Ikkunasta nähtyä

Tapanina

Joulunviettotapoja muistellessa huomaa aikojen ja tapojen muuttuneen, kuinkahan moni vielä lähtee asiasta tehden tapanin ajelulle? Se perinne juontanee aikaan jolloin joulupäivänä ei ollut soveliasta kyläillä, sen sijaan sitten tapaninpäivänä käytiin sukulaisissa ja naapureissa.
Hevosen puutteessa 'valjastin' potkurin viemään minut tapanin ajelulle - päiväkin oli mitä kaunein!
Pakkasta vain pari astetta ja taivaalla ohutta pilven haituvaa. Koko komeuden kruunasi aurinko, joka matalalla paistaessaan värjäsi pilviä...
Matkani suuntautui mutkien kautta Rokelle, jota kutsun kotitunturikseni, sieltä on huikeat näköalat! Siellä taivaalle katsellessa se näytti erilaiselta eri suunnista riippuen siitä miten auringon  valo taittui pilviin.
Auringon painuessa mailleen se vielä viimetöikseen värjäsi horisontin punaiseksi......

Joulua taivaanrannalla

Taivaanrannalla on vietetty rauhallista ja kiireetöntä aikaa, vailla 'täytyy vielä ehtiä'-tunnelmaa.
Yksin asuvalle ei joulu tuo paineita, varsinkaan kun en koskaan ole viettänyt tiukasti kaavoihin sidottua joulua. Lasteni pienenä ollessa asia oli tietenkin toisin, joulu on lasten juhla ja silloin aikuisten pitää tehdä yhtä ja toista jotta lapsille syntyisi joulumuistoja.

Tänävuonna olen saanut nauttia joulunalusvierailuista.  Ne ovat olleet yllätyksiä ja olenkin niistä nauttinut juuri sen vuoksi. Yllätys toimii aina, tilanne on spontaani ja eletään juuri siinä hetkessä.
Eetu alotti yllätysten sarjan, sitä jatkoivat Blacky, Rita ja Nekku. Myös koiraton naapurini piipahti yllättäen aamulla luokseni ja vietimme yhdessä lämminhenkisen juttutuokion.
Kiitän teitä jokaista käynnistänne.

HYVÄÄ JOULUA !

 Toivotan kaikille lukijoilleni yhteisesti hyvää ja rauhallista joulunaikaa sekä onnea ja menestystä v.2012 !

Leutoa joulusäätä

Rovaniemi on koristautunut jouluvaloin ja Lordinaukiolla on vilkasta. Mikäpä ihmisillä ollessa kun ei pakkanen nipistele poskipäitä ja kuulumisetkin tarkenee vaihtaa pitkän kaavan mukaan.
Omalta osaltani jouluun laskeutuminen sujuu eleettömästi kynttilöitä poltellen ja hämäränhyssyä pitäen....

Fysioterapeutilla

Tänään kävin kontrolli/neuvontavastaanotolla fysioterapeutin luona. Nivelen liikkuvuutta mitattiin astemitalla ja hyväksi todettiin tähän vaiheeseen toipumista. Sain myös uusia jumppaohjeita, täsmäsellaisia.
Pitää aktivoida syviä lihaksia, onneksi olen tutustunut niihin jo joogassa. Muutenkin koen hyötyväni ohjatusta liikunnasta, johon olen aikaisempina vuosina osallistunut, asiat ovat tuttuja ennestään.
Luvassa on myös alkuvuodesta ohjattu kuntoutusjakso...

Talvi tuli - vihdoinkin

Viimevuosina ovat säät muuttuneet koko maassa enemmän ja enemmän yhdenmukaisiksi. Pohjoisessa ennen niin harvinaiset pitkät pääkallokelit ovat kiusanneet yhtälailla jalankulkijoita kuin autollakin liikkuvia.
Kuluneen viikonlopun aikana olemme saaneet Rovaniemelle sekä lunta että sopivasti pakkasta, luonto näyttää odottavan ihmisten kera joulua.
Pihan lumityöt on tehtävä ja ne tarjoavatkin mukavaa puuhastelua ulkona, vielä mukavaa näin alkutalvesta. Illalla heiluttelimme lumilapioa seinänaapurin kanssa samaan aikaan, yhdessä tehden se oli rattoisaa.
Tämä minun kotikoloni kerää kuitenkin pienelläkin tuulella kinoksia, toisinaan ihan harmiksi asti. Juuri kun olen saanut putsattua porraspielen sama odottaa hetken perästä...

