Hae tästä blogista

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Syksyä Taivaanrannalla

Elämä Taivaanrannalla soljuu hiljakseen kuin suvantovaiheeseen ehtinyt joki, kosket takana, eteenpäin mukaillen rantapenkereitä.


Mindi on jälleen muutaman päivän vieraanani. Syyspimeät illat ja aamut ovat omalla tavallaan viehättäviä, kirpeä pakkasaamu tai niinkuin tänään voimakkaat tuulenpuuskat kohisivat puiden latvuksissa....ne saavat mielen täyttymään elämisen onnesta. Kera pienen koirakaverin.


Nämä asiat ovat tavoitettavissa jokaisena aamuna ja iltana ilman koiraakin, vaan mitä tekee mukavuudenhaluinen ihmisriepu! Sieltä vuoteen lämmöstä pitäisi heti herättyä ponnistaa ylös ja pukeutua, siinä suurin haaste minulle.
Kun Mindi - silloin vielä Matilda-nimisenä - tuli ensimmäisiä kertoja Taivaanrannalle en tohtinut päästää sitä juoksemaan kytkemättömänä. Se ei osannut hihnakäytöstä eikä se osannut kuunnella ohjeita. Ulkoilut olivat todella rasittavia. Hihnakäytöksessä on vieläkin toivomisen varaa, mistä pääsen jälleen lempiaiheeseeni; kahdeksanviikkoiselle pennulle kaikki tarpeellinen on helposti opetettavissa. Kasvattajan luona se saa jo usein esiopetusta.
Nyt voin päästää Mindin juoksemaan vapaana, sillä on varma ja nopea luoksetulo kutsusta. Lisäksi se pitää itse silmällä lenkkikaverinsa liikkeitä. Turvallisuutta ja havaittavuutta auttaa suuresti Mindin uusi valopanta.