Kokeilevaa kuvausta

 

 Yhtenä kauniina alkusyksyn päivänä lähdin katsomaan olisiko puolukat Ounasvaaralla jo kypsymässä. Otin mukaan kamerankin, olisi edes jotain saalista kotiin vietäväksi 😏. Ei tullut puolukoita, mutta  kameralla oli hauska leikitellä. Tämä kuva on ns. kameramaalaus. Otin monta otosta kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen. Kahta samanlaista kuvaa on lähes mahdoton saada tällä tekniikalla.

Olen aikaisemminkin leikitellyt kameralla, silloin kuitenkin eri tekniikalla. Tämä kuva ja sen eri variaatiot löytyvät tästä blogista kohdasta heinäkuu 2012/ kameraleikkiä

Syyskuun aamukasteet

Loppukesän ja alkusyksyn aamuina olen nauttinut aamukasteesta niin paljaitten jalkojen alla  nurmikolla kuin  kasvien lehdillä kimalltelevista pisaroistakin.

 Tämä aamukasteen koristelema kasvi paljastui aikoinaan makutestin perusteella sipulikasviksi. Kaikkitietävä googlen  kuvahaku kertoi sen olevan karhunlaukka. Se ja vieressä kasvava ruohosipuli jaksavat talvehtia ja kasvaa vuodesta toiseen takapihan lavakauluksessa.

Ikuistan itselleni iloksi talven varalle näitä kesäisiä näkymiä, kuten tämänkin kastepisaroiden koristeleman poimulehden.

Olen koko kesän hakenut takapihalta villiyrttejä silputtavaksi voileivän päälle, tätäkin. 

Eläköön 'rikkaruohot' !

Kesän alussa ostan  joitakin ruukkusalaatteja ja istutan ne sitten kasvilavaan. Yleensä ne viihtyvätkin, vain persilja sekä basilika karsastavat kasvupaikkaansa minun luonani. 

Melko paljon käytän luomua, perunat omasta maasta, kananmunat ja villikala lähiruokarenkaasta ja nämä villinä rehottavat syötävät kasvit. 

Ruokalasku on kasvanut kuluneena vuonna tuntuvasti edelliseen verrattuna, mutta ehkä tämä osittainen luomusyöminen koituu terveydeksi 💪

Värien kauneutta

Lämmin loppukesä houkutteli takapihalle erilaisia perhosia ja kaikenlaisia mettä etsiviä pörriäisiä. Viileiden öiden jälkeen perhosten piti ennen ruuanhakureissua lämmitellä siivet notkeiksi. Vanha puu tarjosi siihen hyvät puitteet ja pitkään kukkivat nauhukset tarjosivat aurinkoisen katetun ruokapöydän. 

Tämä neitoperho lumosi minut väreillään. Katselin sitä ensin vain ihastellakseni, mutta hain kameran, kun huomasin ettei sillä ole kiirettä lähteä.

Koskaan  aikaisemmin en ole ollut kiinnostunut perhosista, tai no joo, onhan niitä ollut mukava katsella  muttei sen enempää kiinnostusta. Olen kevään jälkeen enemmän kuvannut kameralla kuin puhelimella ja tykästynyt kameran tarjoamiin mahdollisuuksiin. Toki nykyisissä puhelimissakin on kameran säätömahdollisuuksia, mutta tällä kymmenenllä puhelimen näyttö käy pieneksi ja silmälasitkaan ei aina ole mukana. Tämä suruvaippa ei suostunut levittämään siipiään eikä se myöskään lähtenyt lentoon vaikka pyörin sen ympärilla kamera valmiina. Olisin halunnut nähdä sen siipikuviot