Hae tästä blogista

maanantai 12. helmikuuta 2024

Ihmiseltä ihmiselle

 

 Viime aikoina on tullut enää vähän kirjoitettua vapaaehtoistyöstäni Neuvokkaassa. 
Liityin vapaaehtoisiin 10v. sitten ja alkuvuosina toiminkin ahkerasti erilaisissa tehtävissä. Pikkuhiljaa olen luopunut niistä ja keskityn nyt enemmän omaan hyvinvointiini, vaikka Neuvokas kylläkin huolehtii  vapaaehtoistensa jaksamisesta järjestämällä laajalti  koulutuksia tehtäviin liittyen sekä virkistykseksi erilaisia tapahtumia kuten esim. retkiä toiveiden perusteella. 
Taannoin juttelin pitkään ystäväni Ainon kanssa, meitä yhdistää tämä vapaaehtoisuus.
Hän on esitellyt omaa toimintaansa Muistiliiton julkaisussa. Sain luvan liittää sen omaan blogiini.


Olen  Aino, en vakinainen enkä väkinäinen vaan vapaaehtoinen Muistikaveri, kanssakulkija, kuuntelija ja juttukaveri. Minulla on ollut ilo tutustua vuosien mittaan moneen upeaan henkilöön, joiden muistia viheliäinen sairaus oli ja on nakertanut pala palalta. Me kaikki olemme erilaisia - myös muistisairaat. Se on elämän rikkaus, muistisairauttakin on montaa sorttia. Niinpä se missä vaiheessa kelläkin on alamäki menossa ratkaisee paljon miten voin Muistikaverina helpottaa heidän elämäänsä pienen tuokion kerrallaan.

Politiikka ja maailmantilanne ovat minun kiellettyjen aiheiden listalla, uskontokin. Mutta jos joku pyytää vaikka lukemaan raamattua teen sen tottakai ja veisaamme muutaman virren. Laulamme muutenkin paljon kunkin toivomusten mukaan. Vitsi on siinä, että minä tarvitsen tuekseni sanat, heillä ne ovat omalla kovalevyllä. Käymme kävelyllä, eräät menevät sellaista vauhtia, että minun on pidettävä huolta omasta kunnostani pysyäkseni mukana. 

Meitä Muistikavereita löytyy moneen tarpeeseen: yksi käy mummelin kanssa uimassa, toinen sivakoi papan kanssa murtsikkaa, kolmas pelaa tuppea ja tuolijumppa sopii kaikille.  Moni tapailee tanssiaskeleita kun pannaan sopivaa musiikkia soimaan, sehän onkin tutkitusti  varsinaista aivojumppaa.

Ei haittaa, vaikka he eivät tunnista minua itseäni. Eräs ihana jo edesmennyt mummeli näki jo parvekkeeltaan riemunkirjavan reppuni lähestyvän pyörän tarakalla ja kipitti ovelle odottamaan summerin soimista.  Silloin minä olin hänen vanha ystävänsä, joka ei varmasti olisi osannut käyttää hissiä vaan olisi eksynyt portaikkoon.  Ulkoillessamme hän aina ihmetteli mihin kaikki tuttavat olivat kadonneet.  Hän oli vaivautunut kun tämän tästä joku  "ventovieras" pysähtyi iloisesti juttelemaan ja kysymään kuulumisia - kuka lie? Heistä eroon päästyään hän ärsyyntyneenä tuhahteli ettei ollut heitä koskaan nähnytkään!

Me Muistikaverit olemme tärkeitä myös sairastuneiden läheisille. He saavat tarpeellisen tauon, hetken omaa aikaa ilman jatkuvaa huolehtimista.  Me teemme ilmaista vapaaehtoistyötä - laskuja ei lähetetä perään eikä meidän takia tarvitse etukäteen siivota, emme tee tupatarkastusta. 

