Hae tästä blogista

lauantai 30. marraskuuta 2013

Arkisia askareita

En nähnyt yksiäkään lastenvaunuja koko matkani aikana, kantamukset siirtyvät perinteisin menetelmin paikasta toiseen, kädet jäävät vapaaksi, hyvä ryhti seuraa ylimääräisenä bonuksena.


Lämpötila on yön jälkeen siedettävä kaikenlaisten kotitöiden tekemiseen ilman suurta nestehukkaa.
Koti siistittiin heti auringon noustua, päivän mittaan syntyneet tiskit tiskattiin myös aamuisin. Ulkona.




Pyykit pestiin yleisesti myös ulkona - käsin.
Panin merkille, että kaikki valkoiset vaatteet olivat todella valkoisia.
Näin myös toisenlaisen pyykkäyksen, mutta siitä en saanut kuvaa. Siinä kaksi naista survoivat rytmikkäästi tylpillä pyykkiseipäillä pyykkiä pienessä saavissa. Sitä rytmiä oli hauska seurata.

Kaikki pyykkäys ei kuitenkaan tapahdu käsityönä Taifassakaan, pesula-kyltillä varustettuja pienyrityksiä oli useitakin.


perjantai 29. marraskuuta 2013

Accra, Taifa

Olisin halunnut lähettää muutaman postikortin, mutta en löytänyt yhtään Accrasta tai Ghanasta kertovaa korttia Taifan kaupoista
Laajensimme etsintää ja otimme taksin, kymmenen kilometrin pyöriskelyn jälkeen luovutin, tämä alue ei todellakaan ole kokenut turismin maahan ryntäystä : )

Rakennuskanta oli matalaa ja kaduista ei voi varsinaisesti puhua, oli vain kujia joilla ei ollut nimiä.Voitte hyvin kuvitella mitä rankkasade saa aikaan alaspäin viettävässä maastossa.

Ghanan maaperä on  punertavaa. Rakennuksia ympäröivät muurit ja suljetut portit. Kertonee jotain maan turvallisuudesta. Pimeään aikaan en liikkunut yksin.

Tällaisia vaiheeseen jääneitä rakennelmia oli joka puolella, tämänkään jatkamisesta ei ollut merkkejä näkyvissä.

torstai 28. marraskuuta 2013

Lentoa, odottelua, lentoa

 Onnistuin saamaan kohtuullisen sujuvat lennot koneen vaihtoineen, mutta jäihän sitä aikaa notkua Amsterdamin kentällä yhtälailla mennessä kuin tullessakin.
Mennessä minua hiukan jännitti, en ole todellakaan tottunut omatoimimatkustaja. Vain pari reissua ja nekin suoria lentoja, mutta olen sanonut ennenkin että rohkea rotan syö ja uhkarohkea kaksi.

Koska olin menossa maanosasta toiseen minun oli vilautettava passia ennenkuin pääsin jatkolennon lähtöportille. Siellä sitten kaikki muuttuikin; turvatarkastus ja odotus ennen portin aukaisua antoi esimakua Afrikan tavoista. Seisoimme kuin sillit suolassa kunnes meitä alettiin lastaamaan koneeseen.
Itse lento sujui mukavasti, KLM pitää hyvää huolta matkustajistaan. Huomasin jo viisumin hakuvaiheessa, että Ghanaan ei mennä miten vaan, heillä on omat tapansa ja sääntönsä.
Heti koneen noustua matkustajille jaettiin pari lappua (tietenkin englanninkielisiä) joista en ensin tajunnut yhtään mitään. Kun sitten tutkin niitä lähemmin selvisi, että piti ilmoittaa henkilötietojen lisäksi osoite Ghanassa oleskelun ajaksi, kuljetanko aseita, onko minulla ulkomaanvaluuttaa jne. ja tietenkin ukaasi että väärien tietojen antaminen johtaa vakaviin seuraamuksiin. Ei tämmöistä Euroopan lennoilla /:

Laskeuduimme Kotokan kentälle, vastassa oli höyrysaunaa vastaava lämpö/kosteus, portaat koneesta maantasalle ja bussikuljetus terminaaliin. Ja loputon jonotus passintarasstukseen, että yhdestä lentokoneesta riittääkin niin paljon porukkaa!
Vastaanottokomitea otti minut haltuunsa, olin vihdoinkin Ghanassa!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Telefooni Afrikassa

Marraskuu on kulunut suurimmaksi osaksi Ghanan lämmöstä nauttien. Ei räntäsateita, ei lumitöitä, ei toppavaatteitten miettimistä...
Lämpöä päivällä +30 - + 35 ja ilman kosteus 80-90% , ukkosia...rankkasateita...
Toisin kuin tuosta voisi päätellä ilmasto ei ollut tukala, yleensä tuuleskeli hiukan ja varjoja löytyi..ja yöllä oli lämpoä vain  jotain +24.
No, kaikki on suhteellista, oma asenne ratkaisee.

Itse matkaan liittyi jo alusta saakka paljon valmistelua, mm. rokotuksia ja viisumin hakemista Tanskassa sijaitsevasta suurlähetystöstä. Siinä minua auttoivat kielitaitoiset ystäväni.
Rovaniemen matkatoimistot nostivat kädet pystyyn, heidän yhteistyökumppaninsa eivät hae viisumia eivätkä järjestä matkaa Ghanaan! En ymmärrä, toimivatko matkatoimistot jonkun kapean sabluunan mukaan? Kysyin itseltäni: tarvitseeko kala polkupyörää tai minä matkatoimistoja, eläköön netti ja e-bookers!
Minä olin päättänyt lähteä matkaan ja minä myös lähdin.