Ruokavieraita

 Tämä harvinainen vieras takapihallani muutama viikko sitten oli pähkinähakki. Se ei ole jokapäiväinen eikä edes jokavuotinenkaan näky, siksi annoin kuvalle nimen Onnenkantamoinen.

Wkipedia kertoo siitä näin:

Vartalon höyhenpeite on suklaanruskea, ja siinä on vaaleita selvärajaisia pilkkuja. Siivet ja pyrstö ovat tummat. Pyrstösulkien kärjet ovat leveälti valkoiset, myös alaperä on valkoinen.

Pituus: 32–35 cm Siipiväli: 52–58 cm Paino: 140–190 g.

Talitiaiset sen sijaan ovat tuttuakin tutumpia ruokavieraita Taivaanrannalla. Olen tavannut ostaa niille talipötkön syksyisin. Ilmojen jäähdyttyä tintit alkavat koputtelemaan ikkunanpieliin kuin kertoakseen, että nyt olisi aika....Luultavasti ne kuitenkin etsivät ikkunan raossa talvehtivia ötököitä. Oli miten oli, niittten edesottamuksia on hauska seurata, niilläkin on selviä laumakäyttäytymisen piirteitä.

Taanoin  kameran kanssa tähtäillessäni huomioni kiinnittyi muita pienempään tinttiin, joka osottautui sinitiaiseksi.
Se on ainokainen lajiaan ruokintapötköllä,
näin ainakin uskon. Se on ilmestynyt vasta tänä syksynä enkä ole nähnyt sillä lajitoveria.

Harakkakin vierailee ruokapötköllä, mutta pienenkin liikkeen ikkunassa havaitessaaan se säntää pakoon. Ei uskoisi sitä niin araksi linnuksi.

Pakkasta pitelee

Kuivat pakkaskelit tulivat - toivottavasti jäädäkseen- viimetipassa, ennenkuin lapin kansa väsyi jatkuvaan vesisateeseen.
Siitä ilosta lähdin ulkoiluttamaan kameraa Kemijoen rantamaisemiin. Kokosin videopätkänkin kuvista, mutta jostain syystä en saa sitä toimimaan tässä blogissa, ärrrrhhhhhkle!

Kehän reunalla

Lauantaipäivä sujui koiramaisissa tunnelmissa Tornion kennelkerhon järjestämissä tottelevaisuuskokeissa.
Torniolaisilla on pitkät ja menestyksekkäät perinteet koiraharrastuksen eri lajeissa, he olivat mm.Armenian maanjäristyksen (v.-88) raunioilla koirineen etsimässä eloonjääneitä.

Nyt kuitenkin iloisissa merkeissä, isännät koirineen yhteisen puuhastelun parissa. Harjoittelu / koepaikka on teollisuushallin yläkerrassa, jonka lattia on kauttaaltaan peitetty 'keinonurmella'. Kelpaa siellä harrastaa!

Yläkuvassa Lantti kertaa osaamistaan iloisena häntäänsä heilutellen. Tuomari sanoi, ettei ole kahteenkymmeneen vuoteen nähnyt vehnäterrieriä tottelevaisuuskokeessa.

Toinen harvinaisuus TOKOssa oli Tyyne, ranskanbulldoggi.
Sain kyllä kuvausluvan mutten muistanut kysyä julkaisulupaa emännältä, joten piilotin hänen kasvonsa hatulla.
Tyyne osallistui kokeeseen elämänsä ensimmäistä kertaa ja emäntänsä mukaan se on hyvin persoonallinen tokoilija.
Tyynen suoritusta en nähnyt, me kiirehdimme kotimatkalle ennen alokasluokan päättymistä.

Syksy etenee

Syksy on jo niin pitkällä, että vanhan kansan mukaan on akat pirtissä ja nauriit kuopassa.
Kuopasta puheenollen muistelin viime Oulun vierailullani esikoiselleni entisvanhasta perunoitten talvisäilytystä, maakuoppaa.  Niin ja Oulusta puheenollen; tottakai poikkesin Eetun luona (asuvat lähes naapureina)  : )

Ajatus liihotteli aikomastani aiheesta hiukan sivuun, näistä sisäkukistanihan mie aioin rupatella.
Orkidea alkoi kuin alkoikin kukkia epäilyistäni välittämättä, se aukaisi kaikki seitsemän nuppuansa!
Toisessa orkideassa ei vielä ole nuppuja, mutta kukkavana on jo pitkä ja siinä on nuppuja enteileviä kyhmyjä. Siihen tulee lilat kukat.

Myös amarylliksen sipuli halusi herätä eloon paperipussissaan, johon olin sen takapihalta nostanut ilmojen jäähdyttyä.
Nuo näkyvät 'piikit' ovat lehtiä, mutta kyllä sieltä nupun alkukin pilkottaa.

Ehkä lisävalo on tarpeen etteivät lehdet tukahduta kukkavarttta, pitänee kötöstellä jotakin.

Surffailua

Näitä koiramaisia juttuja näkyy syntyvän tänne kuin itsestään, aivoissani lienee erityinen suodatin : )

Kääpiösnautseri Amorin sivuille surffailin Tenhon linkkejä seuraten. Sieltä poimin allaolevan lainauksen, koska siihen sisältyy asioita joita koiranomistajaksi aikovan pitää miettiä hartaasti.