Koirapuisto

Rovaniemellä ei koiranomistajia ole hemmoteltu yhdyskuntarakentamisella, tietääkseni täällä on vain yksi koirapuisto. En ole siellä käynyt enkä tiedä millainen se on.
Maastoahan täällä vaaroissa riittää lenkkeilyyn koirien kanssa, mutta koirien seurustelu keskenään turvallisesti aidatulla alueella toisi sosiaalisen ulottuvuuden niin neli- kuin kaksijalkaisillekin. Puhumattakaan keskikaupungin koirakansalaisten tarpeista!
Nyt kaupunki suunnittelee uutta koirapuistoa jonnekin Kairatien-Näretien seutuville.
Kunhan ei sika söisi eväitä.

Juuso ja Iida kävivät aikoinaan tapaamassa lajitovereitaan Herttoniemen Sahaajankadun koirapuistossa, joka on suuri ja toimiva, kerrassaan upea puisto rakenteineen kaikkineen.

Siellä ei ollut erikseen isojen ja pienten puolta, mutta tilaa riitti jokaiselle halusipa sitten haistella hajuja itsekseen tai vetää kaverin kanssa spurtteja.

Tämä kuva kertoo hyvin miten toisilleen vieraatkin koirat osaavat 'keskustella' kunhan ihminen ei häslää välissä!

Ellei puistoon sattuisikaan eläviä lajitovereita riittää silti koirilla katseltavaa
Näitä patsaita voisi käyttää kiipeilyyn...

Sadekuurokaan ei pilaa ulkoilun nautintoa....

Koiravieraani

Nekku-rouva piipahtaa silloin tällöin vierailulla luonani, niin eilenkin. Nekku on varsin hyväntuulinen koira, se nauttii osaamiensa temppujen esittämisestä ja niiden tuomasta huomiosta. Eilen sain ihailla 'markkaa' ja pyörähtämistä ympäri oikealle sekä vasemmalle. Myös lelukassin purkaminen on Nekulla mieleistä puuhaa, lelujen kerääminen takaisin jäi tälläkertaa emäntänsä kontolle.Oli hauska tavata Nekkua emäntineen!

Minä itte !

Sydämestä kumpuava kiitos kultaiselle kuopukselle, naapureilleni sekä Varpulle ja Seijalle saamastani avusta 'avuttomuuteni' aikana!
Aikaa on kulunut jo viidettä viikkoa toimenpiteestä, kunto ja halu selvitä itse nousee kohisten. Vieläkään ei ole lupa kumartua sitomaan kengän nauhoja eikä ajaa autoa. mutta......
Kengän nauhoille olen keksinyt ratkaisun, nauhat etukäteen väljästi solmuun ja hoplaa! jalka solahtaa pitkävartisella kenkälusikalla vaivatta kenkään.

En ole tyhmän rohkea eikä minulla ole näyttämisen halua, mutta tunnen luissani mitä voin tehdä ja mitä en.
Auton suhteen päätin tehdä kokeilun, kun pahin liukkauskin on teiltä hävinnyt. Kuukauden seissyt autoni hyrähti käyntiin ensipyytämällä, ajoin moottorin lämpimäksi ja nautin täysillä vapauden tunteesta!  Kömpelöähän se autoon meno ja pois nousu oli, mutta onnistui kivutta. Ei liene eroa istunko omaan autoon vaiko taksiin.

Pääkallokelit

Vuoroin pakkasta ja vesisadetta, siitähän seuraa liukkain mahdollinen keli, tien pinnat ovat vesijäällä. Koska mieluiten kuljen metsässä ja latupohjilla (joita ei todellakaan hiekoiteta) ovat kunnon varusteet kullan arvoiset.
Kävelyni ja sitä kautta kuntoutukseni mahdollistaa kunnon varusteet, nastapohjaiset jalkineet ja jääpiikillä varustetut kyynärsauvat.
Tänä aamuna auringon nousu punasi taivaanrantaa ja loi aivan ihanan punertavan ilman luomakunnan ylle! Vaatteet päälle ja ulos liukkaista huolimatta!

Risusavotta

Toipilaana olo senkun jatkuu viikosta toiseen, edelleen kuljen nelijalkaisena mutta pääsen avustettuna myös ulos, kiitos ystäväni Seijan.
Eräs tällainen 'mettäkeikka' virkisti suuresti mieltäni.
Kaupungin metsurit olivat raivaamassa meillä päin Korkalovaaraa, moottorisahojen pärinä kuului kauas. Mehän tytöt päätimme lähteä äänen suuntaan ja pian näimmekin työporukan, joka valmistautui ruokatuntiinsa nuotiolla  luonnon helmassa.
Menimme tulille ja sain kuvausluvan, porisimme hetken metsureitten kanssa ja imimme kaadetun puun ja metsän tuoksua sisäämme.
Yhdistelmä kyynärsauvat+metsäpolku on testattu ja toimii!

