Joulukuu on lähes puolivälissä, sää sahaa muutaman päivän välein plussalta paukkupakkasiin. Lunta näyttää satavan aina kun pakkanen  lauhtuu, sitä sataa kerralla paljon ja monta päivää peräkkäin ! Turistit ovat innoissaan, mutta me paikalliset emme.

Pelastin syksyllä pakkasen kynsistä takapihan palakuut, mahtoi olla lokakuun puoliväliä. Ne eivät malttaneet lopettaa kukintaansa ja ensin kyllä aioin kantaa ne kompostiin, mutta tulin toisiin ajatuksiin ja päätin kokeilla niiden talvehtimista sisätiloissa. Sitkeästi ne työnsivät vielä sisään päästyään uusia kukkavarsia, ovat siis tykänneet pitkästä syksystä ja satunnaisesta hoidostani. 

 Tiedän ettei nyt ole mullanvaihtoaika, mutta niitten kesämullasta sikisi ärsyttäviä kukkakärpäsiä joten niistä päästäkseni vaihdoin mullan tänään. Lienenkö kastellut heitä kesällä liikaa 😏 Ostin kokeeksi niille kasvivalon ja ne tuntuvatkin pitävän siitä, ilahduttavat minua 'joulukukalla'!

Kuurankukka

Tämä ihanuus kiinnitti huomioni takapihan laitamilla, taisi olla lokakuun loppua tai marraskuun alkua. Ihmettelin tietenkin että mikä kasvi työntää kukkaa syysmyöhällä, ei voi olla totta! No eihän se ollutkaan totta vaan sulan maan aiheuttaman kosteuden tiivistymä leikatun varren ympärille. Luonnon oma taideteos! 

No, nyt on talvi edennyt pidemmälle, ollaan jo joulukuussa. Saatiin marraskuun lopulla -20° pakkasia, mutta myös vesisateita ja jäisiä tienpintoja. Ja minä tyttö olen valinnut autolleni kitkarenkaat 😌 Hyvin olen niillä kuitenkin pärjännyt, harjoitus tekee mestarin! Pitää vaan muistaa kelin vaatimukset ja ajaa sillä kuuluisalla perstuntumalla!

Toivoisin kuitenkin vanhan ajan tasaista talvea, tuota lunta kun sataa kerralla yli määränsä. Tänä aamuna mittari oli plus asteilla ja lumi oli raskasta kolattavaa.  Todellista hyötyliikuntaa!

Uutta ja vanhaa

 

Muutamana päivänä pikkupakkanen ja yhden yön lumi kävi edellisen viikon aikana maassa. Lauhtumisen ja tihkusateen  seurauksena tiellä  peilijääpinta, ei tehnyt mieli lähteä liikkeelle edes nastakenkiin luottaen. Uutiset kertoivat Lahden seudun kymmenien autojen  kolarisumasta, joka aiheutui sankan sumun aiheuttamasta tienpinnan jäätymisestä.

Kävelyt ovat jääneet lyhyiksi nivelvaivojen vuoksi vaikka ulkona liikkuminen on ollut halki elämäni mieleistä. Päätin kokeilla sauvakävelyä vuosien tauon jälkeen. Totuttelua vaati liikkeen sovittaminen nivelten sietokykyyn, mutta kotvan käveltyäni huomasin hiihtotekniikkani soveltuvan tähänkin lajiin! Siis selkä suorana ja niska pitkänä, pienenpieni etunoja sekä tuki ja voima keskivartalosta, käsien ja askelten rytmitys. Askelta kevensin sauvalla. 

Muutamaan vuoteen en ole enää päässyt kiertämään Karinrakkaa, niinpä nautinkin suuresti tuttujen maisemien näkemisestä. Uuttakin oli matkan varrelle tullut. Kaupunki on rakentanut uuden ulkokuntoilupisteen kierroksen alkupäähän, kokeilin muutamaa juttua ja toimivaksi havaitsin 💪 kiitos sitkeän LadyLinessä käyntini!

Vanha kuntoilupiste oli sekin vielä paikallaan lenkin puolivälissä. 

Matkaa ei paljoa kertynyt, iloa ja nautintoa sitäkin enemmän!

  

Arjen pelastaja

 

Arjen pelastus on osaava huoltopalvelu !

