Hae tästä blogista

tiistai 31. joulukuuta 2013

HYVÄÄ VUOTTA 2014 !



Palaan ajatuksissani vuoden takaiseen aikaan.
Silloinkin kirjoitin uudenvuoden aattona tekstiä blogiini, ja kun katson sitä nyt kuluneen vuoden nähneenä voisin kirjoittaa täsmälleen samat sanat = "Vuoden vaihtuessa ovi on raollaan tuntemattomaan tulevaisuuteen, toiveita, unelmia ja suunnitelmia....aika saa näyttää mitkä niistä toteutuvat."
Näinhan se usein on, voisin sanoa jälkiviisaana. Moni asia on kuitenkin kiinni omasta tahtotilasta. Kuten omalla kohdallani matkustaminen, koirattomana se on nyt helppo toteuttaa. 
Koiran virka elämässäni on sivutoimisesti täytetty, siihen virkaan on luontaisesti asettunut Mindi-Pirpana. Tosin en ole vieläkään hylännyt kokonaan ajatusta, josta kirjoitin huhtikuun 1 pnä. 

Neuvokas kuuluu edelleen elämääni, niin myös kansalaisopisto ja vesijumppa uimahallilla...elementit jotka rytmittävät viikkojani.

En myöskään halua hylätä blogiani, tätä rakasta 'kalenteriksi' muodostunutta tuotosta, josta on niin helppo tarkistaa mitä tuli sanottua ja milloin, kirjoittamiset vain ehkä  harvenevat... : )

Toivotan teille hyvät lukijani Hyvää Uutta Vuotta netistä lainatuilla sanoilla- Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi !

perjantai 20. joulukuuta 2013

Tervehdys Napapiiriltä


Mindi-Pirpana on ollut seuranani piipahdusta pitemmän ajan, olemme kierrelleet lähimetsiä lenkkeillen, mutta myös Napapiiri poroineen, tonttuineen ja turisteineen on tähän aikaan vuodesta kiehtova käyntikohde.

On jälleen se aika vuodesta jolloin kootaan ajatuksia kaiken hössötyksen keskellä...mitä pitikään vielä ostaa...mitä pitikään vielä muistaa...mitä pitikään vielä...
Taivaanrannalla ei hössötetä. Täällä keskitytään nauttimaan puhtaasta luonnosta, kuutamoista, ystävistä lähellä ja kaukana...lähestyvästä stressittömästä joulusta ...Taivaanrannan filosofia käsittää vuoden kokonaisena, kaikkineen.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Summa summarum

Matkailu avartaa, totisesti!
Afrikan matka on ollut paitsi matka uuteen maanosaan myös matka uuteen kulttuuriin. Ennakkoluulot ja  -asenteet kannattaa heittää romukoppaan jo ennen matkaa.
Ajattelutapa on tyystin erilainen kuin mihin olen tottunut täällä kylmässä pohjolassa. Kohteliaisuus ja vieraan huomioiminen oli ensialkuun suorastaan hämmentävää...kerta toisensa jälkeen tavattaessa kohteliaisuuskysymykset ja -vastaukset toistettiin... in English of course : ) Myös asioiden jakaminen ja yhteisöllisyys oli suorastaan käsin kosketeltavaa.
Silmiinpistävää oli myös kerjääminen ja kaupustelu.

Tuulihattuna olen joutunut suunnittelemaan ja keskittymään tähän matkaan ja sen valmisteluihin todella intensiivisesti. Oli otettava kello ja kalenteri ahkeraan käyttöön.
Se on ollut myös matka omaan sisimpääni. Haluanko toteuttaa unelmiani vai tyydynkö vain mukavaan ja vaivattomaan elämääni Taivaanrannalla?
Haluan elää nytku-elämää, en sitku! Nyt vielä kykenen tarttumaan eteen aukeaviin mahdollisuuksiin, kykenen haastamaan itseni ja sopeutumaan yllättäviinkin tilanteisiin. Kuten pankkiautomaatin nielaisemaan luottokorttiin.
Sekin todella tapahtui viikkoa ennen kotiinlähtöpäivää.
Paikallinen apu toimi kiitettävästi ja myös asian hoito teksitiviestein kotimaahan rauhoitti. Pystyin nauttimaan viimeisestä lomaviikostani täysillä.
Siitä harras kiitos teille lähipiiri!

"Mahdollisuutemme ovat rajattomat, kunhan päätämme toimia ilman turhaa arviointia" sanoo George Bernard Shaw mikä täten on tullut todistettua.

Uusia matkasuunnitelmia on jo vireillä, niiden toteutuminen on sitten eri juttu : )

tiistai 3. joulukuuta 2013

Alla kuuman auringon

Tämä pieni tyttö on viisivuotias Esta.
Aluksi hän vain tuijotti minua, muutaman tapaamiskerran jälkeen hän uskaltautui tökkäämään sormellaan ja siitä ei ollutkaan enää pitkä matka syliin.
Uusi hipaisupuhelimeni kiinnosti Estaa, hän oppi hetkessä katsomaan valokuvat siitä.
Eräänä iltana hän käpertyi syliini, ja kun aikuiset puhuivat keskenään paikallista twi-kieltä laulelin Estalle hiljalleen suomenkielisiä lasten lauluja.
Muutamaa iltaa myöhemmin sain hellyttävän vastalahjan häneltä. Kun aikuiset jälleen keskittyivät omiin juttuihinsa Esta kiipesi syliini ja lauloi minulle hyvin  hiljaisella äänellä...keskityin kuuntelemaan vain häntä ja olin onnellinen.