Yllätysvieraita

 Silloin tällöin tapahtuu iloisia yllätyksiä, jotka kirkastavat arkea pitkälle eteenpäin.

Sain eilen yllätysvieraita, Eetu isäntäväkineen oli reissunpäällä ja päätti poiketa morjenstamaan Lakua.
Jälleennäkeminen oli täynnä iloa ja riemua, Eetu halasi minua niinkuin vain Eetu osaa!

Edellisestä tapaamisestamme on kulunut jo kuukausia joten kerrottavaa oli meillä ihmisillä kuin myös Eetulla.
Kun enimmät oli saatu päältä pois alkoi Eetu katsastaa lelukassin sisältöä.
Pehmolelut olivat mieluisimpia, mutta sai sikakin röhkiä muutaman kerran.
Siellä oli myös Eetun pikkupentuvaiheen leluja. Olisi mielenkiintoista tietää muistaako se hajujen perusteella vauva aikojaan. Epäilen.

Cool man

Olen seurustellut päivittäin viileän herrasmiehen kanssa. Se tulee vuodekumppanikseni ja tuo helpotusta aina sitä halutessani, kertaakaaan se ei ole pettänyt odotuksiani. Ihokontaktissa emme ole olleet, tokikaan, riittää kun se lepää reittäni vasten pieneen pyyhkeeseen verhoutuneena. Tehtävänsä suoritettuaan se poistuu protestoimatta jäähylle pakastimeen. Mister Kylmä-Kalle.

Saamani kipulääkkeet ovat vahvoja ja niillä on ikäviä sivuvaikutuksia, painajaisia ja pahoinvointia. Kylmäpakkauksen avulla olen voinut vähentää niitä minimiin ja sitä myöten pääkin on selvempi.
Ja kirjoitushalut tuntuvat palautuvan....

Toipilaana

Keskityn toipumiseen, blogin kirjoittaminen jää toistaiseksi.

Sauvakävelyä ja pylvässänky

Kesällä tilattu varaosa on saapunut ja se asennetaan ensi viikolla paikalleen, ellei mitään viimekäden estettä ilmaannu.

Kävin hakemassa kosolti apuvälineitä tulevaa toimenpidettä silmällä pitäen. Ynnä saanut paljon hyviä ohjeita fysioterapeutilta, olo on luottavainen.
Nyt nukun 'pylvässängyssä' ja kyynärsauvojenkin käyttö on testattu.
Kuopus on lupautunut rahtaamaan ruokaa kaupasta ja ystävät ja kylänmiehet ovat myös luvanneet apuaan, kiitän jo etukäteen kaikkia ystävällisyydestä!
Suuren kiitoksen ansaitsevat myös kohdalleni sattuneet terveydenhuollon ammattilaiset, asiat on selitetty selvästi ja  varmistettu, että ne on myös ymmärretty.
Eteenpäin elävän mieli, nyt mie jo ootan mettälenkkejä Seijan kanssa ja hiihtokelejä : )

Takapihan vieras

Juttelin puhelimessa keittiössä, kun näin silmänurkastani outoa liikettä takapihalla pensaan alla.
En ollut uskoa silmiäni: kärppähän se siinä!
Olen kyllä kerran aikaisemminkin vuosia sitten myös nähnyt kärpän vilahtavan seinänviertä pitkin, mutta vain kerran, silloin ei sattunut olemaan kamera hollilla.

Wikipedia kertoo kärpästä näin: "Kärpät ovat melko arkoja petoja. Niiden ruumis on pitkä ja kapea ja jalat lyhyet. Karvapeite on punertava, vatsapuoli valkoinen tai kermanvärinen. Jotkut yksilöt muuttuvat talvella osittain tai kokonaan valkoisiksi". Siitä päätellen talvi on jo lähellä, vaikka piileksiikin syksyn selän takana : )


Olen saanut silloin tällöin odottamattonta harvinaista kuvasaalista, onnenkantamoisia, kuten viime helmikuussa hiirihaukka aamupalalla Espoossa. Vuosia taaksepäin kuvasin myös pähkinähakin takapihallani, sekään ei ole jokapäiväinen näky Rovaniemellä. Harmikseni arkistoni on retuperällä, enkä löydä siitä kuvaa  epätoivoisesta etsimisestä huolimatta!

