Hyvää uutta vuotta!

Aivoille askartelua

Ulkona paukkuu pakkanen eikä ulkoilu maistu....niinpä nettiä tulee selailtua pitkin pyhiä enemmän kuin tavallisesti. Vastaan tulee kaikenlaista mukavaa, kuten tämäkin aivojumppa. Lapsellinen, helppokin, mutta minua tämä huvitti. Vaihtelua pelaamiselle. Ja syömiselle.

Joulun rauhasta nauttien kuuntelin Areenasta Antti Tuiskun joulukonsertin ja pidin siitä kovasti. Antista pidän muutenkin, sympaattisesta oman kylän pojasta. Suuri merkitys kuuntelunautintoon on näillä tietokoneen kaiuttimillakin, jotka vuosia sitten asiansa osaava myyjä minulle myi. Silloin kuvittelin, että vain nuoriso kuuntelee musiikkia tietokoneella, aikuiset ainoastaan hyötykäyttävät konettaan. 

Kuinka väärässä ihminen voikaan olla. M.O.T.

Hyvää joulua

Tämän kuvan myötä toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista ja tunnelmallista joulua. Jääköön kiire ja stressi oven ulkopuolelle, vallatkoon jokaisen mielen lämpö ja lempeys!

Maanantain vierotusoireet

Viikonlopun jälkeen olo tuntui jotenkin vajaalta, maanantai tuntui etsivän käynnistymistään. Ohjatut kuntoilut ovat joulutauolla mutta jokaviikkoinen rytmi istuu verissä. Viikko on alkanut maanantaiaamun kuntosalilla, ruumis kaipasi 'rääkkäämistään' eikä siihen reipaskaan kävely tunnu riittävän.
Päättelin, että koska minun ryhmäni salivuoro on ma klo 9.00 sali olisi tyhjänä kaikkina kalenteriin merkittyinä ohjattuina tunteina. Niinpä heti virka-ajan alettua soitin kaupungin liikuntatoimistoon ja kysyin voiko salille mennä omatoimisesti. Luvan saatuani napsautin saunan päälle ja lähdin katsomaan josko ovet olisivat auki. Kuten kuvasta näkyy - olivat. Sain ihan yksin koko salin arsenaalin käyttööni ja viikko pyörähti käyntiin täynnä energiaa.

Ja mikä parasta, kalenterissa ei ole merkintöjä!

Piparintuoksuinen lauantai

On se aika vuodesta jolloin yhden jos toisenkin kotona leijuu suloisia tuoksuja, vaikka ei vuosikymmenten takaiseen lajirunsauteen pyrittäisikään.
Taivaanrannalla ei harrasteta monimutkaista ruuanlaittoa , mutta jouluksi haluan tehdä niitä perinteisiä laatikkoruokia. Niillä vanhoilla hyviksi maistetuilla ohjeilla, aikaa ja vaivaa säästämättä.
Sen sijaan oikaisen piparitaikinan kohdalla surutta. Kaupan pakastealtaasta lähtee mukaan taikinapaketti tai pari .
Leipominen on rentouttavaa puuhaa kunhan ei tee sitä kiireellä. Taivaanrannalla oli tällä kertaa kaksi leipuria, Ayaan ja minä.

Joku ehkä miettii puuttuvia vauvan kuvia...vauva jätettiin kotiin isoveljen hoiviin, tämä oli meidän äitien laatuaikaa    : )

Neuvokas kouluttaa

Syyskausi alkaa lähestyä loppuaan ja saan odotetun joululoman yhtälailla ohjatusta liikunnasta, kirjoitusharrastuksesta kuin vapaaehtoistyöstäkin. Kaikki ne ovat mieluisia tekemisiä, mutta minä, jonka periaate on ollut elämä ilman kelloa ja kalenteria olen väsynyt kalenterin seuraamiseen. Joustava luonteeni kuitenkin taipuu elämän tuomiin mahdollisuuksiin periaatteita venyttämällä : ) 
Venyttäminen minun kohdallani on vienyt useamman viikonlopun kuluneen kuukauden aikana. Pari viikkoa taaksepäin Neuvokas järjesti EA1-kurssin, jolla päivitin vanhentuneen ensiaputaitoni ja -korttini.
Eilinen päivä kului jälleen koulutuksessa, joka herätti minut ruususen unestani. Me vapaaehtoiset emme oletettavasti joudu tekemisiin väkivallan kanssa tehtävissämme, mutta esim.herra Alzheimer saattaa järjestää yllätyksiä. Molemmissa koulutuksissa painotetaan havainnoinnin ja ennakoinnin tärkeyttä. Kummallakin kurssilla saimme harjoitella asioita käytännössä joskaan Anne-nukke ei herännyt henkiin lukuisista elvytyksistä huolimatta. Sen sijaan onnistuin irrottautumaan kiinnikäyneen uhkaavasti käyttäytyvän lähimmäiseni otteesta : )
Iloisen yllätyksen koin myös, kun tapasin Marin äidin kurssilla. Hän ei ole asunut Rovaniemellä enkä ole tavannut häntä reiluun viiteentoista vuoteen, ja silloinkin vain pikapikaa ohimennen. Näin vain on, että kaikuja entisestä elämästä tulee vastaan tuon tuostakin. Elämä tuntuu kokonaiselta.