Parasta tässä hommassa on se kun näkee että saa silmät kirkkaiksi ja vähintään hymyn huulille heille joiden elämänpiiri on armotta supistunut! Muistikaverin pääsyvaatimukset eivät ole liian korkeat, olemme vain ihminen ihmiselle. Tällaisenakin riittää.



perjantai 26. tammikuuta 2024

Tähteistä tarpeellista



 


Naaprissa asuu käsityöharrastaja, jolle kertyy paljon pieniä jäännöskeriä villalankaa, minun onnekseni. Hänen langantähteistään kudoin pari vuotta taaksepäin itselleni räsymattotekniikalla villapaidan
Facebookissa Käsityöterapiaa by Tättähäärä jakaa ohjeita sekä kuvia neuleistaan. Niinpä niin, minähän innostuin !
Oikeastaan saan kiittää blogiystävääni Vilukissiä että yleensä ryhdyin seuraamaan neulepostauksia 😏


Ja niinhän siinä taas kävi ettei ensiyrittämällä mittasuhteet kuten ei myöskään värit miellyttäneet. Näin käy usein.
Eikun purkamaan..ja sitten sukantekele makasikin koomassa pitkän tovin ! 
Olin ehtinyt alkuinnostuksessani facessa julkaista kuvan tulevasta sukan aihiosta, pakkohan se sitten oli ottaa uudelleen työn alle. Sinni ei antanut myöten!

Lopussa kiitos seisoo! 

Langanpätkät on päätelty suomalaisen elokuvan säestyksellä. Ei tarvinnut katsetta nostaa, minulta kun ei onnistu kaksi asiaa yht'aikaa 😌 

torstai 11. tammikuuta 2024

Fingelskaa

Sanoista ja niiden merkityksestä kiinnostuneena  yleensä tarkistan itselleni vieraan ilmaisun netistä. Ei ole suomenkielikään enää yhtä yksioikoista kuin minun nuoruudessani. Englanti väännöksineen tuppaa sotkemaan äidinkieltämme niin ettei sanakirjatta pärjää. Tai no, kirjatkin ovat jääneet kehityksen jalkoihin. 

Toimittajat - niin radiossa kuin televisiossakin - taivuttavat verbejä miten sattuu. Tai sitten eivät taivuta mitenkään, varsinkin nuorempi polvi mielellään lyhentää sanoja sekä lauseitakin. Miltä kuulostaa päivän valostuessa tai sekasi, kun tarkoittaa sekoittamista ? Entä jalanpohja? Minun kielikorvani vierastaa myös  tätä lapsien, vrt lapsienkoti. 

Nuori polvi myös surffailee netissä kuin kala vedessä, he ovat nopeita näpyttelemään ja löytävät sieltä lähes mihin tahansa ongelmaan ratkaisun. Tästä minua suuresti hyödyttänyt ja ilahduttanut esimerkki tuli, kun auton akun vaihdossa radio ja kello piti ohjelmoida uudelleen. Itse en osannut ladata tarvittavaa koodia, mutta akkuliikkeen nuori myyjä otti puhelimensa esiin ja muutaman näpyttelyn jälkeen löysi merkkikohtaiset ohjeet. Kun tokaisin hänelle 'oot sie etevä' hän vaatimattomasti vastasi että netistähän nää löytyy! 


keskiviikko 29. marraskuuta 2023

Arkipäivää

 Facebook toisinaan vielä muistaa kysyä mitä minulle kuuluu.  Kiitos kysymästä, tavallista tallaamista pienin muutoksin päivästä toiseen. Hyvää vastustuskykyäni kiitän päivittäin, kulkutaudit ovat kiertäneet minut kaukaa. Mitä nyt kielikorvaa toisinaan särkee, se nostaa kärtykäyrää! Tuohon korvasärkyyn auttaa lääkkeetön hoito : asenne.

