Jätin Taivaanrannan taakseni parisen viikkoa sitten ja nyt hengästyttää jo kaiken tapahtuneen muisteleminenkin. Ehkä systemaattiseen tapaani puran tänne blogiini asian kerrallaan. Tai kun aikaa kuluu lopulta moni juttu jää kertomatta. Mutta tärkein ensin!
Odotus päättyi heinäkuun viimeisenä päivänä, Mindi saattoi maailmaan neljä tervettä ja terhakkaa pentua. Mutta että ne kaikki ovat elossa on selviytymiskertomus!
Usein käy niin että ensimmäinen tulokas raivaa tietään kauan ennen maailmaan putkahtamisataan. Niin nytkin, pää oli pitkään näkyvissä ja pentu näytti meille kieltään ennenkuin pääsi emon hoivattavaksi. Kielen väristä Iippa näki, ettei sillä ole hapenpuutetta, siis se sai syntyä omaan tahtiinsa. Kaksi seuraavaa syntyivät ongelmitta, mutta se neljäs ultrassa näkynyt viipyi ja viipyi.....
Tunteja kului eikä synnytys edistynyt, oli turvauduttava päivystävään eläinlääkäriin. Siellä jälleen tilanteen seuraamista, emon lääkitystä ja odotusta...
Viimein pentu syntyi - velttona, mutta onneksi istukka oli toiminut, joten Iippa sai sen elvytettyä elävien kirjoihin!
Tunnit eläinlääkärin vastaanotolla olivat raskaat emolle ja avustajille, mutta elävien pentujen tuhina ja emon luottamus korvaa kaiken vaivan ja väsymyksen.