Tylsääkö?

Tämä blogini on muotoutunut omanlaiseksekseen, mutta siitä puuttuu alkuaikojen hengenpalo, se ei inspiroi. Tylsää.

Sattumoisin huomasin paikallislehdessä ilmoituksen luovan kirjoittamisen ryhmästä, jota tulisi ohjaamaan teatterin ammattilainen, näyttelijä ja draamaopettaja ja mitä kaikkea hän teatterissa tekeekään. Siis sinne! Paikalle saapui yllätyksekseni  paljon  kirjoittamisesta kiinnostuneita ihmisiä, ikähaitari parikymppisistä  eläkeläisiin. Yhtään tylsää hetkeä ei  mahtunut parituntiseen, ryhmän vetäjä oli taitava saamaan porukan mukaan! Aivan super! Näin hauskaa minulla ei ole ollut aikoihin!

Tässä hengentuotteemme,  koko ryhmän yhteisesti tuottama kirje, johon jokainen sai vuorollaan kirjoittaa vain yhden lauseen ilman pistettä tai pilkkua, seuraava kirjoittaja sai päättää jatkuuko lause.

Ensitapaaminen

Tänään olen alottanut ns. kotokaveritoiminnan Moninetissä. Tämäkin on vapaaehtoistyötä, jossa minulla on taustavoimana laaja organisaatio.

Tämän suloisen vauvan vanhempineen tapasin Moninetin tiloissa. Keskustelimme tulkin välityksellä tulevasta yhteistyöstä ja toiveista, että varmasti tulisimme ymmärretyksi oikein.
Sain pienen käsityksen maahanmuuttajien kielivaikeuksista, kun kuuntelin tulkin ja perheen vanhempien keskustelua heidän omalla kielellään. Kuvittelin itseni vastaavaan tilanteeseen; maa, kieli ja tavat - kaikki outoja, ilmastosta nyt puhumattakaan.
Perhe on asunut Suomessa jo jonkin aikaa ja varsinkin isä ymmärtää ja puhuu suomea kohtuullisesti hyvin (oli pakko korjata jälkeenpäin). Perheen äidin kanssa me alotamme säännölliset tapaamiset tarkoituksena vahvistaa hänen suomenkielen ja kulttuurin tuntemustaan. Mukana tulee olemaan tämä pienokainen, joka oppii suomenkielen itsestäänselvyytenä samalla kun kasvaa osaksi suomalaista yhteisöä.

Olen aivan fiiliksissä!

Paluu päiväjärjestykseen

Mindin vierailu Taivaanrannalla päättyi tältä erää. Minulla on muita kiireitä, joten Ilmari tuli äitinsä kanssa noutamaan sitä ja vie sen kotiin odottamaan isäntäperheen kotiutumista.
Ilmari on pian kolmivuotias vesseli. Pienessä lapsessa kasvu ja kehitys näkyy huimina harppauksina, kun harvakseltaan tapaamme. Keväällä mittailimme yhdessä uutta rakentailla olevaa tietä ja kesällä kävin ihailemassa Ilmarin taitoja potkupyörän hallinnassa. Noista Rovaniemen liikennejärjestelyistä vielä tässäkin yhteydessä sen verran, että niin Iippa  kuin Varpukin joutuivat kysymään ajo-ohjeita Taivaanrannalle. Ja he molemmat ovat paikkakuntalaisia!

Seurustelimme ensin sisällä ja kun tuli Ilmarin ja Mindin aika lähteä halusin vielä antaa Mindille tilaisuuden juosta ulkona niin että sen olisi mukava vaikkapa nukkua päiväunet odotellessaan.
Mindi-pirpana juoksenteli mahanalus jalkoja täynnä nenä maassa jäniksen jälkiä seuraten. Se ei irtoa vapaanakaan pitkäksi aikaa eikä etäänny kovin kauas ja lisäksi  sen luoksetulo on supernopea . Se muistaa myös kysyä joka polun risteyksessä menosuuntaa. Ja jälleen haluan korostaa miten tärkeää on koiranpennun tapakasvatus, joka alkaa jo pentulaatikosta! Mindin kohdalla se ei toteutunut ja siitä aiheutunut riesa on lähes mahdoton kokonaan häivyttää. Iippa on tehnyt valtavan suuren työn Mindin hallittavuudessa.
Mindin elämän alkutaipaleesta kirjoitin enemmänkin kesäkuussa 2012.