Facebookissa on ryhmä Aristoteleen kantapää, jota tykkään lukea. Siellä, kuten yleensäkin facessa, on paljon asiattomia kommentteja, mutta myös nautittavaa kielenkäyttöä. Taannoin siellä oli aloitus automerkkeihin liittyvistä sanonnoista, jonka tietenkin luin lähes suurennuslasilla. Koska autoni matkamittariin kertyy vuodessa vain vähän kilometrejä en suunnittele sen vaihtoa. Tähän liittyen leveän hymyn naamalleni sai kommentti 'kunnes ruoste meidät erottaa' 😁 

 

tiistai 31. lokakuuta 2023

Lehti puussa ja lumi maassa

Tämmöistä täällä, meidän oloissa erityisen pitkä plusasteilla jatkunut syksy on saanut lehtipuut sekoamaan. Miten lie reagoivat tulevaan kevääseen ja kesään...

Aloittamani kahden kuukauden kuntosaliasiakkuus vakuutti minut turnauskestävyydestäni, niinpä olenkin jatkanut sopimusta toistaiseksi voimassaolevana. Olen säntillisesti käynyt kolme kertaa viikossa salilla. Lisänä vielä uimahallissa oman ryhmän kanssa vesijumpassa, joka kylläkin tuntuu palauttavalta verryttelyltä tuon kuntosalin rinnalla 😏

Uimahallin pukutiloissa tapasin viimevuotisen ryhmäliikunnan ohjaajamme kaupungin kuntosalilta. Ilo oli suuri ja molemminpuolinen, se meidän ryhmä oli niin tiivis ja kaverillinen. Me oltiin Meidän porukka!

maanantai 2. lokakuuta 2023

Mies ja mieli

 

Ruumiinkultturiin uppoutuneena mieli on virittynyt fyysiseen tekemiseen. Kuukausi on kulunut minulle uudella kuntosalilla laitteita ihmetellessä ja opiskellessa. Ahnehtinutkin olen niitä, nyt on kuitenkin aika luoda itselleni sopivat rutiinit, liika on liikaa tässäkin asiassa! Siispä rentoutuminen aivan ilman fyysistä suoritusta oli paikallaan...

Olen naamakirjasta seurannut Pete Poskiparran videoita ja päättänyt käydä paikan päällä seuraamassa hänen esitystään kunhan se osuu riittävän lähelle kotinurkkiani. Kuin tilauksesta hänen kiertueensa ulottui Rovaniemelle saakka ja eikun  liput plakkariin! Esitys oli kellariteatteri Saivossa, jossa katsomo on kolmella sivulla esiintymisalueeseen nähden, ravintolakin A-oikeuksin ... puitteet mitä mainioimmat intiimiin teatterikokemukseen 👍 

Tuvan täysi yleisö sai suu auki hämmästellä kerta toisensa jälkeen Peten ihmeellistä taitoa lukea yleisön ajatuksia ja muistaa numeroita sekä avustajiensa nimiä! Suurimman vaikutuksen minuun teki kun hän otti esiin nuken jonka päähän tai olkaan koskemalla avustaja tunsi samanlaisen kosketuksen itsessään😮 Avustaja istui tuolilla silmät kiinni, Pete parin metrin päässä selin avustajaan, joka ei mitenkään voinut nähdä nukkea! ja ohjeisti avustajaa nostamaan kätensä aina kun ja jos tunsi kosketuksen, lisäksi näyttämään sormilla kosketusten määrän! Yleisö sai todistaa ihmeen: jokainen kosketus nukkeen sai avustajan nostamaan kätensä sekä näyttämään sormillaan kosketusten määrän !

Tietenkin paikalla oli myynnissä myös esiintyjästä kertova vasta ilmestynyt kirja, jonka ostin. Kokonaan en ole vielä ehtinyt lukea sitä, mutta suuresti arvostan sitkeyttä jolla hän on taitojaan kehittänyt ja uransa luonut!