Rauhallista joulua Taivaanrannalla

 

Arkipäivää

 Facebook toisinaan vielä muistaa kysyä mitä minulle kuuluu.  Kiitos kysymästä, tavallista tallaamista pienin muutoksin päivästä toiseen. Hyvää vastustuskykyäni kiitän päivittäin, kulkutaudit ovat kiertäneet minut kaukaa. Mitä nyt kielikorvaa toisinaan särkee, se nostaa kärtykäyrää! Tuohon korvasärkyyn auttaa lääkkeetön hoito : asenne.

Facebookissa on ryhmä Aristoteleen kantapää, jota tykkään lukea. Siellä, kuten yleensäkin facessa, on paljon asiattomia kommentteja, mutta myös nautittavaa kielenkäyttöä. Taannoin siellä oli aloitus automerkkeihin liittyvistä sanonnoista, jonka tietenkin luin lähes suurennuslasilla. Koska autoni matkamittariin kertyy vuodessa vain vähän kilometrejä en suunnittele sen vaihtoa. Tähän liittyen leveän hymyn naamalleni sai kommentti 'kunnes ruoste meidät erottaa' 😁 

 

Lehti puussa ja lumi maassa

Tämmöistä täällä, meidän oloissa erityisen pitkä plusasteilla jatkunut syksy on saanut lehtipuut sekoamaan. Miten lie reagoivat tulevaan kevääseen ja kesään...

Aloittamani kahden kuukauden kuntosaliasiakkuus vakuutti minut turnauskestävyydestäni, niinpä olenkin jatkanut sopimusta toistaiseksi voimassaolevana. Olen säntillisesti käynyt kolme kertaa viikossa salilla. Lisänä vielä uimahallissa oman ryhmän kanssa vesijumpassa, joka kylläkin tuntuu palauttavalta verryttelyltä tuon kuntosalin rinnalla 😏

Uimahallin pukutiloissa tapasin viimevuotisen ryhmäliikunnan ohjaajamme kaupungin kuntosalilta. Ilo oli suuri ja molemminpuolinen, se meidän ryhmä oli niin tiivis ja kaverillinen. Me oltiin Meidän porukka!

Mies ja mieli

 

Ruumiinkultturiin uppoutuneena mieli on virittynyt fyysiseen tekemiseen. Kuukausi on kulunut minulle uudella kuntosalilla laitteita ihmetellessä ja opiskellessa. Ahnehtinutkin olen niitä, nyt on kuitenkin aika luoda itselleni sopivat rutiinit, liika on liikaa tässäkin asiassa! Siispä rentoutuminen aivan ilman fyysistä suoritusta oli paikallaan...

Olen naamakirjasta seurannut Pete Poskiparran videoita ja päättänyt käydä paikan päällä seuraamassa hänen esitystään kunhan se osuu riittävän lähelle kotinurkkiani. Kuin tilauksesta hänen kiertueensa ulottui Rovaniemelle saakka ja eikun  liput plakkariin! Esitys oli kellariteatteri Saivossa, jossa katsomo on kolmella sivulla esiintymisalueeseen nähden, ravintolakin A-oikeuksin ... puitteet mitä mainioimmat intiimiin teatterikokemukseen 👍 

Tuvan täysi yleisö sai suu auki hämmästellä kerta toisensa jälkeen Peten ihmeellistä taitoa lukea yleisön ajatuksia ja muistaa numeroita sekä avustajiensa nimiä! Suurimman vaikutuksen minuun teki kun hän otti esiin nuken jonka päähän tai olkaan koskemalla avustaja tunsi samanlaisen kosketuksen itsessään😮 Avustaja istui tuolilla silmät kiinni, Pete parin metrin päässä selin avustajaan, joka ei mitenkään voinut nähdä nukkea! ja ohjeisti avustajaa nostamaan kätensä aina kun ja jos tunsi kosketuksen, lisäksi näyttämään sormilla kosketusten määrän! Yleisö sai todistaa ihmeen: jokainen kosketus nukkeen sai avustajan nostamaan kätensä sekä näyttämään sormillaan kosketusten määrän !

Tietenkin paikalla oli myynnissä myös esiintyjästä kertova vasta ilmestynyt kirja, jonka ostin. Kokonaan en ole vielä ehtinyt lukea sitä, mutta suuresti arvostan sitkeyttä jolla hän on taitojaan kehittänyt ja uransa luonut!

Voihan ABC ja naksuvat nivelet !

 Se on nykyaikaa tämä digitaalinen rahaliikenne, kortilla rahaa seinästä tai ostosten maksaminen kaupassa. Verkkopankki on välttämättömyys. Muistanpa ajan jolloin sai valita haluaako tilipussin rahoineen ja  palkkanauhoineen käteen vaiko palkan suoraan pankkitilille. Se oli silloista edistystä!