1-vuotiaat

Aurinkovaara Aavasaksa

Pieni irtiotto arjesta on paikallaan silloin tällöin. Leikilläni sanonkin, että olen kenties ollut 'aikaisemmassa elämässäni' poropaimentolainen, tunturit ja metsä ovat rentoutumispaikkojani.
Pitkään aikaan en ole käynyt Aavasaksalla, viimeksi olin siellä Juuson kanssa vuosia sitten.
En myöskään pitkään aikaan ole tavannut Ylitorniolla asuvaa kaveriani. Suuren tulvan keväänä olimme iltamyöhään puhelinyhteydessä ja päätimme siltä istumalta lähteä katsomaan tulvivaa Tornionjokea, yöhän siinä ehti ennenkuin Rovaniemeltä oli Aavasaksalla. Se reissu naurattaa vieläkin!
Eilen sain taas päähänpiston kilauttaa kaverille ja niin autoni keula osoitti Ylitornion suuntaan. Aurinko paistoi armollisesti Ruotsin taivaalta yli Tornionjoen muttei suostunut enää lämmittämään huipulle tulleita retkeilijöitä.

Navakka tuuli oli viedä tulen mennessään, mutta hyvillä puilla ja nuotiontekotaidolla kaverini sai kuin saikin makkaranpaistohiilloksen syntymään. Kiitos Anja!

Videoin makkaranpaistopuuhia myös puhelimen kameralla, mutta voi harmi! Kuvasin pystysuunnassa, mutta video näkyy tietokoneella vaakana, enkä millään saa sitä käännettyä oikeaan asentoon. Jos joku lukijani osaa neuvoa asiassa otan neuvot mielelläni vastaan.
Kotiin ajelin autiota tietä hiljalleen mieli seesteisenä ja ajaessani sain ihailla vielä taustapeilistä upeaa auringonlaskua!

Jos Aavasaksa paikkana alkoi kiinnostaa tässä linkki http://www.tornionlaakso.fi/fi/aavasaksa/

Hoito putkessa

Mie olen lähössä kotiin....tulevat kohta hakemaan...

Hammaslääkärissä

Toisinaan pitää vierailla hammaslääkärinkin luona. Tai oikeastaan vierailu on aivan väärä termi, mutta yhtäkaikki käynti kuuluu normaaliin terveydenhuoltoon onpa vaivoja tai ei.
Nykyään saan nauttia jo kunnallisesta hammashuollosta ja kustannukset ovat sen mukaiset. Tämän(kin) vuoksi maksan veroni nikottelematta.



Lähtiessäni nappasin puhelimen kameralla käytävällä olevasta vitriinistä kuvan vanhoista välineistä.
Menetelmät ja välineet ovat vuosikymmenten kuluessa kehittyneet suuresti, kuten myös potilaan ja hoitohenkilöstön suhde. Yleeensäottaen näin, mutta olen kokenut myös varsin ärsyttävän hammashoidon. Nuori hammaslääkäri keskittyi setvimään yhtä nuoren avustajansa kanssa viikonloppureissujaan täysin unohtaen tuolissaan istujan.
Siinä istuessani mietin, että tokkopa tuo neitokainen kovin tarkkaan työhön kykenee.

Kaupungilla

Kaupunkiin tutustuminen alkoi Revontulikeskuksen parkkihallista.
Parkkihallin kaikuvat äänet olivat pojalle outoja, mutta mitäs niistä kun turva oli kelkassa. Lisää ihmeitä; puhuva hissi!
Ulos selvittyämme pasteerailimme hetken aikaa pitkin seinänvieriä lähikontaktissa toisiimme, välillä pysähtyen maailmaa ihmettelemään.
Olo oli kuin suuressa metropolissa, kukaan ei kiinnittänyt meihin huomiota, ihmiset vilistelivät ohi kuin lauma kiireisiä muurahaisia.
Kiersimme Lapinaukean urheilukentän, postien lukemiseen Blackylla kului runsaasti aikaa ja pissaa!
Takaisin autolle ja matkaan, nyt rautatieasemalle. Näimme jyrisevän ja haisevan dieselveturin, kävimme istuskelemassa asemahallissa, jossa muutama matkustaja oli lipunostopuuhissa.
Reissun päätteeksi rentouduimme uimarannan viereisillä kallioilla.

