On se päivä vuodesta johon koivu kuuluu erottamattomasti, ainakin mielikuvissa. Lapsuudessani haettiin koivunvesat koristamaan porraspieltä ja vastakset taiteltiin illan saunomista varten. Voisiko suomalainen kuvitella juhannusta ilman saunaa! Ei voi.
Tänä aamuna auringon valo herätti minut puoli viisi. Se mokoma tekee sen joka kesä tähän aikaan. Makuuhuoneen ikkuna on pohjoiseen ja vaikka ikkunassa on pimennysverho se ei estä heräämistä. Vaan ei haittaa, kesäyön auringossa on taikaa!
Taivaanrannalle lehahti vauvauutisia keväällä, kummipojalleni syntyy esikoinen syksyllä!
Hannun mummo on siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja hautajaiset olivat täällä Rovaniemellä. Hannu ja Heidi lähtivät ajamaan etelästä yönselkään töidensä jälkeen ja olivat täällä pikkutunneilla. Olin tehnyt heille vuoteet valmiiksi, ilman seremonioita he asettuivat levolle, kuin kotiinsa olisivat tulleet....minun nuoret! Vaikka minulla ei ole omasta takaa lapsenlapsia Kaisan kautta saan nauttia näistä tulevista pienokaisista. Kaisalla oli ja on suuri merkitys minun elämässä edelleen. Hannussa on niin paljon äitiään.
Myös nuorempi veli Kimmo ja kumppaninsa Emma tulivat aamukahville ja vaihtamaan vaatteensa Taivaanrannalle. Kimmolla ja Emmalla on kaksi pientä poikaa, he jäivät isovanhempiensa hoiviin.
Oli rattoisaa kuunnella neljää nuorta kahvipöydässä, jutut kulkivat ratojaan ja tuttujen kuulumisia päivitettiin.
Haikeaa oli kun pirtti tyhjeni matkustavaisista....