Ohutta aamuäreyttä

Sunnuntaina aamu valkeni lumisena, Taivaanrannalla ohutta aamuäreyttä. Tiedossa patikointia koiran kanssa.
Tänä syksynä Mindin vierailut ovat sattuneet yhteen todellisten 'koiranilmojen' kanssa.
Jos lunta on puoleen sääreen olisi mukavampaa lähteä valmiiksi tallatuille poluille kuin kahlata umpihangessa jalan lipsuessa eteen-taakse...odottaa että koirakumppani saa paitsi tehdyksi tarpeensa myös lukea tienvarsipostin ja jättää sinne omat viestinsä. Koiraihmisten arkea.

Tällä kertaa kuitenkin lunta oli satanut yöllä vain malliksi, se ei haitannut kulkua mitenkään. Aamuäreyskin haihtui kuin tuhka tuuleen seuratessani Mindin iloista juoksentelua pitkin Korkalovaaran rinteitä. Kaikki hajut tuli huolellisesti rekisteröityä pikkukoiran aivoihin ja monen monet omat merkit merkattua.

En kuitenkaan enää aikoihin ole ollut kiinnostunut koirallisesta elämästä, mukavuuden halu on yksi syy mutta ei ainoa. Vapaaehtoistyö antaa ohjatun kuntoliikunnan sekä omatoimisen metsässä ravaamisen myötä aivan riittävästi sisältöä viikon varrelle.

Kunniakierros

Minulla on harvoin asiaa tuonne liikenneympyröiden seutuville vaan eilenpä oli lähes pakko, kun piti käydä huollattamassa autoa sillä suunnalla. Kiertääkin olisin voinut muutaman kilometrin kauempaa, mutta antoiko sinni periksi...EI!
Siis tuli testatuksi nuo uudet väliaikaiset liikennejärjestelyt. Ne ovat todella sekavat, uudessa kiertoliittymässä (siinä ensimmäisessä matkallani) oli niin korkeat betoniporsaat tekemässä liittymästä ympyrän mallista, että sieltäpä ei autossa istuen saanut kokonaiskuvaa paikasta.
Sillä paikalla OLI aikaisemmin liittymä haluamaani osoitteeseen, mutta kun tulin sille kohdalle ympyrässä olikin pakko jatkaa ympyrän kiertämistä. Liittymä oli hävinnyt joten tein ylimääräisen kierroksen ja jatkoin eteenpäin, koska se oli ainoa vaihtoehto.
Muutama sata metriä eteenpäin ja siellä oli seuraava kiertoliittymä, josta sitten olikin helppo suunnistaa oikeaan suuntaan.
Luulenpa etten ole ainoa, joka pyörii noissa ympyröissä enemmän kuin täyden kierroksen : )

Ympäristöoppia

Rovaniemeläisiltä  kysytään kärsivällisyyttä liikkuupa sitten autolla, polkupyörällä tai kävellen. Meneillään on kaksi suurta tiehanketta joiden liikennejärjestelyt muuttuvat moneen kertaan työn edistyessä. Jos eilen kuljit paikasta toiseen sujuvasti tänään saat sormi suussa ihmetellä miten tästä pääseekään eteenpäin.
Nelostien muutamassa vilkkaimmassa risteyksessä on väliaikaisia  liikenneympyröitä, aluksi ne olivat kaksikaistaisia ja siellä täällä seassa työkoneita ja tiemiehiä...sekavaa, ahdasta  ja vaarallista. Ne saivat paljon negatiivista palautetta ja on sittemmin muutettu yksikaistaisiksi.

Näitä rakenteilla olevia kohteita on Rovaniemellä muuallakin.
Eksyin taannoin iltapimeällä valottomalla keskeneräisellä  tienpätkällä kaupungilta kotiin ajaessani. Toki tiesin missä olen, mutta mistä ihmeestä on tarkoitus kääntyä...monenlaisia mahdollisuuksia oli, pian huomasin ajavani uutta rakenteilla olevaa kiellettyä tietä....hmmphh...

Sama tapahtui toisaalla, sillä kertaa kävellen ja kirkkaalla päivänvalolla. Tähyilin mahdollisia jalankulkuväyliä jo etäältä lähestyessäni nelostietä, jonka toiselle puolelle aikomukseni oli päästä. Kiertelin muutaman maakasan ja sulkuaidan....pääsin kuin pääsinkin nelostien varteen ja kas - siellähän oli opaste! Siitä eteenpäin olikin helppo kävellä, aurinko paistoi ja Korkalovaaraan kiivetessä tuli mukavasti hiki : )

Uusia tuulia

Rovaniemi on paljon muutakin kuin urheilu- ja koulukaupunki. Rovaniemi ottaa vastaan pakolaisia valtakunnallisesti asukasmääräänsä nähden pajon. Kansallisuuksia on paljon, ks. kuvan liput. Suurin osa on pakolaistaustaisia maahanmuuttajia, mutta myös ammattikorkeakoulu ja yliopisto on vetänyt vierasmaalaisia opiskelijoita. Kauppojen kassoilla vieraalla korostuksella suomea puhuva kassahenkilö on varsin tavallinen näky. Jopa uimahallissa opasteet ovat kolmella kielellä - suomi, englanti ja venäjä! Tosin uimahallin venäjänkieliset opasteet ovat ehkä tarkoitettu venäläisiä matkailijoita varten, joita Rovaniemellä liikkuu todella paljon.