"Koiran omistamista ei voi kutsua harrastuksista helpoimmaksi. Vertailun vuoksi: Aerobic ei koskaan herätä kello kolme yöltä ja pyydä päästä ulos asioilleen. Kamera ei nakertele juhlakenkiä rikki, eivätkä sukset muutu aggressiiviseksi, vaikket sosiaalistaisikaan niitä. Ja entä ne postimerkit sitten - ne odottavat kiltisti kaapin nurkassa iäisyyden, vaikka innostus loppuisikin." (Katri Syvärinen, Koiramme 1/2008.)

Toinen lainaus niinikään surffailun tuloksena kertoo mistä koiran kanssa elämisessä on kyse. Itse kuitenkin käyttäisin hän-muodon sijaan se-muotoa (kertonee asenteistani). Lainaus löytyy sivulta http://nontoxic.webs.com
" Hän on sinun ystäväsi, toverisi, puolustajasi, koirasi. Sinä olet hänen elämänsä, rakkautensa, johtajansa. Hän on sinulle uskollinen ja aito viimeiseen sydämmenlyöntiinsä asti. Sinun tulee olla hänen kiintymyksensä arvoinen. "

Haluaisin jokaisen koiranomistajan sisäistävän lainauksen viimeisen lauseen! Että se olisi mahdollista pitää ihmisen perehtyä koiran lajinomaiseen käyttäytymiseen ja tarjota koiralleen myös 'koiramaista' yhdessä  tekemistä rodusta riippumatta.
Siksipä olenkin itse miettinyt omia mahdollisuuksiani tarjota aktiiviteetteja nelijalkaiselle kaverille. Pelkkä metsässä käveleskely ei mielestäni riitä nuorelle vireälle koiralle, sen olen jälleen todeksi havainnut Matildan kanssa touhutessani keväällä ja kesällä.

Koiran etiketti

Kauppakeskuksessa asioidessani poikkesin aikani kuluksi Suomalaiseen kirjakauppaan ja katselin alennusmyyntipöytiä.Tarjolla oli paljon kaikenlaisia kirjoja, mutta ei liene vaikea arvata miksi silmäni kiinnittyivät tähän, lempiaiheeseeni. Mukaanihan se lähti, hinta kun oli vain 4,95€

Kirja on helppo ja hauskakin lukea, siinä ei sorruta ryppyotsaiseen tiukkaan kurinpitoon. Suosittelisin tätä ensimmäistä koiraansa hankkivalle, eikä siitä ole haittaa kokeneillekaan koiranomistajille.
Mutta kuten olen ennenkin maininnut jokainen luo itse omat tapansa ja tottumuksensa eikä tätäkään kirjaa tarvitse lukea 'raamattuna'.

Tässä maistiaisia...

Liikennöintiä

Liikennöinti on aina ajankohtaista oletpa sitten kotikulmilla tai maailmalla. Tämä 'heittolaukaus'  tallensi Marbellan posteljoonin reitillään. Bussimme pysähtyi liikennevaloihin ja kun valot vaihtuivat saimme nähdä mopon salamalähdön. Liekö viritelty.
Liikenne Torremolinoksessa oli meikäkäisittäin ajatellen varsin huoletonta. Autot pysäköitiin vallattomasti miten sattuu, nelivilkku päälle vaikka ajokaistalla ja asioille... Matkatoverini kanssa katselimme yhtä tällaista tilannetta, nuori nainen pysäytti autonsa keskelle katua, laittoi nelivilkun päälle ja rupesi kaivelemaan käsilaukkuaan. Takaatulevat tööttäsivät aikansa ja kun se ei tuonut tulosta sujahtivat ohi miten taisivat!
Autoja katsellessa näytti siltä, että joka kolmas oli ryystättänyt kylkensä tai jonkun kulmansa auki...

Ja tästä pääsenkin itse asiaan. Minun uutta pikkuistani on kolhittu jollain parkkipaikalla eikä tietenkään ollut jätetty minkäänlaista viestiä. No, ei hätää ajattelin, onhan minulla täyskasko. Vaan soitto vakuutusyhtiöön sai sappeni kiehumaan! Heidän pitää lokeroida korvauskäsittelynsä tarkasti ja tämä virkailija päätti lokeroida tämän vahinkotapahtuman törmäysturvaan. Jolloin omavastuun lisäksi se vaikuttaisi jo tienattuihin bonuksiin.
Jotka minulla on täydet 70.

Menin kuitenkin arvioittamaan vahingon paikallisen merkkikorjaamon vahinkotarkastajalle. Tämä olikin sitten asian miellyttävin kokemus, hän neuvoi parinkympin tavan korjata vaurio. Kolo kyllä jäisi mutta maalipinnan saisi ehjäksi. Ja ellen tähän tyytyisi, heillä ilman vakuutusyhtiötäkin korjaus olisi ollut hyvin kohtuuhintainen.
Ei yksi kolo komiassa haittaa tuumasin ja menin tilaamaan auton tiedoilla värikynän huollosta!

Enää minun pikkuisellani ei ole täyskaskoa!