Kuvia muistoihin

Wanhanaikaiset kevätsäät ovat hellineet meitä pohjoisen asukkaita.  On ollut kipakoita yöpakkasia,  aurinkoisa päiviä ja komeita kuutamoita!

Kuun kyljessä on kirkas planeetta, jonka nimeä  en  kuvanottoaikaan tullut selvittäneeksi.

Kuun valo luo maagisen tunnelman, se saa timantit hangella loistamaan eikä sitä kyllästy ihastelemaan. 

Aurinkoiset päivät ovat liian kauniita vain olla sisällä. Ulkoilu Vennivaarassa houkutteli tekemään enkelinkuvaa. Ehdin vain kellahtaa pehmoiselle hangelle kun Jade kipaisi kuiskuttelemaan ohjeitaan 😊 Iippa ikuisti hetken muistoihin! 

Se pyörii sittenkin

Iloa ja jopa naurua sai aikaan lapsena opitun taidon elvyttäminen. Eihän se aivan ensiyrittämällä onnistunut, mutta pienellä harjoittelulla pyöritän vannetta myötäpäivään niin pitkään kuin haluan. 

Seuraava askel on haastaa aivot ja keho yhteistyöhön myös vastapäivään pyörittämiseen 😐 Tässä tulee esiin se  paljonpuhuttu puoliero. 

Oikeastaan tämä lähti liikkeelle nettijutusta. Olen kaiken ikääni ollut liikunnallinen, hiihtänyt ja pyöräillyt, joten tasapaino on säilynyt suhteellisen hyvänä. Kävelyä luonnossa pidetään kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevana, mutta tylsää on talloa ilman päämäärää samoja polkuja. Liikunnan pitää olla myös iloa tuottavaa että sitä viitsii tehdä, siksipä tämä harjoittelu!