Miksikö kirjoitin ylläolevan tekstin? Olen työntämässä päätäni monikulttuuriseen yhteisöön, Moninettiin. En vielä tiedä, mitä se tuo tullessaan ja milloin, mutta avoimin mielin jään odottamaan.

Rahanpesua

Huolellinen emäntä tarkistaa ja tyhjentää pestävien vaatteiden taskut paperinenäliinoista, avaimista, kolikoista yms. Niinhän minäkin teen, aina. Silittelen vaatteen noin päällisin puolin käsin ja työnnän koneeseen. Yhtälö ei toimi jos kyseessä on paksu vaate ja sileänsileä seteli.
Ulkoiluvaatteen taskussa on hyvä pitää 'kaikenvaralta'-seteliä, kotimatkalla voi sitten kaupasta poimia mukaan sen edelliseltä kauppareissulta unohtuneen hiivan tai suolapaketin. Tai hypätä bussiin ellei ehdi/jaksa kävellä kotiin. Niin kovin harvoin tarvitsen tuota vararahastoa, etten edes muista sen olemassaoloa. Yllä oleva seteli päätyi takintaskussa kirjopesuun, alusta loppulinkoukseen saakka.

Tietokone kävi vielä yhden kerran huollossa. En jaksa enää kiroilla sen kanssa, totean vain , että myyjäliike muisti minut nimeltä jo kun astuin ovesta sisään : ) Jouduin ostamaan myös uuden näytön, jonka kanssa on totutteleminen muuttuneeseen kuvasuhteeseen.

Liikunnallinen Rovaniemi

Rovaniemellä rakennetaan. Suuria tiehankkeita toteutetaan, suurimpana niistä nelostien remontti kaupungin eteläpuolella. Rakennuskantaakin uusitaan ja vanhaa puretaan uuden tieltä.
Keväällä ohikulkiessani haikeana seurasin Korkalovaaran koulun purkamista, esikoiseni alotti siinä koulutaipaleensa.Vanhan koulun tontille on noussut kaksi rakennusta, joista toinen on jo käytössäkin. En tiedä sen toiminnasta, en ole nähnyt liikettä pihalla eikä näy minkäänlaisia tunnuksia.Tästä päätellen tuo taaempi rakennus olisi työmaasta kertovan taulun mukaan päiväkoti.
Paikka on mitä mainioin tuonlaatuiseen toimintaan. Vieressä on metsää ja suuri puistoalue josta leikkivälineitten lisäksi löytyy myös lapsille mitoitettu liikennepuisto.

Seli-seli-selitystä

Minun rakas blogini on jäänyt lapsipuolen asemaan, vaikka kompuutteri jälleen palvelee kuuliaisesti. Syy mokomaan pitää siis diagnosoida uudelleen....taudinkuva on hiukan epäselvä.
Syyskuu on pyörähtänyt käyntiin kaikkine aktiviteetteineen ja jotenkin vaan ne menneet tapahtumat ovat jo niin kaukana, ettei niistä maksaisi vaivaa enää kirjottaa. Ensilumikin ehti peittää maat ja mannut.
Päivitän kuitenkin satokauden tärkeimmät...
Mustikka houkutteli metsään lähes lumen tuloon saakka, kiitos lämpimän syyskuun. Alotin poimimisen heti mustikoitten kypsyttyä, mutta en malttanut lopettaa kiintiön täyttymiseen vaan kerta toisensa jälkeen suuntasin poimurin kanssa metsään...
Porkkanasatokin yllätti runsaudellaan ja ne olivat myös kookkaita ja meheviä. Maa vain on niin savinen ja kova, etttä moni porkkana kasvoi kieroon tai kiinni kaveriin!
Haravoimme Seijasiskon kanssa syksyn lehdet kasvimaalle kuohkeuttamaan maata ja kuopus aikoi keväällä maanmuokkauksen yhteydessä tuoda lisäksi vielä sinne hiekkaa.

Vihdoinkin!

Vihdoinkin sain tietokoneeni kotiin. Toisesta peräkkäin tehdystä takuuhuollosta! Edellisellä kerralla vaihdettiin kovalevy ja nyt toisella kerralla emolevy.
Tekee mieli kirota vieläkin näitä maanantaikappaleita, mutta eiköhän minun kiroilukiintiöni ole jo täyttynyt vimeksi kuluneen kuukauden aikana!

