Satokausi jatkuu....

Jostain tuntemattomasta syystä kamerani jää nykyisin kotiin,siksipä turvaudun puhelimen kameraan. Kuvien laatu ei ole samaa kuin järjestelmäkamerassa, mutta niihin on tyytyminen.

Näistä maisemista ammennan elinvoimaa, kasvimaalta kirjaimellisesti, sekä henkistä hyvää oloa. Tähän maisemaan nuorena perustin pesäni ja sain lapseni. Niista ajoista on kulunut jo vuosikymmeniä.
Pojille tämä on edelleen tärkeä paikka, täällä on pienet jalat piipertäneet ja lapsuuden leikit leikitty. Niissä leikeissä ajettiin autoilla ja traktoreilla, ne ovat vaihtuneet aivan oikeisiin moottoorikäyttöisiin koneisiin. Huulilla päristely on siis historiaa : )

Ensimmäiset maistiaiset perunapenkistä....että ne maistuivat makealle !!!

Lakun marjakaveri

Taannoisella aamukävelyllä päätimme Ilmarin ja Lantin kanssa lähteä marjaretkelle. Ja mikä on päätetty se myös toteutetaan, siis säätiedotukset tarkkaan syyniin. Sopivan aurinkoisen päivän koittaessa reppu sekä Lantti valmiiksi ja niin Ilmarin ensimmmäinen Mustikkaretki saattoi alkaa.

Satokauden herkkuja

Tähän aikaan vuodesta...  

Hieman koiran hankinnasta

Tämä on kestoaihe minun mielessäni, vaikkakaan en ole siitä enää kovin usein kirjoittanut. Se nousi jälleen pohdittavaksi viimeviikonloppuna.En ala enää aiheesta kirjoittamaan, sen sijaan laitan tähän linkin, jossa hyvin seikkaperäisesti esimerkein kerrotaan koiran hankinnasta. Tältä sivustolta löytyy muutenkin paljon aktiivisen harrastajan vinkkejä koiran hoitoon ja ruokintaan liittyen.
Kummipoikani veljen perheeseen on hankittu uusi laumanjäsen, miten ollakaan: mustahopea kääpiösnautseri! Tällä snautserineidillä on odotettavissa agilityura, alku näyttää lupaavalta ja saan varmaankin seurata asian etenemistä.

Aamukävelyllä

Tänä aamuna sain nauttia kotoisissa maisemissa viereisen kuvan seurasta... Ilmari ja Lanttihan se siinä! Suunnittelimme Ilmarin äidin kanssa hillasuolle lähtöä tulevana viikonloppuna, jos säät sen sallivat. Meistä kumpikaan ei ole niin fanaattinen hillastaja että vesisateella...ei ei ja ei, joku roti sentään hillakuumeessakin : )

Arki on koittanut pidennetyn viikonloppumatkan jälkeen. Pitkä ajomatka sujui kommelluksitta, pieni sievä automaattinen autoni huolehti lähes kaikesta itse, minun tehtäväkseni jäi vain istua penkillä ja pitää ratista kiinni.


Pari päivää vierähti menneitä muistellessa ja tuttuja paikkoja  kierrellessä. Ahomansikoitakin löysin, jokaisen löytämäni söin maikeisiin suihin, heinänkorteen niitä ei riittänyt ...
Sain myös nauttia ja nauraa sydämeni kyllyydestä kummipoikani ja hänen veljensä+ veljen lasten verbaalisesta tykityksestä! Ah mihin kaikkeen äidinkieli taipuukaan :D

Suunniteltua

Olin suunnitellut (minä suunnitellut ??!!) lähteväni tänään reissuun, mutta kuten niin usein ennenkin kävi niin että teen jotain muuta kuin aioin. Eilinen päivä oli täynnä energiaa ja kotitöitä tuntui riittävän ja riittävän... 'Työpäivän' päätteeksi sauna kuumaksi ja tuoreista lehdeksistä vasta. Suomalaista onnea!
No, päivät ovat peräkkäin, eivät päällekkäin, lähtöä voi hyvin siirtää kun sitä ei ollut sidottu kelloon eikä kalenteriin.

Aamun avauksena pari kupillista kahvia ja kurkistus facebookiin. Olen kertonut aikaisemmin tässä blogissani Unskista (Kysymys luontoiltaan 5.5) , armoitetusta kynäniekasta. Unskin viimeisin tilapäivitys avasi näkyviin seuraavan tekstin:
"Muistathan että menneesi on varjo joka seuraa perässäsi, vaikka kuinka kuljet kohti kirkkaampaa valoa. Ja se varjo on tie, joka on näyttänyt sinulle tien, jota pitkin olet jo täällä"
Um. 3.7.13

Tuohon tekstiin sisältyy suuri viisaus, joka antaa vastauksen kysymykseen MIKSI. Kysymys jota pikkulapset toistavat kyllästymiseen saakka, mutta joka on kaiken oppimisen ja kehityksen alku ja juuri. Ymmärtämällä oman historiasi tiedät kuka olet ja miksi olet sellainen kuin nyt olet. Voit myös kääntää kulkusi suunnan.

Tämä peevelin bloggeri tekee omia säätöjään jälleen, tekstin koko ja kirjasin muuttui omia aikojaan, prkl !

Jääkiekkoa ja rummutusta

Neuvokas on kesälomalla heinäkuun. Kellon ja kalenterin käyttöön sopeutuneena kaipaan säännöllistä toimintaa. Täten on tullut todistetuksi etten ole tapojeni orja vaan uteliaana valmis kokeilemaan yhtä sun toista...impulsiivinen kun olen.
Koiranäyttelyn jälkeen Rovaniemellä vietettiin folkorefestifaali Jutajaisia, molemmista poimin itselleni kiinnostavimmat palat, näyttelystä käppänäkehän ja Jutajaisista Tuure Kilpeläisen konsertin, suosikkini musiikkimaailmassa. Musiikilla on minulle suuri merkitys, se valikoituu kulloisenkin mielentilan mukaan.

Ja koska kamera oli edelleen kotona kaivoin arkistoistani tuon kuvan aasinsillaksi postaukseeni.
Hannun jääkiekkovarusteita sovittelen tuossa vuosia sitten. Loppuviikolla suuntaan autonkeulan kohti toisen kummipoikani Pekan kotikontuja. Pekka on rumpalipoika, ehkä kummitäti saa paukuttaa patoutumat pihalle : )