Tekee mieli kirota vieläkin näitä maanantaikappaleita, mutta eiköhän minun kiroilukiintiöni ole jo täyttynyt vimeksi kuluneen kuukauden aikana!
Ilman tietokonetta on tullut käveltyä enemmän pitkin maita ja mantuja, sukankudin on jälleen viritettynä ja Neuvokkaan ovea olen avannut tuhkatiheään....mutta tätä kirjoittamista olen ikävöinyt kuin rakasta ystävää konsanaan.
Ylläoleva kuva on viime sunnuntaiselta tutkimusmatkalta harvoin käymääni kaupungin osaan, Vennivaaraan. Matka sinne ei ole pitkä, mutta kulku sinne on ollut vähemmän houkutteleva.
Viimetalvisen hiihtokauteni pilannut tietyömaa on poikinut hyvääkin - kevyenliikenteen väylän kahteen vastakkaiseen vaaraan rakennetun asuinalueen välille. Nyt vennivaaralaiset pääsevät oikaisemaan monta kilometriä vaikkapa lähimpään apteekkiin. Siis jos haluavat kävellä, himokuntoilijat ehkä pyöräilevät sillä ylämäkeä riittää : )