Retki toisensa jälkeen

Olen useampaan kertaan aikonut kokeilla matkaa syksyä piristämään  jonnekin aurinkorannoille ja yhtä usein se on jäänyt aikeeksi.
Kunnes tartuin tilaisuuteen ex tempore, hetkeäkään harkitsematta maksoin matkan niiltä jalkojeni sijoilta ja ehdin kuin ehdinkin saada ajoissa rokotukset ajan tasalle. Seuraavaksi aloin pommittamaan kysymyksillä matkustelevia tuttaviani varusteitten suhteen. Ynnä varasin hellän hoidon kukkivalle orkidealleni Seijalta : )

Matka saattoi alkaa.
Viikon matkasta saimme nauttia kolmena ensimmäisnä päivää auringosta, aurikovoiteeni suojakerroin oli huikeat 50. koska minulla on ollut ongelmia uv-säteitten kanssa eikä päätarkoituksenikaan ollut palata palvattuna kotimaahan.
Ehdimme tehdä kiertoajelun tilausbussilla Andalusiassa, ennenkuin sateet alkoivat. Andalusiaa on koetellut kuivuus ja metsäpalot tänä kesänä ja nyt viimepäivinä nämä rajuilmat ukkosen ja sateen muodossa.
Iltalehtikin näkyy kertovan näistä sääilmiöistä.

Kuvassa on Ojénin kylä, jonka metsäpalo uhkasi tuhota vain muutama päivä ennen retkeämme. Vuoristossa on vaikeat kulkuyhteydet, tiet ovat kapeita serpentiinejä. Kun siihen vielä lisätään +30Cº metsäpalon sammutus on enemmmän kuin vaikeata. Oppaamme kertoi palon syttyneen paikallisen maajussin roskienpoltosta.

Rotkon reunoja hipoen nousimme ylemmäs ja ylemmäs vuoristoon Mijaksen kylään. Taustalla häämöttävä sinerrys on Välimeri, mutta koska aurinko porotti pilvettömältä taivaalta valokuvaus oli varsin haasteellista.
Mijas sijaitsee oppaamme mukaan n.485m merenpinnan yläpuolella ja ehkä n.10 km linnuntietä rannikolta (oma arvioni) joten näköälat olivat huikeat!

Paikallinen taksi. Mijaksen sijainnista johtuen se on ollut vaikeasti tavoitettava ja  aaseja on käytetty liikkumiseen. Turismin kasvaessa paikalliset tienasivat kuljettaen halukkaita aaseillaan paikasta toiseen, nyt kiertoajelun voi suorittaa joko aasi- tai hevostaksin kyydissä.

Viereinen kuva on ns.heittolaukaus Torremolinoksen vallanneeseen kyläjuhlaan-feriaan-pukeutuneesta herrakoirasta. Pankaa merkille rennon tyylikäs esiintyminen! Aito espanjalainen herraskoira.

Vaikka myös Torremolinos sai osansa myrskyista ja sateista, saimme illoiksi poutaa sen verran, että jokaiselle päivälle riitti näkemistä ja kokemista.

Ehkä matkan  parasta antia oli kuitenkin kanssakäyminen paikallisen väestön kanssa. Kielimuuri ei todellakaan ole este kanssakäymiselle!
Apteekkeja tuntui olevan joka kadulla, mekin huonekaverini kanssa asioimme sellaisessa. Ja saimme nauttia huikean upeasta pantomiiniesityksestä!
Kun saimme farmaseutin ymmärtämään, että kyse oli vatsavaivoista hän otti elekielellä selvää oliko kyseessä pahoinvointi, ripuli vai ummetus.
Hyvät lukijani, esityksen kulun jätän teidän mielikuvituksenne varaan!!!


Ja Vilukissi blogiystäväni, olit elävästi mielessäni, kun ravintolaamme saapui seurue pohjanmaalta. Eräs seurueen naisista puhui elävää pohjanmaanmurretta (erittäin! kuuluvalla äänellä) ja oli niin rempseän oloinen, että halusin välttämättä puhutella häntä. Kävi ilmi, että he ovat Yli-Härmästä (ellei muistini petä). Juttelimme  sitten useampaankin otteeseen niitä näitä ja joka kerta kuvittelin juttelevani kanssasi : )

Tervetuloa retkiseurakseni

Rovaniemi tarjoaa upeat maastot ulkoiluun ja kuntoiluun.
Näitä maisemia olen saanut ihailla  vuosikymmeniä.
Olen asunut pariin otteeseen muualla, mutta aina palannut takaisin Korkalovaaraan.
Ensimmäisen kerran muutin tänne pienten poikieni kanssa ja jo silloin löysimme tämän hetteen. Huimat vauhdit pulkkamäkenä tarjosi vaaran pohjoisrinne.

