Hae tästä blogista

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Huomenta !

Aamun aluksi ennen varsinaista ylösnousua on tullut tavaksi tarkistaa puhelimesta viestit. Juuri kun olin selailemassa näytölle ilmestyi  viesti : "Huomenta rouva Laura, mitäs tänään aamulla kuuluu? " Kello oli 6.55.
Minun kultainen somalinuorukaisenihan se siellä tervehti tätiä. Kun hämmästelin aikaista ajankohtaa hän kertoi menevänsä töihin. Opiskelut jatkuvat vielä pääkaupunkiseudulla ja väliajat kuluvat töitä tehdessä. Että mie olen iloinen tästä nuoresta!

Lukumummiuteni jatkuu samalla koululla kuin viime lukukaudellakin. Myös samat oppilaat jatkavat kanssani nuortenkirjallisuuteen tutustumista. Olen pannut merkille heidän lukutaitonsa kehittymisen, se ei ole enää monotonista suorittamista, vaan kirjan tarina on noussut pääosaan. Juuri siihen pyrin: elävään lukukokemukseen.

Minun sukupolveni lapset elivät täysin toisenlaisessa maailmassa, lukeminen ja käsinkirjoitetut kirjeet olivat paitsi ajankulua myös tapa pysyä ajan hermolla.
Sähköinen viestintä on nykyaikaa enkä haikaile menneitä, mutta lyhyet tekstiviestit hymiöineen eivät tue lasten ja nuorten vivahderikasta kielen  kehitystä.  Tänä syksynä opettaja antoi minun valita luettavat kirjat ja siksipä olenkin viettänyt paljon aikaa kirjaston lasten ja nuorten osastolla. Luettavaksi valitsin Risto Räppääjää, niissä yhdistyy minun mielestäni oikeanlainen äidinkieli faktoihin ja mielikuvitukseen. Kokonaisvaltaiseen lukukokemukseen liittyy minun mielestäni myöskin fyysinen kosketus kirjaan, mahdollisuus selailla eteenpäin tai palata tarkistamaan jo luettua.