Ilman tietokonetta on tullut käveltyä enemmän pitkin maita ja mantuja, sukankudin on jälleen viritettynä ja Neuvokkaan ovea olen avannut tuhkatiheään....mutta tätä kirjoittamista olen ikävöinyt kuin rakasta ystävää konsanaan.
Ylläoleva kuva on viime sunnuntaiselta tutkimusmatkalta harvoin käymääni kaupungin osaan, Vennivaaraan. Matka sinne ei ole pitkä, mutta kulku sinne on ollut vähemmän houkutteleva.
Viimetalvisen hiihtokauteni pilannut tietyömaa on poikinut hyvääkin - kevyenliikenteen väylän kahteen vastakkaiseen vaaraan rakennetun asuinalueen välille. Nyt vennivaaralaiset pääsevät oikaisemaan monta kilometriä vaikkapa lähimpään apteekkiin. Siis jos haluavat kävellä, himokuntoilijat ehkä pyöräilevät sillä ylämäkeä riittää : )

Eilistä tänään

Pitkästä aikaa vietin päivän koiranäyttelyssä kotipaikkakunnalla. Tapasin jälleen tuttuja vuosikymmenten takaa. Eräs heistä oli kerhomme 80-luvun junnuja, joka kasvattaa nykyisin kennelmimellä Grouseeker's Autumn englanninspringerspanieleita. Koiria ja niiden ihmisiä vilisti esiin puheissamme, meillä riitti paljon muisteltavaa.  Kuva on hänen kasvattinsa menestystä juhlistavasta piknik-tarjoilusta, josta sain nauttia hänen tiiminsä seurassa.
Tapasin myös monta muuta 80-lukulaista, jotka ovat edelleen aktiivisia harrastajia.

Arvaatte varmaankin, että jokin tärkeä syykin minulla oli lähteä näyttelypaikalle....Mindi-pirpanahan se tietenkin oli.
Olemme tapailleet Mindin kanssa sikäli kuin se on ehtinyt reissuiltaan olla Rovaniemellä     : )

' Kädettömänä '

Tietokone on jälleen korjattavana... ÄRRRH.! Kirjoitan tätä älypuhelimella, mutta kun sekä teksti että näppäimistö on minikoossa kirjoittaminen kysyy lehmän hermoja.
Toisaalta onhan se hyväksi antautua ja ottaa lusikka kauniiseen käteen. Kun kerran haluan kirjoittaa ja kun kerran on väline sen toteuttamiseen niin purenpa ärtymykseltä hännän poikki.
Kiitän tätä puhelinta ja myös Googlea, yhdessä  ne ovat auttaneet minut monesta pälkähästä. Ennakoiva tekstin syöttö ja syötettyjen sanojen muistiin tallentaminen nopeuttaa kirjoittamista.
Minun hatara englannin kielenikin hyötyy kun google tarjoaa sanalle oikean kirjoitusmuodon.
Toisaalta kyllä ei tule kaivettua muistilokeroita tarvittavan sanan löytämiseksi, on niin helppo kysyä googlelta :-)

Wanhaa

Matkailu avartaa, ei tarvitse mennä edes merta edemmäs kalaan : )
Tämän kesän aikana olen tavannut juuri niitä tärkeitä ihmisiä, joita en ole tavannut vuosiin. 'Pikkusiskon' äkillinen kuolema vaikutti suuresti matkasuunnitelmiin.

Tapasin ystäväperheen aikuistuneita poikia perheineen. Heistä vanhin on hankkinut hyvin vanhan autiotilan, jota kunnostaa perinteitä kunnioittaen.
Wanhan pirtin -tai pitäisikö sanoa paikallisen tavan mukaan tuvan- lattialankut herättivät kunnioitusta leveydellään.
Jokaisen oven alla oli askelten kuluttama kuoppa lankussa. En ole niin taitava kuvaaja, että olisin saanut kuopan vaikuttavuuden esiin, joten jätän sen mielikuvituksen varaan. Tilan vanha osa on rakennettu 1700-luvulla, siis lukemattomat askeleet ovat kuluttaneet lattialankkuja !

Kivinavetan seinät on ladottu puolitoistametriä läpimitaltaan olevista kivistä.

Tilalla on säilynyt myös vanhoja käyttöesineitä, joita talonväki edelleen käyttää jokapäiväisessä elämässään.

Emännänveitsi

Muistojen kesä

Paikasta toiseen - ajasta toiseen. Sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti. Tässä kesässä on ollut läsnä suru ja ilo, kuolema ja syntymä, elämä isolla eellä. Paljon tapaamisia, menetyksen, surun ja muistojen jakamista. Uuden suunnittelua.

Rovaniemeltä ei ollut saatavana suoraa lentoa Tampereelle, joten jouduin koukkaamaan Helsingin kautta. Kulkuvälineenä loppumatkasta oli kuvan kone, jolla taival taittui siinä kuin suuremmallakin. Meteliä vain hiukan enemmän koneen sisällä.