Olen oikein tyytyväinen Blackyn suoriutumiseen oudoissa oloissa!

Juuson terveiset

Olen melkeinpä unohtanut koirakansiooni vuosien varrelta tallennetut dokumentit. Jouduin kuitenkin etsimään tätä blogiani varten tietoja sieltä ja vastaan tuli tämäkin tallenne. Se julkaistiin Kääpiösnautserilehdessä. : )

Lapinpoika napapiirillä

Pitkästä aikaa sää oli sen verran kuiva, että päätimme Blackyn kanssa lähteä kotimetsää kauemmaksi mieltä virkistämään.
Otimme auton käyttöön ja ajelimme Napapiirille katsomaan joulupukkia ja morjenstamaan turisteja, joita siellä vielä näin lokakuussakin oli muutama.
Pojan lapintakki sai ansaittua huomiota!

Hankaluuksia bogissa

Tämä bloggeri tekee omia säätöjään kuvien lisäysten suhteen. Lisäykset näkyvät HTML-kielenä, ärsyttävää. Pakko-opiskelua! Saattaa olla kätevääkin kunhan sen osaa.

Blacky kävi kasvattajansa luona parturissa ja tapasi emonsa ja talon muutkin koirat. Heidi kuvasi porukan : )

Lapinpoika

...lapinpoika mä oon juurta noitain...

Blacky on käynyt parturissa ja tarvitsee kunnon verkatakin ulkoillessaan!

...poutaa, illasta alkaen sadetta...

Taivaanrannalla on koiramaisittain ajatellen mukavat ja koiranomistajien suosimat ulkoilumaastot. Löytyy kuvan kaltaista avaraa kangasmetsää sekä kallioita ja suolämpäreitä.

Tässä muuanna päivänä (toissapäivänä :D) ikuisuus taaksepäin oli komea poutapäivä ja Blacky tietenkin kävi päivittämässä uutistarjonnan lähimaastossa.

Puhelimen kamera on kätevä keksintö. Ei koskaan voi tietää mitä vastaan tulee...

...kuten eilen sateisena iltana tämä reipas kaksikko, kääpiösnautseri emäntäänsä ulkoiluttamassa.
Kosti (muistankohan nimen oikein) päätti tulla tervehtimään Blackya ja annoimme poikien revitellä sydämensä kyllyydestä.






Poikien revitellessä juttelimme emännän kanssa ja kävi ilmi, että Kosti on Zaktans kennelistä etelä-Suomesta. Jonka kennelin omistaja on rovaniemeläislähtöinen ja jonka ensimmäinen  kääpiösnautseri oli Goldwäscher Goldsucher, Juuson velipoika.

Uutta oppimassa

Aamulla kävimme Blackyn kanssa autoilemalla asioilla kaupungilla. Asiointini oli sen laatuista, että Blackyn piti odottaa autossa boksissaan. Boksi on koiran kannalta hyvä vieraissa oloissa, tuttu ja turvallinen tila josta voi tarkkailla ympäristön tapahtumia.
Se oli Blackylle tuttu juttu, uutta sen sijaan oli juosta polkupyörän sivulla. Ymmärrettävistä syistä siitä ei ole kuvaa : )
Se, kuten kaikki uudet asiat, on opeteltava rauhallisessa ympäristössä. Niinpä lähdimme pyöräilemään aamupäivällä läheiselle lenkkipolulle, joka talvisin on valaistu hiihtolatu. Koululaiset ovat menneet kouluihinsa ja ulkoilevat koirat koteihinsa.
Blackylle homma ei ollut itsestään selvää; ai miksei saa pysähtyä haistelemaan? ai miks pitää juosta sivulla miksei voi juosta edessä? ai miksei vastaantulevia lenkkeilijöitä saa mennä haistelemaan?

Teknisiin vempaimiin tykästyneenä minulla on pyörässäni matkamittari, joka kertoo myös nopeuden. Tällä kertaa toki arvioin sekä nopeuden että matkan tarkkailemalla Blackya.

Hoitoputki alkaa

Blacky tuli tänään Taivaanrannalle eväät ja henkilö(koira)kohtaiset tavarat mukanaan. Toipa vielä Lakullekin uunituoreen leipäjuuston kahvin kanssa nautiskella. Yhdessä me otimme siitä maistiaiset, on se vaan niin hyvää!

Taivaanrannalla on koiranruokakupit  kaivettu kätköistään.

Blacky ettoneella.