Kesän jälkeen jumeja voi ilmaantua niin kroppaan kuin kodin lämmitysjärjeltelmäänkin. Kropan saa notkistettua saunassa ja lattialla joogaillen, mutta jumiutuneisiin patteritermostaatteihin ei minun ymmärrykseni riitä.

Siispä huoltopyyntö isännöitsijälle ja jo seuraavana päivänä sain kotiini ystävällisen ja asiansa osaavan huoltomiehen 😊Sen verran vanhat termostaatit olivat jumiutuneet, että huoltomies joutui käymään putkiliikkeessä.

Mutta varsinainen syy tähän postaukseen on tuo huoltofirman takki, huoli pois me hoidamme!

Kuvaamiseen kysyin ja sain luvan.

Syystunnelmia

 

Vennivaaran kallioilla kasvaa enimmäkseen mäntyjä, mutta sinne tänne on kylväytynyt muutama koivukin. Tuuli on kattanut kallion pinnan keltaisella matolla   😊

Syksyn iloisiin tapahtumiin kuuluu Iipan  Rovaniemen vierailu. Ja tietenkin löytämämme hiidenkirnun vesitilanteen tarkistus 🙂

14 vuotta eikä suotta !

Mindi olisi voinut ilmoittaa Heinolan tienvarsipostiin : Vietän merkkipäivääni matkoilla🙂

Rouva on virkeä ja jaksaa hyvin lenkkeillä, kuulo ei ole valikoiva vaan se on todellakin heikentynyt ja se on ihmisen syytä ottaa huomioon ulkoillessa.

Iippa ikuisti sankarin entisen kotinsa rannassa.

Syksyä mielessä ja kameran linssillä

Arjen haasteitten kanssa tuskaillessani  halusin muistella  blogini syntyvaiheita. Vertailla alun ja viimeisten tekstien sävyä ja tunnelmia. Enkä todellakaan ollut tyytyväinen. Kipinä on ollut hukassa vuosikausia. Blogi on sinnitellyt henkitoreissaan. Tilastoja toisinaan katsoessani näen, että sitä kuitenkin luetaan jatkuvasti kuukaudesta toiseen.

Tästä tekohengityksestä kiitän teitä hyvät lukijani 💖 Ehkä löydän vielä kirjoittamisen ilon !

Autoasiaa

 

Olen ollut lapsuudestani saakka kiinostunut kaikenlaisista autoista, ehkä johtuen vaarini autokorjaamosta. Tuo keltainen silmäkarkki parkkeerasi kesän minun pienen siniseni rinnalla, ihastelin sitä mennen tullen, selvästikin harrastajan rakentelema. Muutaman kerran sitten poikkesin autokaupoissa koe istumassa muutamaa ynnä haastattelemassa myyjiä uusista ominaisuuksista. Pariin autoon sain tarjouksenkin, mutten niihin tarttunut. Ainoa asia jota todella nykyiseen autooni kaipaan on lämmitettävä tuulilasi. 

Tuo pieni siniseni on viattomana palvellut kolmetoista vuotta ja sen sisätilojen muunneltavuus on sen  mieluisin ominaisuus. Nyt kuitenkin sitä vaivaa mysteerivika, johon ei minun vakituinen autonhuoltopaikkani löydä ratkaisua. Kyseessä on sähkövika, joka ei kuitenkaan estä ajamista. Polttaa vain sulaketta ja näyttää vikavaloa. Korjautettavahan se tietenkin on merkkiliikkeessä. Olen saanut huonoja kokemuksia kyseisestä liikkeestä pari vuosikymmentä sitten, ison ketjun jäykät toimintatavat, näin meillä tehdään ja piste. Minä kun niin tykkään joustavasta asiakaspalvelusta !

Hiphei ja huraa !

 Tämä rakas blogini toimii jälleen, korjauspyyntö tuotti tulosta! Olo on kuin olisi löytänyt kauan kadoksissa olleen ystävän 😍

Suuria muutoksia minun elämässäni ei ole tapahtunut 'poissaolon' aikana. Kuntosaliharrastus jatkuu edelleen säännöllisenä ja on tuottanut tulostakin, kävely on lähes kivutonta ja hiihdostakin olen päässyt nauttimaan muutaman kerran monen vuoden tauon jälkeen.