Puhelimen kamera korvaa nykyisin lähes aina järkkärin, se kun vaan on niin kätevästi käsillä. Se kertonee siitä, että myös valokuvaus harrastuksena on jäämässä historiaan, vaikka henkilökuvaus kyllä edelleen kiinnostaakin.

Vaaranlampi

Pitkään jatkunut lämmin sääjakso huipentui +31 Cº Rovaniemellä. Tässä lämmössa ei tee mieli lähteä pyöräilemään. Niin mukavaa kuin olisikin viilettää kilometrien pituista alamäkeä takaisin kotiin tulo olisi tuskien taival! Asialla on puolensa ja puolensa kun asuu korkealla vaaralla.

Illat ovat aivan ihania käveleskellä sinne tänne vailla päämäärää, aurinko on jo hiukan matalammalla eikä porota yhtä kuumasti kuin päivällä. Askeleet ohjautuvat milloin minnekin,  usein löytyy ennenkävelemätön polku tallattavaksi, aina löytyy jotain katseltavaa. Lämpö on houkutellut myös keskikesän tuoksut kulkijan aistittavaksi.  Mieleeni tuli nuoruuteni kesät ja rehevä vastaniitetyn heinäpellon tuoksu.
Eilen jalat veivät kulkijan Vaaranlammelle. Siellä on tänä kesänä enemmän elämää kuin vuosiin. Kylmästä alkukesästä huolimatta vesilintujen pesintä on onnistunut hyvin ja useita poikueita tapaa opettelemassa itsenäistä elämäänsä emon valvonnassa.

Sanaton suru

Kun jatkoksi edelliseen postaukseen  tämä, jota en koskaan olisi halunnut kirjoittaa! Minun 'pikkusiskoni' on poissa.

Luopumisia

Elämä kulkee latujaan, valosta varjoon, varjosta valoon...
Joskus elämä satuttaa, pakottaa katsomaan syvälle, hiljentymään olennaisen äärelle. Mikä on totta, mikä  irtipäästettävää.

Tätä 'vintin siivousta' tulee tehtyä varsinkin silloin, kun viikatemies käy merkitsemässä tai harventamassa elonpeltoa. Niin monta, monta tuttua on viimevuosina temmattu pois inhimillisesti ajatellen kesken matkan, varottamatta.

Näin runon ja suven päivänä ja näihin mietteisiin sopinee säkeet Eino Leinon runosta Lapin kesä

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden : )

Kyyneleitä Taivaanrannalla 2

Taivaanrannalla on surullista.

Aioimme Iipan ja Mindin kanssa viettää iltaa Kirkkolammella, mutta säidenhaltija päätti puolestamme toisin. Niinpä sitten keittelimme Taivaanrannalla iltateetä itsepoimituista yrteistä ja siinä sivussa muistelimme menneitä ja harrastustamme, harrastuskavereitamme ja heidän kuulumisiaan.

Yllättävä suruviesti kertoi yhteisen pitkäaikaisen harrastuskaverimme menehtyneen vaikeaan sairauteen. En ollut tiennyt hänen sairaudestaan.
Hän oli kaikessa mukana, aina rauhallisena, ystävällisenä ja valmiina auttamaan ja neuvomaan tarvittaessa.
Viimeiseksi jäänyt tapaaminen Tuonenvirran ylittäneen ystävämme kanssa jätti lämpimän muiston - entisten lisäksi - hänestä.
Olimme sattumoisin samalla lomalennolla ensimmäisellä Espanjan matkallani. Paluulennon jälkeen odottelimme laukkujamme terminaalin hihnalta ja koska asuimme samalla suunnalla hän tarjosi kyytiä kotiin varaamassaan taksissa. Eikä suostunut ottamaan maksua.
Sellainen hän oli.

Lepää rauhassa Kari, muistosi elää.

Mittumaari

Kiertoon !

Joutavanpäiväistä roinaa ? Ei suinkaan, näihin liittyy paljon muistoja, monta lähtöä ja monta onnistumista. Olen kuitenkin päättänyt luopua niistä, joten lahjoitin ne RKK:lle, Roopen, Juuson ja Iidan omalle seuralle jaettavaksi epävirallisissa skaboissa onnistuneille koirakoille.

Pokaalit pölyyntyvät, muistot eivät!

Son kesä nyt!

Kesällä on kesän tunnusmerkit: huumaavan kaunis lämmin päivä, ynseyden unohtaneet hymyilevät ihmiset, sormien upottaminen puutarhamultaan ja se yksi kesän hauskimmista puuhista - matonpesu.

 Rovaniemellä on montakin matonpesupaikkaa, mutta yksi sijainniltaan kauneimmista on Nätynginniemessä. Itse niemi on hoidettua puistoa ja se palvelee myös veneilijöitä säilytys- ja huoltopaikkana.
Vastapäätä pesupaikkaa on Kotisaari, jossa oli Uittoyhdistyksen tukikohta silloin kun Kemijoessa vielä uitettiin tukkeja. Lapland Safaris pitää saarta nyt tukikohtanaan.

