Hae tästä blogista

perjantai 29. toukokuuta 2015

Runojen maailmaan

Runous koskettaa toisinaan hyvinkin läheltä omia ajatuksia ja kokemuksia. Viime viikon matkani antoi kosketuksen läheisteni luovuuteen. Veljeni sekä hänen vaimonsa harrastavat runoutta ja sain kokea vain minua varten tuotetun esityksen : )
Erityisesti Aale Tynnin Kaarisilta on aina puhutellut minua...rakennan omaa kaarisiltaani vapaaehtoistyöllä.


Olen silloin tällöin maininnut tässä blogissani rovaniemeläisen kulttuuripersoona Unskin, jonka kaveri facebookissa saan olla. Unskilla on paitsi sana hallussaan myöskin syvällinen käsitys ihmismielestä ja elämästä kaikkineen. Siitä kertoo Unskin facebook-sivullaan julkaisema runo:

VIELÄ ON JOSSAKIN...
Yhä useammin istun rannalla ja katselen
yli veden, sen värinää heikossa tuulessa
tai kun myrsky murtaa vedet rantakiviin
Niin usein olen tuntenut saman
tulla perille, levätä ja katsoa toista rantaa
katsoa sinne kuin vieraaseen maahan jota en enää kaipaa
Mutta kuitenkin, kun olen levännyt ja avaan silmäni
siellä on paikka vailla etsimisen vaivaa
näen sen taas kerran ja nousen
Otan taakkani ja lähden
kohti sitä mitä ei ole, ei ole ollutkaan
ja tiedän että ei tule olemaan
Mutta tätä on elämisen vietti
suurta kaipausta päin tulevan harhaa
mutta joskus kohti sitä mikä on sittenkin mahdollista
Sillä ihminen jonka kuva tulevasta katoaa
muuttuu sameaksi kuin vanha peili

ei elä elämänsä mahdollisuutta loppuun asti...

torstai 28. toukokuuta 2015

Eko trip

Puhelinkeskustelu veljeni kanssa tuotti impulsiiviseen tapaani lausahduksen: mitäpä jos tehtaisiin yhdessä?
Tuumasta toimeen, vilkaisu kalenteriin ( minä, jonka elämäntapa on ollut touhuta ilman kelloa ja kalenteria :D ), vaatteet päälle ja matkalippua ostamaan rautatieasemalle. Polkupyörällä tietenkin.

Veli oli vastassa junalla...hiukan ihmettelin missä puoliso...aamuautiolla sateisella tiellä lähestyi vastaantulija...ja kas: siinä kaivattu kädessään tervetuliaisiksi poimittu valkovuokkokimppu : )

Matkan varsinainen ajatus oli kunnostaa vanhempiemme hauta, oikaista kivi ja laittaa istutukset.
Haudalle oli matkaa muutama kymmenen kilometriä, valtatieltä veli poikkesi synnyinkylämme halki polveilevalle tielle.
Suuryllätys ja takuulla järjestämätön odotti pienen vanhan mökin kohdalla; minun lapsuuden leikkitoverini ! Hän asuu Helsingissä ja oli juuri saapunut mökkinsä pihamaalle. Emme ole tavanneet sitten lapsuutemme, joten voinette kuvitella tunnelmat... Toisenkin lapsuutemme aikaisen kaverin tapasin omalla pihamaallaan hirsikehikkoa salvamassa...

Ja kun Riihimäellä ollaan lasimuseo kuuluu käyntipaikkoihin. Siellä on paikkakunnan ja lasin historiaa kolmessa kerroksessa - alakerta oli minulle mielenkiintoisin. Siellä oli lasinvalmistukseen käytettävät koneet ja menetelmät esiteltynä. Miten se toimii-kysymys on aina kiehtonut minua : )

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kipinämikkona


Kaksi bussilastia yläasteikäisiä koululaisia saapui 'Mottimettään' ja vietti koulupäivänsä metsärasteja ratkoen. Metsähallituksen edustajat olivat laatineet rastit ja Neuvokkaan monitaitoisia vapaaehtoisia oli rastivahteina parin opettajan lisäksi.

Minulle mieluinen 'keikka', toimin kipinämikkona. Rakensin kolme nuotiota valmiille nuotiopaikoille ja huolehdin ettei kenenkään tarvitse palella koleassa kevätsäässä.
Aivan ensimmäiseksi keitimme aamukahvit  meille vapaaehtoisille ennenkuin metsästä alkaa saapua koululaisryppäitä tulille : )

Bussit olivat entisen työnantajani kalustoa ja vaikka kuskit olivat minulle uusia meillä riitti puhumista. Jopa muisteluita alalta, kiitos kirjavan menneisyyteni.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Vapautunut Kemijoki

Jokakeväinen jokien ja purojen tulviminen on jälleen ajankohtainen ilmiö. Tässä Vuoskuojan koski nuolee rantatöyräitä. Kesän edetessä se kutistuu iloisesti solisevaksi puroksi. Joskus hyvin kauan sitten ojan varteen on rakennettu lyhyt luontopolku, joka on hoitamattomana rapistunut lähes käyttökelvottomaksi. 
Vieressä on veneenlaskupaikka ja laavu, jossa on järjestetty  kylätapahtumia. 
Kemijoen historiaan kuuluu höyrylaivat Wiiri ja Wanttaus. Puhumattakaan tukin uitosta, joka antoi kesäisin leivän jokivarren asukkaille. Siitä uskon tämän ajoankkuriksi tulkitsemani patsaan kertovan.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Satotoiveita

Tämä blogin kirjoittaminen alkoi lähes viisi vuotta taaksepäin itäneistä siemenistä. Silloin oli kyseessä pennunsiemenet, joista saimmekin suorastaan runsaan sadon, saimme neljä ihanaa kääpiösnautserin pentua!

Nyt  ikkunalaudallani muhii suuria toiveita tulevalle kesälle. Suorastaan utopiaa : ) 
Keväinen luonnon herääminen herättää myös satotoiveet minun mielessäni. Olen laittanut mutamia yrttejä ja aivan uutena kokeiluna tomaatin siemeniäkin multaan.
Puikulapotuissa on niissäkin jo sievät idut. Ajattelin esikasvattaa muutaman jälleen maitopurkissa. Puikula on tunnetusti hidaskasvuinen  joten toivon saavani jo heinäkuussa uutta puikulaa pataan..