Näissä maisemissa kuljmme myös Juuson ja Iidan kanssa ympäri vuoden. Tosin talvella kulku oli rajoitetumpaa, koska kesäiset  latupohjat ovat hiihtäjille varatut ja ne ovat profiililtaan kilpahiihtäjien tasoa. Kuitenkin siellä risteilee myös talvella kinttupolkuja, lenkkeilijät ovat ottaneet vaaran haltuunsa.

Täältä myös uudelleen kukintansa aloittanut orkideani on saanut kalkitonta vettä juodakseen : )

Sunnuntaivieraita Taivaanrannalla

Ensin vähän leikittiin...

sitten otettiin pientä purtavaa ja juteltiin...

Kaunista syyspäivää ei maltettu olla sisällä. Illmari otti nokoset rattaissaan ja Lantti luki tienvarsiterveisiä...

Bloggeri hylkii

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa hankaluuksia tähän blogiini kirjautumisessa.
Saan sisäänkirjautumisvaiheessa  virheilmoituksen:  sivu saattaa olla väliaikaisesti pois käytöstä tai se on voitu siirtää pysyvästi uuteen osoitteeseen.

Bloggerilla on uusi käyttöliittymä, lienevätkö hankaluudet siitä johtuvia. Joten jos tänne ei ilmaannu uusia tekstejä voitte kuvitella minun istuvan työpöytäni ääressä hampaitani kiristellen /: (

Tekstien muokkauskaan ei tunnu onnistuvan oikein, grrrrrh !

Tahdosta riippumaton tauko

Yritin ladata tekemäni videonpätkän tänne, mutta jotain meni pieleen enkä enää päässyt kirjautumaan blogiini.
Muutama epätoivoinen viesti ylläpitoon - jä tässä sitä ollaan jälleen! Kiitos heille.

Ehdin jo surra kirjoitteluni loppumista, tästä blogista on tullut kaveri, joka kulkee mukanani ajatuksissani...tuon voisin kertoa blogissa....tuon näkymän voisin kuvata blogiin....jne.
Ei silti, että minulla olisi niin kovin pakottava tarve avautua, mutta koska tämä blogi on vakiintunut ja sillä on tietty lukijakunta tuntuu kuin olisin menettänyt yhteyden  joukkoon ystäviäni.

Kuvaushaaveita

Katselin ihaillen viikko taaksepäin Nasun,  Tenhon omistajan, kameran käyttöä koiranäyttelyssä. Olen vieraillut hänen blogissaan
paitsi kuvien myös perusteltujen mielipiteitten vuoksi. Pidän siitä, että asiaan paneudutaan juurtajaksain, kuten  Nasu mm. koiran ruokintaan.

Kuitenkin nyt kiinnostukseni on ensisijaisesti kuvaamisessa. Olen kuvannut oikeastaan aina, mutta tavoitteelliseen kuvaamiseen olen herännyt vasta muutama vuosi sitten.
Haluaisin  kuvillani kertoa näkemästäni ja kokemastani, välittää tunnelmia.
Haluaisin, että aivan ventovieras katsojakin löytää  niistä jotain itselleen mielenkiintoista riippumatta kuvauksen aiheesta. Haluaisin myös paneutua kuvan tunnelmaan, mutta se näkyy syntyvän vain omien fiilisten pohjalta. Väkisin vääntämällä otetut kuvat joutuvat roskakoriin samantien.
Sarpun kuvissa on nimenomaan sitä etsimääni tunnelmaa.
Toinen kiinnostukseni suuntautuu henkilökuvaukseen, tuo profiilikuvani on yksi harjotteistani. Halukkaita kuvattavia ei juurikaan ilmaannu. Tai no onneksi Ilmari on ollut suostuvainen!

Ilmottauduin kerran myös kansalaisopiston valokuvauskurssille, mutta sen kurssin anti jäi laihaksi. Rovaniemen kameraseuraankin liityin. Ehdin tehdä yhden kuvausmatkan seuran kanssa Lofooteille, josta sainkin paljon kuvamuistoja ennenkuin seuran toiminta sitten hiipui.

Olisi mukava päästä jolloinkin Tenhon mukaan kiireettömälle pikku lenkille, puhua koirista ja kuvauksesta Nasun kanssa.