sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Lähiruokaa


Kesä tuli sittenkin ja niinhän siinä kävi, että kuin taikaiskusta luonto pukeutui kesäpukuunsa!  Lappilaisia helli muutaman päivän helleaalto ja kun aurinko ei laske lainkaan oli vielä illallakin suloisen lämmin. Kyllä kelpasi ihmislapsen nauttia.

Viherpiipertäjänä olen lähes koko ikäni ollut kiinnostunut sekä idättämisestä että villiyrteistä. Niinpä sitten tilaisuuden tullessa osallistuin Neuvokkaan ja Lapin marttojen yhteistyönä järjestämälle villiyrttikurssille.
 Vietimme tovin lähiluonnossa katseet tiukasti maahan suunnattuna ja palasimme saaliinemme Marttakeittiölle valmistamaan siitä syötävää.

Kokemus kurssikäyttöön sopivasta keittiöstä ja välineistä oli uutta minulle. Ohjaajamme oli valinnut reseptit ja jakoi meidät porukoihin, periaatteella jokaiselle jotain tekemistä.
Kokkina en ole kummoinenkaan, mutta isolla porukalla ruuanlaitto oli rattoisaa ja tulokset maittavia.

6 kommenttia:

  1. Syön mielelläni lähellä pöytää....kunhan on ruokaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokaa on monenlaista ja syöntipaikkojakin.

      Poista
  2. Näyttääpä hyvältä! Horsmaa käärittynä pekoniin? Mitä muuta pöydästä löytyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkosta sipseinä ja keitossa, lämpimän perunasalaatin päällä pihlajanlehtinuppuja, salaatin seassa poimulehtiä ja voikukanlehtiä, pähkinähakkelusta ja kukat päällä ovat keto-orvokkeja, maitohorsmanversoja myös sitruuna-suolavedessä ryöpättynä...voikukan kukkia emme vielä tuolloin löytääneet. Omatoimiretkellä eilen poimin hiukan mustikanlehtiä ja pakastin sellaisenaan kokeeksi pienen pussillisen, ihan ok. tulos.

      Poista
  3. Vein kerran eläkeläisiä syömään Frantsilan yrttitarhaan, pelkäsin kuinka käy, kun kaikki oli juureksi ja vihanneksia, juomakin. Paapat uhkasivat mennä heti kotona ostamaan hampurilaisia, mutta eipäs vaan kukaan mennyt! kaikki olivat tyytyväisiä ruokaan! Nokkosta sipseinä, mielenkiintoista. Mukavaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paapoille maailmaa mullistava kokemus, toivottavasti jätti pysyviä jälkiä : ) Frantsila minullekin tuttu ja mieleinen käyntipaikka.
      Juhannus on takana ja me Sulon kanssa käveleskelemme suven suloisessa luonnossa. Läheltä löysimme koskemattoman koiranputki-niittyleinikkivainion...osasipa olla kaunis näky! Tuli mieleen Reijo Taipaleen Niittykukkia ..... sitä hyräillen poimin sinulle virtuaalisti kauniin kimpun, ole hyvä!

      Poista