Vanha puuvene vastatervattuna loi oman lisänsä paahteisen rannan tunnelmaan.

Huoltoa

Saumurini on ollut hyllytettynä vaatehuoneessa jo vuosia. Kunnes ajattelin lisätä vanhoihin pituudesta :) kutistuneisiin housunlahkeisiin uudet resorit.
Siinä sitten olikin tulla uskonpuute, kun kone katkoi lankojaan... siis rasvaa koneeseen ja uusi yritys... ei onnistunut.
Käyttöohje toki oli tallessa, miehän en koskaan hävitä mitään. Sitä selaillen tutkin langoituksen järjestystä väsyksiin asti. Yön yli nukuttuani uusin voimin sain kuin sainkin koneen toimimaan.

Mitä tästä opimme?
Kaikkea käytettäväksi tarkoitettua täytyy käyttää ja huoltaa jatkuvasti käyttövarmuuden takaamiseksi. Pätee niin koneisiin kuin koneen käyttäjäänkin. Siis mars ulos huoltamaan käyttäjän kuntoa!

Virikkolammella

Lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä houkutteli lähtemään hiukan kauemmas kaupungin sydämestä, Virikkolammelle Pöyliövaaran maisemiin. Luonnossa liikkujalle tarjoutuu aina jotain mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa.
Suon läpi johdattelevan luontopolun varrelle pitkospuitten viereen on rakennettu penkki, jossa retkeilijan on mukava levähtää ja tutkailla vuodenkiertoa suolla.
Istuskelun jälkeen passaa jatkaa matkaa vaihtelevassa maastossa polveilevaa polkua eteenpäin.
Lähemmäs lampea tultuamme huomion kiinnitti erikoinen ääni, jota emme aluksi tunnistaneet. Silmät tarkkoina ja korvat herkkinä tutkailimme vedenpintaa ja rantoja...ja keksimme veden väreilyn ... ja veden pinnalla olevia outoja kohoumia. Vastavaloon niitä oli vaikea hahmottaa. Kärsivällisen tarkkailun tuloksena kohoumat paljastuivat sammakoitten silmiksi, mitään muuta niistä ei näkynyt veden pinnalla. Äänikin sai selityksensä, mutta kurnutusta se ei ollut, ennemminkin sellainen lyhyt 'pop' . Odotettavissa kutua, nuijapäitä ja viimein pikkusammakoita : )

Kippeeeeee

Että voikin viedä voimat räkätauti!
Viimeviikolla oli jälleen taloyhtiössämme pihatalkoot. Vanhan tavan mukaan alotin risusavotan jo päivällä. Illalla käsivarsia särki ja pulssi lähenteli sataa, makkaranpaistoon  toisten talkoolaisten kanssa  en enää jaksanut osallistua. Josta voitte päätellä, että Laku on todella kipeä!
 Edes lämmennyt sää ei tuottanut nautintoa, vaikka kyllä tavan vuoksi olen viettänyt aikaa takapihalla.

Kukkapenkit olen saanut perattua pohjiaan myöten, kiitos kuopuksen avun.
Tälle kesälle valjastan kukkapenkin hyötykasvikäyttöön, ainakin osittain. Olen vuosi toisensajälkeen päättänyt olla ostamatta siemeniä kaupasta, vaan toisin kävi jälleen.
Viime kesänä rutto vaivasi perunamaata, joten teen mökille vain pienen koeviljelyn eri kohtaan, perunan paikalle laitan jotain muuta, ehkä hernettä ja lehtikaalia. Jospa vuoroviljely auttaisi maata toipumaan.

Iloinen yllätys

Verkkopankissa odotti iloinen yllätys, ajoneuvovero!
Ai että mitenkö ajoneuvovero voi olla iloinen yllätys? Syy siihen löytyy pari vuotta taaksepäin esikoiseni kanssa viettämästäni päivästä, josta kerroinkin täällä blogissani (Jotain uutta, jotain sinistä)
Avainsana on hybridi. Verottaja suosii vähän bensiiniä kuluttavia vähäpäästöisiä autoja. Paitsi tämän yllätyksen vuoksi olen kyllä tyytyväinen pieneen siniseeni, erityisesti sen sisätilojen muunneltavuuteen.
Aivan kaikki nappulat ja säädöt eivät vieläkään ole minulla hallussa. Jopa niin että olen joutunut silmätikuksi Prisman parkkipaikalla. Kauppaan aikoessani olin vahingossa lukinnut keskuslukituksen sisäpuolelta ja kun yritin avata ovea kahvasta auto alkoi vimmatun ujeltamisen...varashälytin!
Yritin konstia jos toistakin, mutta en osannut sammuttaa sitä ja arvatkaa oliko kärsivällisyyttä etsiä käyttöohjekirjasta neuvoa! En tänä päivänäkään vielä tiedä miten se sammui, ehkä sillä on jonkinlainen automaattinen aikakatkaisu.