Tappelen toisinaan älypuhelimen sovellusten kanssa pitkään ennen kuin ne taipuvat minun tahtooni. Useimmissa tapauksissa sitkeys tuo työvoiton, mutta tuo ABC-sovellus vaati käyntiä Prisman neuvonnassa. Kahdesti. Eikä asia hoitunut. Neuvoivat S-pankkiin.Ymmärränhän minä nyt jälkeenpäin, että sovelluksen käyttöönotto vaatii monimutkaisuutta tietoturvan takia, mutta jutun pointti on se ettei Prisman neuvonnassakaan hallita S-ryhmän sovelluksia! On se nyt helppoa käyttää auto pesulla tai tankata tuon sovelluksen kanssa. Nykynuoret syntyvät kännykkä toisessa kädessä ja ovat nopeita näpyttelemään puhelimeen tekstiä ja hops! asia on hoidettu! Itse käytän mieluummin tätä tietokonetta ja näppäimistöä. Sitä paitsi haluan säästyä puhelimen automaattiselta sanavalinnalta, sen kanssa on oltava todella tarkkana 👀👀 Joo joo, saahan sen pois päältä, mutta kyllä se toimii lyhyissä viesteissä.

 Syksyn lähestyessä tulee mietittyä kuntoiluun liittyviä mahdollisuuksia ja niihin ilmottautumisia. Olen käynyt kaupungin kuntosalilla kymmenisen vuotta ja uimahallilla vesijumpassa sitäkin kauemmin. En väitä etteikö siitä olisi ollut hyötyä, mutta jotain täytyy tehdä eri tavalla noitten rapautuneitten nivelteni  vuoksi. Sanoisinko että jos kattilaan laittaa kauraryynejä ei tuloksena voi olla riisipuuro!

Rovaniemellä on runsaasti valinnanvaraa liikuntaharrastukseen. On kuntopolkuja ja kuntoportaatkin rakennettu meille maan tasalla asuville 👍 Puistoihin on sijoitettu Lappsetin kuntoilutelineitä mutta ei mun polvet tykkää niistä!

Niinpä sitten lähdin tutustumaan Lady Linen  tarjontaan. Jäin koukkuun heti ensimmäisellä kerralla infrapunalämmössä tehtyyn kehonhuoltoon ja ostin kahden kuukauden jakson päiväasiakkuutta. Lisäksi aion kokeilla vielä erikseen maksettavaa biocircuitia... 

saas nähdä miten riittää muijan turnauskestävyys! 

Ärrän kierrän orren ympäri

 On tää netti vaan täynnä kaikkea kiinnostavaa ja hyödyllistäkin. Kunhan sen vaan ensin tulee löytäneeksi! Pitkään olen seurannut Vilukissin blogia, kaivellut vanhoja tekstejään ja toisinaan tutkaillut 'kyläpaikkojaankin'. 

Kyläpaikoista löytyi minulle hyödyllinen bloggari Tapio Hokka, joka kertoo olevansa eläköitynyt eritysopettaja. Hänen blogistaan löytyy osio 'Puheen parsintaa', sitä lähdin tutkailemaan.

Minun lapsuudessani ei kielitaidon hankkiminen ollut itsestäänselvyys, eikä varsinkaan maaseudulla. Olen sittemmin kypsillä kymmenilläni yrittänyt parsia tuota puutetta kansalaisopistossa. Sillä seurauksella, että minun suomalainen terävä ärräni on kateissa! Edes perisuomalainen perkele ei tärähdä voimalla minun suustani vaikka voimasana onkin! Tuo 'Puheen parsintaa' havahdutti tarkemmin tutkimaan asiaa  kieli keskellä suuta. Kielijumppa alkakoon 👅

Tsaarin Poppeli ja muuta mukavaa

 

Näinhän tässä taas kävi etten ole päivittänyt blogiani siinä tahdissa kun miten elämä rullaa eteenpäin.

Vaikka kevät ja pohjoistuuli oli hyytävän kylmät juhannus on tänä kesänä kuuma. Luonto on kirinyt kasvun pikavauhtia jopa hiukan edelle normaalia, juhannusruusupensas tuossa pihalla harvoin ehtii kukkaan ajoissa.

Pikkulinnuille riittää hyönteisiä, pesintä on lähitienoolla onnistunut ja lapsukaiset osin ovat jo lähteneet pesistä. Takapihalla on sinne keväällä seinänvierustalle jääneeseen pönttöön tehnyt pesän sinitiainen, siellä on vielä poikue ja emot kantavat ruokaa siivet viuhuen niille. Ruohonleikkuria en voi käyttää, enkä muutenkaan paljon oleskele pihalla etten häiritse pesintää. Seuraan takaoven ikkunasta pesinnän vaiheita, toivon näkeväni aitiopaikalta poikasten lähdön pesästä !