Retket  Vennivaaraan ovat jatkuneet aina kun Iippa koirineen tulee Rovaniemellä käymään. Ja joka ainoa kerta meitä ilahduttaa uudenlainen luontoelämys. Milloin paksu sumu kietoo maiseman huntuunsa tai kuura peittää puiden oksat 'sokerikuorrutuksellaan'. Vain männynoksien kärjet pilkottivat huurteen keskeltä, koko mänty näytti sammakonkutupuulta 😊

Merkittäviäkin löytöjä olemme tehneet. Niin paljon kuin olemme Vennivaarassa samoilleet tämän hiidenkirnun olemassaolosta emme aikaisemmin tienneet. Poikieni serkku on eläköitynyt maanmittari, hänet pyysin katsomaan paikalle ja hän hoiti asian eteenpäin. Nyt hiidenkirnu on merkitty karttaan, pitäisi löytyä maastokartoista näillä koordinaateilla P 66° 32,394'  ja I 25° 35,148' 

Vennivaarasta on tullut minulle henkireikä kaupungin laajenemisen ja kaiken rakentamisen vastapainoksi. Ja siellä on se minun kadottama ja uudelleen löytämä suokin, jota tervehdin jokaisella käyntikerrallani 😏

Pieni Punainen

 Laatikoita siivoillessani löysin vanhan käsinkirjoitetun tekstini ajalta jolloin kirjoittelin enemmänkin. Ajalta, jolloin tekstiä syntyi kun vain laskin kynäni paperille. Tässäpä, olkaa hyvät 😌

Pieni Punainen

Pienessä talossa maaseudulla asui nuori äiti - Elli - kahden lapsensa kanssa. Hänen miehensä oli jättänyt heidät ja aloittanut uuden elämän kaukana toisella paikkakunnalla. Elli oli jo sopeutunut elämään yksin lastensa kanssa. Arki ja sen pyörittäminen täytti päivät sopivasti niin että hän ei ehtinyt murehtia menneitä. Vain yksi asia hiersi arjen sujumista. Nykykielellä hienosti sanottuna logistiikka. Kaksi pientä lasta, nuorempi vielä sylissä kannettava, toinenkin talutettava. Lisäksi kauppakassi, siinä ei kaksi kättä tahdo riittää.

Ellin ajatuksiin oli hiipinyt ajatus auton hankinnasta. Reippaana naisena Elli lähti autokauppaan tarjontaa katsastamaan. Tuskin ovesta sisään astuttuaan hän näki vieressään automyyjän, joka ryhtyi kyselemään millaista autoa rouva on ajatellut... Hetken ajan Elli tunsi olevansa Maailman Tärkein Henkilö jonka toiveet olivat automyyjän ykkösprioriteetti. Myyjä oli huomattavasti Elliä vanhempi, mutta Elli ei suinkaan sulkenut silmiään vastakkaiselta sukupuolelta, siksi Elli otti tilanteesta kaiken irti ja tekeytyi hiukan yksinkertaiseksi. Katseltiin pientä punaista monikäyttöisellä korimallilla varustettua autoa, johon myyjä vakuutti myös rattaiden hyvin mahtuvan. Kohtelias ja innokas myyjä näytti kädestäpitäen miten takaistuimet ja selkänojat sai käännettyä pois rattaiden tieltä. Elli kyseli auton ylläpidosta ja tekniikasta...päät yhdessä katseltiin konepellin alle tutkimaan teknisiä yksityiskohtia ja kylkikyljessä kumarruttiin etsimään öljytikkua moottoritilasta...

Kaupat tehtiin Pienestä Punaisesta. Se sulki sisäänsä kiltisti Ellin ja lapset kimpsuineen kampsuineen ja nieli kilometrejä kiitettävällä tahdilla. Elli oli saanut elämäänsä uuden ulottuvuuden!

Murphyn laki

 Voi sinua Mr Murphy mitä olet mennyt tekemään! 

Blogiongelmani senkun jatkuu. Lähetin terveiseni Googlelle, toiveissa on tilanteen korjautuminen. Mutta kun tuo Mr Murphy on säätänyt ettei yksi harmi riitä, tukuttain pitää niitä järjestää. Tietokone sanoi poks eikä enää käynnisty. Puhelin toimii, mutta sen pienellä näytöllä operoiminen on työlästä. Pääsiäiseksi aioin lähteä Ouluun tervehtimään esikoista ja vaimoansa, mutta ajokelit torppasivat hankkeen. Teenpä sitten lumitöitä pihalla aikani kuluksi, niitä tuntuu riittävän ☃