Mielellään

Tätä kirjoittaessani pieni koira tuhisee tuossa jalkojeni juuressa. Mindi teki niin vetoavasti toiveensa tiettäväksi eilen Iipan luona etten millään hennonnut sitä kieltää lähtemästä mukaan. Aamulenkki oli nautinnollinen, yöpakkasten jäljiltä hanget kestävät kävellä, ei tarvitse olla teiden vanki.


Takana on vilkas jakso monelaisia tapahtumia, luentoja rasismista, ikääntyvien liikunnasta ja ehkäpä eniten antavana seminaari Oulussa. Sekin käsitteli ihmisen ikääntymistä eri näkökulmista. Paljon seminaarin annista saatoin peilata omien kokemusteni kautta, ikääntymisellä on etunsa. Tuntui mukavalta kun joku akateemisesti koulutettu syventyy asiaan ja laatii 'käppyrän', joka todistaa minun mottoni: elämää oppii parhaiten elämällä : )

Pesäpuu

Aurinko on hellinyt lappilaisia viimepäivinä yllin kyllin, kevään komeimmat kelit on olleet ulkoilijoitten ilona.

 Luontopolun lähistölle joku on laittanut useammankin linnunpöntön, tämä on niistä kaikkein näkyvimmällä paikalla.
Kävelen usein tämän puun ohi, kesällä istun hiukan kauempana kannon nokassa seuraamassa josko pöntössä olisi asukkaita.
Pysähtymällä näkee ja kuulee enemmän kuin vain kävelemällä eteenpäin.

Viikonloppuna samoillessani metsässä huomioni kiinnittyi tämän pöntön kiinnitykseen. Pönttö on ollut niin kauan puussa, että naru oli puun kasvaessa syöpymässä puun sisään.
Yöpakkasten kovettamaa lunta puun juurella oli vielä  niin paljon, että yletyin naruihin. Päästelin narut auki ja laitoin puukappaleita narun ja puunrungon väliin.
En tiedä huoltaako joku näitä pönttöjä...toivottavasti hän ei pahastu minun tekemisistäni.