Tein toukokuussa viikon reissun vanhaan kotimaakuntaani Hämeeseen. Matkan suunnittelu alkoi maaliskuun tietämissä, minua kiinnosti Heinola, jonka olen kymmeniä kertoja ohittannut etelän reissuillani. Miksikö Heinola?  No, Iippahan muutti sinne reilu vuosi sitten ja olen saanut häneltä viestejä sekä kuvia mielenkiintoisista paikoista siellä. Plus että kovasti halusin tavata Jaden ja Mindin. Sen lisäksi Iipalla on kiinnostava tapa avata paikallista  historiaa, kuten esim. jääkauden vaikutuksia Salpausselän harjuun ja vesistöjen muodostukseen.
 Heinolan ylpeys Tsaarin poppeli on puulaji, tämä tietty puu on Suomen suurin puuyksilö wikipedian mukaan. Sen korkeus on 34,5 m.,latvuksen läpimitta 23 m. ja puun ympärysmitta rinnankorkeudelta mitattuna 6,37m. 😲 Se on selvinnyt vuoden 1901 Kymijoen suurtulvasta, joka huuhtoi muut puiston puut mennessään. Sen on siis täytynyt olla jo silloin aikuinen, sen iäksi on arveltu jopa170 vuotta. Tapasin puuvanhuksen heti ensimmäisellä iltalenkilläni Mindin kanssa ja vaikutuin! Vietin Mindin seurassa parhaat hetkeni Heinolassa kahdenkesken puistoja kierrellen. Suuren rantapuiston äänimaisema muistutti Santahaminaa...

Tapasin myös sukulaisiani, monta etappia viikon matkalla. Lempisukulaiseni Eevan perheen luona vietin iltapäivästä seuraavaan aamuun ja josta matka jatkui veljeni luo Riihimäelle. Oli tärkeää tavata velipekkaa, meitä sisaruksia on vain me kaksi! 

Riihimäeltä jatkoin kummipojan luo. Olin esittänyt toiveen Hannulle viettää laatuaikaa ihan kahden kesken ja sen hän järjestikin. Kävimme Kaisan haudalla muistelemassa, vietimme hetken Frantsilassa rauhallisessa puiston nurkkauksessa kesästä nauttien. Sitten olikin aika lähteä kentälle, Hannu pelaa edelleen jalkapalloa. Poika järjesti minulle aitiopaikan, seurasin peliä autosta kentän laidalla koska tuuli oli kylmä.  Halusin myös nähdä Hannun isänä, Ellihän on jo 4v. Kun olen seurannut Hannun lapsuutta tiiviisti niin Kaisan kädenjälki näkyy Hannullakin lapsen kasvatuksessa 💗

Ja lopuksi ihan tuore tapaus...

Meitä oli muutaman naisen porukka Neuvokkaasta mökkeilemässä Norvajärven maisemissa kuluneella viikolla. Tämä naisporukka minua lukuunottamatta kuuluu ns. esiintymisrenkaaseen, jonka jäsenet käyvät laulamassa ja lausumassa runoja  palvelutaloissa. Kun tilaisuus koitti niin toteutin yhden unelmistani, naku-uinnin!

Tarkoitus oli myös uida ilman uikkaria Iipan mökillä, mutta se ei onnistunut kylmän ja tuulisen sään vuoksi. Olen pitkään etsinyt Rovaniemeltä suojaisaa uimapaikkaa, jossa voisi nauttia lapsuuden uimakokemuksista ja vihdoin sain ottaa vahingon takaisin.  Näiden päivien helteet onkin mitä parhaat talviturkin heittämiseen!

Rapakossa rähmällään

Minulla on monen ärräpään ja venytetyn kärsivällisyyden jälkeen uusi puhelin !

Tapahtumat alkoivat toukokuun alkupäivinä Vennivaarassa. Olimme Iipan kanssa jälleen kerran ulkoiluttamassa koiria pitkän kaavan mukaan ja tutkailemassa kevään edistymistä.

Siellä on tehty lopputalvesta metsän hakkuita eikä siellä ole voinut liikkua. No meidänhän tottakai piti tarkastaa työmaa, kun viimein puut oli ajettu tienvarteen. 

Jokainen, joka on joskus nähnyt moton jättämän ajouran voi kuvitella valtavien pyörien epätasaiseen maastoon jättäneeen kuopat. Ajouran reunoilta sulava lumi oli näitä kuoppia täyttänyt vedellä ja yhden tien levyisen kuopan yli oli asetettuna keskenkasvuisen puun runko.

