haluaisiko joku tulla lavalle laulamaan...pieni Sara-tyttönen halusi ja saimme kuulla 'Tuiki tuiki tähtönen'. 
Oli ihana seurata, miten orkesteri toimi hennon äänen säestäjänä, Sara oli solisti ja orkesteri myötäili hiljaa...
Yleisö hiljeni kuuntelemaan, tunnelma oli käsinkosketeltava!

Oodi ystävyydelle 2

Sain ylläolevan hellyttävän kuvan sähköpostissa rakkaalta ystävältäni. En mitenkään malta jättää sitä vain itseni ihailtavaksi. Hyvät lukijani, haluan jakaa sen kanssanne.
Elämässä sattuu ja tapahtuu...iloisia asioita...punnitsemista vaativia asioita...yhdessä tekemistä vaativia asioita...pakko saada kertoa-asioita...ikäviäkin asioita...yhdessä muisteltavia asioita...

Kiitän teitä kaikkia ystäviäni yhteisistä hetkistä...joidenkin kanssa on kulunut pitkiä aikoja yhteyden otosta, elämä kuljettaa itseä kutakin latujaan...mutta tärkeitä eivät ole menneet päivät, vaan päivät jotka muistamme!

Kera kellon ja kalenterin

Elämä ilman kelloa ja kalenteria on onnistunut kohdallani melko hyvin näihin asti. Nyt vain alkaa tuntua siltä, että tarvitsen kumpaakin selvitäkseni kaikesta haluamastani!
Varsinkin kalenteria.
Ei, laskiainen ei paina päälle, vaan aikataulutus.

Olen aikaisemminkin pannut merkille seikan, joka saa joskus repimään hiuksia; kun olen merkinnyt allakkaani tietylle päivälle jonkun tapahtuman niin eikös vaan juuri sille päivälle olisi pari muutakin mielenkiintoista tapahtumaa! Siksi en annakaan enää aikaan sidottuja lupauksia kavereilleni.

Tästä helmikuusta tuli kuukausi, josta en selviä ilman kalenterimerkintöjä. On TK:ta, kurssipäiviä, vesijumppaa, Rovalaa, kummipojan+koiransa (ps käppänäkakara!) vierailu ja samalla viikonlopulla alkava matka aurinkoon... 
Pakko tinkiä periaatteestani - ilman kelloa ja kalenteria!

Koboltin sininen taivas

Koirallisen ihmisen arkeen kuuluu aikaiset aamuherätykset. Toisinaan niistä nauttii, toisinaan ei - ei ainakaan syyspimeillä räntäsateilla. 
Mutta nyt, nyt juuri minä olen saanut nauttia aamulenkistä lumen valaisemassa metsässä, jonka yllä lepää koboltinsininen taivas!
Edes 17 Cº pakkanen ei tunnu kylmältä.

Kertokaa minulle te viisaat lukijani, miksi mie vedän koirattomina aamuina vällyä korvilleni varhaisina aamutunteina vaikka ulkona odottaa mannaa sielulle ja silmille ? !

Koiravajaus täyttyi

 Taivaanrannalla on vakiintunut petipaikka vierailevalle nelijalkaiselle  kaverille. Eikä petipaikka tällä kertaa joutunutkaan kauaa odottamaan tyhjän panttina : )

Mindihän se siinä, mitä lie miettineekään... katselee kun kirjoitan tätä blogia.

Vaikka tämä on Mindille tuttu paikka pitää silti hiukan näköjään muistella miten sitä ollaankaan hoidossa...

Tässä koiramummolassa ei mummo hössötä, haemme yhdessä meille sopivat yhteistyökuviot. 
Pakkanen hiukan rajoittaa ulkoilua, mutta käymme kyllä ainakin lukemassa 'Korkalovaara news' muutaman kerran pävässä.

Mieleni minun tekevi

Heti kättelyssä ilmoitan etten ole edes harkitsemassa uuden koiran ottamista, mutta tunnustan että Mindin vierailu veti mielen haikeaksi.
Yllä oleva kuva kertoo Juuson ja minun rakkaudesta retkeilyyn. Tuo kuva otettiin, kun olimme kaverikoira Neron ja Seijan kanssa eräällä laavulla täällä Rovaniemen seudulla. Tuolloin Juuso oli jo vanha koira ja tarvitsi takin jäällä puhaltavaa viimaa vastaan.
Kitsaasti jaan tarkkoja koordinaatteja täällä blogissani, mutta menköön tämä... (lisäys jälkeenpäin=tämä video oli ensin facebookissa julkaisemani, mutta poistin siitä ystävieni kommmenti, koska niistä kävi ilmi kaikkien henkilöllisyys.) teille uudemmat lukijani kerron, että tein vanhoista valokuvista videon, joka kertoo suhteestani Juusoon.

Ehkä taas saan vieraakseni koirakaipuutani lievittämään Herra Levi Lappalaisen kunhan talvi ehtii pitemmälle, kenties Mindinkin : )