Hae tästä blogista

lauantai 24. toukokuuta 2014

Virikkolammella


Lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä houkutteli lähtemään hiukan kauemmas kaupungin sydämestä, Virikkolammelle Pöyliövaaran maisemiin. Luonnossa liikkujalle tarjoutuu aina jotain mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa.
Suon läpi johdattelevan luontopolun varrelle pitkospuitten viereen on rakennettu penkki, jossa retkeilijan on mukava levähtää ja tutkailla vuodenkiertoa suolla.
Istuskelun jälkeen passaa jatkaa matkaa vaihtelevassa maastossa polveilevaa polkua eteenpäin.
Lähemmäs lampea tultuamme huomion kiinnitti erikoinen ääni, jota emme aluksi tunnistaneet. Silmät tarkkoina ja korvat herkkinä tutkailimme vedenpintaa ja rantoja...ja keksimme veden väreilyn ... ja veden pinnalla olevia outoja kohoumia. Vastavaloon niitä oli vaikea hahmottaa. Kärsivällisen tarkkailun tuloksena kohoumat paljastuivat sammakoitten silmiksi, mitään muuta niistä ei näkynyt veden pinnalla. Äänikin sai selityksensä, mutta kurnutusta se ei ollut, ennemminkin sellainen lyhyt 'pop' . Odotettavissa kutua, nuijapäitä ja viimein pikkusammakoita : )

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kippeeeeee

Että voikin viedä voimat räkätauti!
Viimeviikolla oli jälleen taloyhtiössämme pihatalkoot. Vanhan tavan mukaan alotin risusavotan jo päivällä. Illalla käsivarsia särki ja pulssi lähenteli sataa, makkaranpaistoon  toisten talkoolaisten kanssa  en enää jaksanut osallistua. Josta voitte päätellä, että Laku on todella kipeä!
 Edes lämmennyt sää ei tuottanut nautintoa, vaikka kyllä tavan vuoksi olen viettänyt aikaa takapihalla.

Kukkapenkit olen saanut perattua pohjiaan myöten, kiitos kuopuksen avun.
Tälle kesälle valjastan kukkapenkin hyötykasvikäyttöön, ainakin osittain. Olen vuosi toisensajälkeen päättänyt olla ostamatta siemeniä kaupasta, vaan toisin kävi jälleen.
Viime kesänä rutto vaivasi perunamaata, joten teen mökille vain pienen koeviljelyn eri kohtaan, perunan paikalle laitan jotain muuta, ehkä hernettä ja lehtikaalia. Jospa vuoroviljely auttaisi maata toipumaan.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Iloinen yllätys

Verkkopankissa odotti iloinen yllätys, ajoneuvovero!
Ai että mitenkö ajoneuvovero voi olla iloinen yllätys? Syy siihen löytyy pari vuotta taaksepäin esikoiseni kanssa viettämästäni päivästä, josta kerroinkin täällä blogissani (Jotain uutta, jotain sinistä)
Avainsana on hybridi. Verottaja suosii vähän bensiiniä kuluttavia vähäpäästöisiä autoja. Paitsi tämän yllätyksen vuoksi olen kyllä tyytyväinen pieneen siniseeni, erityisesti sen sisätilojen muunneltavuuteen.
Aivan kaikki nappulat ja säädöt eivät vieläkään ole minulla hallussa. Jopa niin että olen joutunut silmätikuksi Prisman parkkipaikalla. Kauppaan aikoessani olin vahingossa lukinnut keskuslukituksen sisäpuolelta ja kun yritin avata ovea kahvasta auto alkoi vimmatun ujeltamisen...varashälytin!
Yritin konstia jos toistakin, mutta en osannut sammuttaa sitä ja arvatkaa oliko kärsivällisyyttä etsiä käyttöohjekirjasta neuvoa! En tänä päivänäkään vielä tiedä miten se sammui, ehkä sillä on jonkinlainen automaattinen aikakatkaisu.


tiistai 6. toukokuuta 2014

Välittämisen päivä

Neuvokkaan vapaaehtoistyö on monimuotoista. Osallistuin tänään kahden nuoren kanssa lipaskeräykseen välittämisenpäivä-tempauksen merkeissä. Keräyksen aiheena oli hyvä kuolema, laadukkaan saattohoidon mahdollistaminen. Asia, joka on televisiossakin otettu esille. Ja asia, jonka uskoisin olevan kaukana nuorten ajatusmaailmasta. Keskustelimme jonkinverran nuorten kanssa aiheesta  siinä seisoskellessamme.

Nämä nuoret oli 'värvätty' koulun toimesta tähän tehtävään, mutta he suhtautuivat antaumuksella keräykseen ja oli mukava seurata heidän kanssakäymistään ohikulkevien ihmisten kanssa. Nuorissa on tulevaisuus!


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Hola blogiamigos!


Luonto on heräämässä talviunestaan, pihalla riittäisi puuhailemista, mutta mitä tekee Laku? Haikailee lämpimiin matkakohteisiin.

Paikkoihin, joissa aurinko hellii ja joissa olen ollut onnellinen. Sammumaton kaukokaipuu on kytenyt ensimmäisestä Espanjan matkastani lähtien.

Ymmärränhän minä, että lyhytaikainen oleskelu vailla arkea saa kaiken tuntumaan taivaalliselta...mutta kaipuun nuo matkat ovat jättäneet jälkeensä.
Kevätkauden olen käynyt kansalaisopiston espanjankielen tunneilla tavotteena päästä sen verran sisälle kieleen, että kontakti paikallisten asukkaitten kanssa olisi antoisampaa.
Kaukokaipuustani huolimatta aion rapsutella pihaa, karsia pensaita ja suunnitella yrttiviljelmääkin...Ounasvaaran 'valloitus' on sekin mielenkiinnon kohteena : )