Minulla on hyvä tasapaino ja itsevarmana lähdin ylittämään puuta pitkin rapakkoa. Olin viimeistä askelta vaille valmis ylityksessäni kun humpsahdin pitkin pituuttani suolätäkköön! 😁

Konttasin kuivalle maalle ja valuttelin takinhihat ja taskut tyhjiksi mutavellistä. Puhelin toimi vielä tässä vaiheessa ja kun oli aurinkoinen tuuleton päivä meillä ei ollut edes kiirettä lähteä pois.

Kotona sitten vaurioiden tarkastus ja vaatteille käsinpesu ennen pesukoneeseen laittoa.

Mutta niinhän siinä kävi, että puhelin lakkasi toimimasta vielä samana päivänä. Ja eikun puhelinkauppaan. Haluamaani merkkiä ja mallia ei ollut liikkeessä. Se tilattiin ja luvattiin viikon kuluessa. Mutta mutta....viikko venyi kolmeksi. Ei siinä olisi ollut ongelmaa, mutta hajonneessa puhelimessa oli junaliput viikon matkalle! Lähtö oli kahden viikon kuluttua.

Ensisäikähdyksestä selvittyäni tajusin ladata ikivanhaan puhelimeeni VR-sovelluksen ja liput olivatkin tallessa siellä. Seuraavaksi sitten jännitin vanhukseni toimivuutta....

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt teen sinunkauppoja uuden puhelimeni kanssa. Onneksi se on oppivaa mallia, eläköön digitaalinen kehitys 😏

Kuvia muistoihin

Wanhanaikaiset kevätsäät ovat hellineet meitä pohjoisen asukkaita.  On ollut kipakoita yöpakkasia,  aurinkoisa päiviä ja komeita kuutamoita!

Kuun kyljessä on kirkas planeetta, jonka nimeä  en  kuvanottoaikaan tullut selvittäneeksi.

Kuun valo luo maagisen tunnelman, se saa timantit hangella loistamaan eikä sitä kyllästy ihastelemaan. 

Aurinkoiset päivät ovat liian kauniita vain olla sisällä. Ulkoilu Vennivaarassa houkutteli tekemään enkelinkuvaa. Ehdin vain kellahtaa pehmoiselle hangelle kun Jade kipaisi kuiskuttelemaan ohjeitaan 😊 Iippa ikuisti hetken muistoihin! 

Se pyörii sittenkin

Iloa ja jopa naurua sai aikaan lapsena opitun taidon elvyttäminen. Eihän se aivan ensiyrittämällä onnistunut, mutta pienellä harjoittelulla pyöritän vannetta myötäpäivään niin pitkään kuin haluan. 

Seuraava askel on haastaa aivot ja keho yhteistyöhön myös vastapäivään pyörittämiseen 😐 Tässä tulee esiin se  paljonpuhuttu puoliero. 

Oikeastaan tämä lähti liikkeelle nettijutusta. Olen kaiken ikääni ollut liikunnallinen, hiihtänyt ja pyöräillyt, joten tasapaino on säilynyt suhteellisen hyvänä. Kävelyä luonnossa pidetään kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevana, mutta tylsää on talloa ilman päämäärää samoja polkuja. Liikunnan pitää olla myös iloa tuottavaa että sitä viitsii tehdä, siksipä tämä harjoittelu!

Hengissä

 Hengissäpä hyvinkin, kirjoitushalut vain uinuvat syvällä mielen uumenissa.

 Parasta tässä arjessa on rutiinit, jotka on muotoutuneet mielitekojen pohjalta, kaukana täytyy tehdä- mentaliteetista. Myös elämän kohokohdat ovat syntyneet suurempia suunnittelematta, eteen tulleesta tilanteesta.

Mikään ei ole lopullista. Kaikki muuttuu, kaikki liikkuu, kaikki pyörii, kaikki lentää pois ja katoaa. Näin on Frida Kahlo lausunut. Siispä turha takertua menneisiin vaan ottaa tilaisuudesta vaarin. No, niitä vaareja kyllä on ollut tarjolla, mutta olen jättänyt ne kuljeksimaan omia teitään. 😏

Ihan tuulihattu en kuitenkaan ole, edelleen arkeani rytmittää Neuvokas, kuntosali ja uimahalli. Näistä uimahalli tarjosi uuden tilaisuuden, johon tartuin. Saunassa kaksi nuorta naista jutteli uimisistaan ja puutuinpa puheeseen. Omat uimiseni ovat lähes nollassa heikon taidon vuoksi. Kävi ilmi, että toinen nuorista on toiminut uimaopettajana ja minä tenttaamaan tekniikkavihjeitä... yksi vihje tekniikkaan oli koskenkorva 😄  Lopputulemana kysyin josko hänellä olisi jolloinkin aikaa opettaa minulle alkeita.

Hän suostui ja ensimmäinen oppituntini on vielä edessäpäin, mutta odotan innolla. Tylsää meillä ei varmaan tule olemaan!