Taustalla oleva sininen rakennelma on paikallinen baari, n. 5x5 m kooltaan, maalattia ja ilmastointina raot seinissä, yhdellä sivustalla baaritiski ja siinä televisio. Tuohon tilaan sulloutui suuri joukko katselemaan Ghana-Egypti jalkapallo-ottelua, tunnelma oli lievästi sanoen tiivis ja äänekäs : )
Sain myös katsoa live-esityksen paikallisesta pelaamisesta, jota kuvasin puhelimen kameralla. Kuvauspaikka oli suojaisa syvennys, siksi kuvakulma ei ole kovin hyvä, mutta muuten olisin jäänyt pelaajien jalkoihin.

Pelikenttänä toimi baarin takana oleva aukio, epätasainen ja kuivuuttaan pölisevä. Peli keskeytettiin kentän halki kulkevan auton vuoksi ja jatkui kun tilanne rauhoittui ...

maanantai 2. joulukuuta 2013

Ghana elää kanalla...ehkä



Ruoka Taifassa ja maaseudulla juoksenteli vapaana ja oli enimmäkseen taatusti luomua. Paikallisliikenne muuten hoidettiin tuollaisilla epämääräisen ikäisillä pienoisbusseilla, jotka lähtivät matkaan sitten kun oli riittävästi matkustajia. Yleensä tupaten täyteen ahdettuna. Siksi käytimme aina tarvittaessa taksia.

Tässä kuvassa on tienvarren torin lihatiski. Ainoa mahdollinen tapa myydä tuoretta lihaa, joka oli lähes aina kanaa. Eräällä automatkalla näin kaupiteltavan auton alle jäänyttä ja lopetettua villieläintä... älkää kysykö mikä se oli, en tunnistanut.


Kanat juoksentelivat vapaina pitkin kujia ja toisinaan pikkutiput seurasivat niiden perässä.
En tullut kysyneeksi miten ihmiset tunnistavat omat kanansa tai niiden pesät...tai liekö sillä niin väliäkään.
Ruoka oli aina paistettua ja voimakkaasti maustettua. Poikkeuksen teki keitetyt ja suolassa pyöritetyt kananmunat, joita myytiin ikkunasta liikennevaloihin
pysähtyneisiin autoihin. Outo ja hengenvaarallinen tapa; moottoritiellä oli hetkessä autojen vieressä joukko erilaisia sormisyömisiä tai vettä kaupustelevia myyjiä.

Tuoretta kalaa en nähnyt koko matkallani, mutta sitäkin sai paistettuna tai öljyssä keitettynä.
Viereinen kuva kertoo erään automatkan ruokapysähdyksestä, tarjolla pusseissa parin sentin mittaisia kaloja sekä hummereita.
Sormisyöminen oli sotkuista ja hauskaa. Käsien pesuun ei ollut mahdollisuutta, mutta kukaan meistä ei sairastunut mahavaivoihin.

Liikenne oli sujuvaa ja omintakeista, jokainen meni mistä pääsi, tilaa annettiin ja sitä myös otettiin. Meidänkin kuljettajamme päätti ohittaa mittavan auotojonon piennarta pitkin..ja sai myös tilaa palata kaistalle jonon ohitettuaan!
Ehkä vaarallisin tilanne liikenteessä sattui, kun meitä lähestyi moottoripyörä matkustajineen  takavasemmalta, salamana auton ovet lukkoon sisäpuolelta. Minulle ei tarvinnut selittää mistä oli kysymys.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Sähköä, vettä ja matelijoita


Rakenteelliset ratkaisut olivat mielenkiintoisia, talon edessä betonilaatta on selvästikin suunniteltu ulkona suoritettaviin askareisiin. Ja myös suojaamaan sisätiloja jaloissa kulkeutuvalta hiekalta ja kuralta. Tuo edessä oleva maakaistale vettyi rankkasateessa liejuksi, johon kenkä upposi syvälle.

Myös ikkunaratkaisu oli erikoinen, ei lasiruutua vaan muoviset läpinäkyvät lamellit, ja niiden ulkopuolella rautaiset ristikot. Lamellit olivat auki jokainen yötä päivää, ja seinillä usein vilistelevät sisiliskot eksyivät toisinaan niistä myös sisälle. Onnekseni en ole basilli- enkä matelijakauhuinen : )

Matelijoista puheen ollen sain eräänä iltana tavata myös elävän pythonin!
Se tuotiin nähtäväkseni repussa, josta sen rohkea nuorimies nosti esille paljain käsin. Käärme oli moninkertaisessa solmussa ja kun se alkoi kiemurrella se sullottiin hyvin vilkkaasti takaisin reppuun!
En saanut siitäkään kuvaa, koska oli jo ilta ja pimeä. Näytös valaistiin matkapuhelimilla.

Vesihuolto oli myös varsin erilaista kuin mihin meillä on totuttu. Tässä neljän asunnon rivitalossa oli vesipiste vain yhteiskäytössä olevassa kylpyhuoneessa ja erillisessä vessassa, joka myös oli yhteiskäytössä.
Sähkö- ja vesikatkoja oli useita, sähköt palautuivat tunnin-parin odottelun jälkeen, mutta vesikatkot kestivät useita päiviä. Niinä päivinä vettä haettiin jostain suuriin saaveihin, joista sitä jokainen otti tarpeisiinsa kohtuudella.
Tuo pihalla näkyvä teline on vesisäiliö, jossa aurinko lämmitti veden. Kuumaa vettä ei ollut lainkaan ellei sitä kuumentanut kattilassa, mutta suihkuun kelpasi hyvin auringon lämmittämäkin vesi.
Juomavesi oli ostotavaraa, nuo muoviset puolen litran suuruiset vesipussit olivat käteviä käyttää. Vain pieni reikä nurkkaan ja siitä sitä voi valuttaa hammasharjaan tai mihin sitä sitten tarvitsikaan.
Ulkona liikuttiin aina vesipullo varusteena.