Välittämisen päivä

Neuvokkaan vapaaehtoistyö on monimuotoista. Osallistuin tänään kahden nuoren kanssa lipaskeräykseen välittämisenpäivä-tempauksen merkeissä. Keräyksen aiheena oli hyvä kuolema, laadukkaan saattohoidon mahdollistaminen. Asia, joka on televisiossakin otettu esille. Ja asia, jonka uskoisin olevan kaukana nuorten ajatusmaailmasta. Keskustelimme jonkinverran nuorten kanssa aiheesta  siinä seisoskellessamme.

Nämä nuoret oli 'värvätty' koulun toimesta tähän tehtävään, mutta he suhtautuivat antaumuksella keräykseen ja oli mukava seurata heidän kanssakäymistään ohikulkevien ihmisten kanssa. Nuorissa on tulevaisuus!

Hola blogiamigos!

Luonto on heräämässä talviunestaan, pihalla riittäisi puuhailemista, mutta mitä tekee Laku? Haikailee lämpimiin matkakohteisiin.

Paikkoihin, joissa aurinko hellii ja joissa olen ollut onnellinen. Sammumaton kaukokaipuu on kytenyt ensimmäisestä Espanjan matkastani lähtien.

Ymmärränhän minä, että lyhytaikainen oleskelu vailla arkea saa kaiken tuntumaan taivaalliselta...mutta kaipuun nuo matkat ovat jättäneet jälkeensä.
Kevätkauden olen käynyt kansalaisopiston espanjankielen tunneilla tavotteena päästä sen verran sisälle kieleen, että kontakti paikallisten asukkaitten kanssa olisi antoisampaa.
Kaukokaipuustani huolimatta aion rapsutella pihaa, karsia pensaita ja suunnitella yrttiviljelmääkin...Ounasvaaran 'valloitus' on sekin mielenkiinnon kohteena : )

Viikonloppuvierailuja

 Mindi on yleensä vieraillut Taivaanrannalla yökylässä, mutta käänsime kuvion toisinpäin, minä vierailin Mindin lenkkeilymaisemissa ja kotona yökylässä.
Mindi asuu lähellä Rovaniemen toista tärkeää ulkoilualuetta Ounasvaaraa, joka on monipuolinen urheilu- ja liikuntakeskus. Marjastusmaista puhumattakaan .

Kävimme vierailuni aluksi golfkentän takamaastossa lenkkeilemässä, kiipesimme hurrrrjan jyrkän rinteen ylös....ja ihailimme sieltä kilometrien kantamaa näkymää...
Ilta kului Iipan kanssa saunoen ja menneitä muistellen, mielenkiintoisia kuvioita sisältävä keskustelu.

Kun aamupalan jälkeen keräilin hiljalleen tavaroitani  kaiken huomaava Mindi alkoi tuijotella kysyvästi minun suuntaani...ei ollut epäselvää mitä sillä oli mielessä : ) Siispä Iippa laittoi Mindille eväät mukaan ja me tytöt ajelimmeTaivaanrannalle.

Iltapäivällä Ilmari tuli äitinsä kanssa katsastamaan meidän muuttunutta maisemaa. Kävelimme tekeillä olevaa tietä melkoisen lenkin, loppumatkan kotiin tulimme metsän kautta. Kaksivuotiaalle oli reissulla paljon uutta nähtävää ja  hienosti Ilmari jaksoi kävellä koko matkan. Reissun jälkeen teen juonnin lomassa asioihin ja esineisiin tutustuminen jatkui sisällä...

Kevättä ilmassa

Jälkikasvu Oulusta saapui mökkeilemään vapaapäiviensä iloksi, siispä minäkin suunnistin jokivarteen tapaamaan heitä.
Lunta on vielä kasvimaan peittona, mutta sen sulamista voi avittaa tuhkalla, samalla hoituu 'kalkituskin'.
Miniä tarjosi päiväkahvit, japanilainen kertakäyttöinen suodatinpakkaus on kätevä ja kahvi maistui hyvältä ulkoilun lomassa.

Lekottelua

Taivaanrannalla ei riehuta pääsiäisenä(kään), täällä(kin) osataan rentoutua : )

Muuttuva maisemani

Olen kävellyt muuttuvassa maisemassani iltaisin ja viikonloppuisin, kun koneet seisovat ja työmiehet ovat vapaalla. Kameraa en enää juurikaan viitsi kantaa mukanani, puhelimen kamera on korvannut sen vaivattomuudellaan. Kuvia silti tulee otettua paljonkin koska muutos on niin mullistavaa laatua. Muistelen kaiholla tätä lähimetsää ajalta, jolloin oli itsestään selvää piipahtaa sinne koirieni kanssa  pikapissille ilman hihnaa, tarvitsematta pelätä liikennettä.