Kaikenlaista pienimuotoista on tapahtunut kevään aikana, eniten kuitenkin iloa tuottanut erään pentueen odotus ja niiden luovutusikään tulo.
Ei, ei tullut pentua minulle itselleni vaan ystävälleni Iipalle. Joka käytännössä tarkoittaa, että Taivaanrannalla nähdään Mindin lisäksi pieni päivähoitolainen aika ajoin.
Meillä on Iipan kanssa vuosikymmeniä jatkunut yhteiselo koiraharrastuksen merkeissä. Monta pentuetta olemme yhdessä 'synnyttäneet' ja tavoille opettaneet.
Aina kaikki ei ole sujunut hyvin, olemme joutuneet turvautumaan päivystävän eläinlääkärin apuun, iltamyöhällä tietenkin ja naapurikuntaan.
Tai kerrankin kun kaikki tuntui sujuvan odotetusti, synnytys pitkittyi ja yksi pennuista syntyi elottomana. Oli koskettava hetki, kun Iipan kokemuksella ja sinnikkyydellä pikkurääpäle virkosi eloon.
Koronakevät on omalta osaltani sujunut ongelmitta. Välttelin kaikkea tarpeetonta liikkumista ihmisten ilmoilla, täällä vaarassa riitti väljyyttä käveleskellä mielenvirkistystä ulkona.
Vaikka maaliskuussa aluksi olikin outoa, kun kaikki aktiviteetit pysähtyivät kuin seinään oli lisääntynyt vapaa-aika tervetullutta. Jälleen elämää ilman kelloa ja kalenteria! Kun sitten viimein uskaltauduin kaupungille suuntana oli Rovaniemen polkupyöräkaupat. Sähköpyörää mielin. Ei vaan löytynyt mieleistä, olivat nopeammat vieneet parhaat. Kun asuu näinkin 'vaarallisessa' kaupungissa pyöräily on rankkaa touhua. Menet minne menet kotiin paluu syö naista, ja vallankin kesäkuumalla.
Hyvät lukijani, toivotan teille iloista ja kaikinpuolin mieleistä juhannusta !