Takana on jälleen kahden päivän koulutus, Mielenterveyden ensiapu 2, jatkona viime talven
ykköseen. Ja kuten SPR:n ensiapu 2:ssa myös tässä puhutaan ykköstä raskaammista asioista.
Vapaaehtoistyössä me emme oletettavasti joudu tekemisiin akuutissa psykoosissa olevien tuettavien kanssa, mutta koska mielenterveyskuntoutujat ovat myös asiakaskuntaamme on hyvä tietää ja tunnistaa mielen häiriötekijöitä. Kuunnella herkällä korvalla.
Mielenterveyttä ei voi erottaa omaksi erilliseksi yksikökseen, vaan se on yhtenä elementtinä mukana kaikessa ihmisen toiminnassa. Jos tämä elementti horjuu koko rakennelma vääristyy. Ihminen on ihmeellinen ja monimutkainen yhdistelmä, jossa mieli vaikuttaa kehoon ja päinvastoin.
Ensiaputaidot eivät palvele ainoastaan vapaaehtoistehtävissä, vaan auttavat ymmärtämään omiakin mielenliikkeitä. Jokaisella ihmisellä ikään, sukupuoleen ja syntyperään katsomatta on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Minullakin.
Olen blogissani kritisoinut 'ystäviä', jotka touhottavat omiaan pysähtymättä kuuntelemaan, olematta läsnä.
Tämän tekstini takana seison edelleen
*Mitä on ystävyys? Sana, jota käytetään kevyesti eri tilanteissa? Keino, jota käytetään omien tarkoitusperien saavuttamiseksi pehmittämään jonkun mieltä suosiolliseksi? Keino, jonka avulla käytetään toisen hartioita oman taakan kantamiseen?Jälkimmäisestä tulee mieleen ämpäri, jota täytetään ja täytetään tyhjentämättä sitä välillä. Täytetään, kunnes sinne ei enää sovi enempää... yksipuolista ystävyyttä.* Niin ei tarvitse olla. Olen sukupolvea, joka on tottunut vaikenemaan hankalista asioista, ne on 'painettu pahkaansa'. No, ei toki kaikkeen ärsyttävyyteen kannatakaan takertua, mutta jos ne jäävät vaivaamaan mieltä on viisainta tarttua ajoissa asiaan. Vaan kun se on niin vaikeaa...