Ruokailun jälkeen kävimme ulkona haistelemassa Korkalovaaran Sanomat ja jättämässä omat kommentit muitten tutkailla.
Kyllä nyt kelpaa!

Hiidenkirnut - potholes

Kaunis lauantaipäivä houkutteli retkeilemään, tällä kertaa autolla. Mukaan otin kameran lisäksi kauppakassin, yksi tie kaksi asiaa.

Minua on aina viehättänyt suunnittelematon reissaaminen, pätee yhtälailla kävelyyn, pyöräilyyn kuin autoiluunkin. Tällä kertaa päädyin Sukulanrakalle. Sen verran olen varustautunut eteen tuleviin tilanteisiin, että autossani kulkee mukana sienikori ja muutama muovipussi. Ynnä koiraa  varten hihna ja kakkapusseja. Ai miksikö koiravarustus? Se kovia kokenut kantapääni käskee varautumaan yllätyksiin, eipähän jää varusteista kiinni. Olen kerran matkannut kahden koirani kanssa Haapajärvelle saakka ja perillä huomannut ettei mukana ole yhtään hihnaa!!

Mutta nyt sinne hiidenkirnuille!

http://hiidenkirnut.com/ Hiiden tarina - Devil's strory ja kuvia - photos

Kolpeneen harjulla

Kävin ampumaradan maastossa sienimetsässä ja palailin kotiin harvoin kulkemaani reittiä, en ole vuosiin kulkenut Kolpeneeen harjua pitkin. En muistanutkaan miten kaunista seutua se on, kapea harjutie Salmijärven ja Keinuvuopajan välissä. Ruskan värit puissa ja vettä jokapuolella!
Silmä lepää maisemassa ja mieli rauhoittuu nauttimaan luonnon näkymistä.

Lauleskellen

Laulutaidottomat-ryhmä on kokoontunut toisen kerran. En voi kehua  äänelläni eikä tavotteenani ole esiintyminen, mutta olen silti kovasti kiinnostunt.  Laulaminen on tekniikkalaji ja sehän mulle passaa!
Tekniikka on järjellä ymmärrettavissä; kun teet näin, siitä seuraa että jne.

Opettajamme on klassisen linjan laulaja ja pätevän kuuloinen nuori pedagogi.

Mitenkähän se laulaminen lapsena olikaan niin helppoa? Ei tarvinnut miettiä miten hengittää, senkuin antoi äänen kulkea. 

Sadonkorjuuta

Syyskuu lähenee loppuaan, on aika katsoa ovatko satotoiveet toteutuneet. Puikulapotut tuottivat iloisen yllätyksen, ne ovat 'lisääntyneet ja täyttäneet maan' : )  Sopivan kokoisiakin ovat, kyllä kelpaa keitellä!



Kaali on selvästi myös syyskasvi, vaikka lehtikaali antoi satoa jo heinäkuussa se edelleen työntää uusia lehtiä. Niin myös ruusukaali. 'Ruusut' jäivät pieniksi, mutta olen napostellut niitä sellaisenaan, kaalilta maistuvat. Saattavat olla hyviä myös suolavedessä keitettynä ja voisulalla höystettynä.
Porkkanat ovat makeita ja parhaimmillaan sellaisenaan, en henno niitä keittää.

Rakuuna tekee siemeniä, pureskelin niitä uteliaisuuttani, voimakkaan makuisia olivat. Persilja ei viihdy yhtä hyvin ruukussa kuin avomaassa, loppukesästä kasvuvoima hiipuu, samoin nokkosilta. Nokkosia kasvaa siellä täällä takapihaa, mokomiakin (useimpien mielestä), mutta mie paan niitä pataan mielelläni. Olenpa kuivannutkin talven varalle.

Eikä sovi unohtaa puolukoitakaan.
Yleensä haluan nauttia marjat sellaisenaan, keittämättä, mutta tänä syksynä olen tehnyt tuoreella inkiväärillä maustettua puolukkahilloa. Kanelitanko sopii myös hyvin maustamaan puolukkaa.



En oikeasti ole kiinnostunut ruuanlaitosta enkä puutarhatöistä, mikä ei taida tuntua kovin uskottavalta edellisen valossa : )

Blogi täytti vuoden

Aloitin bloggaamisen vuosi taaksepäin enkä oikeastaan tiennyt millaiseksi se muotoutuu tai mitä haluan sanoa. Olin jo lopettamassa  kirjoittamista, mutta Pirjo sanoi että stop tykkänään moiset puheet!
Pidän kirjoittamisesta ja ainahan jotakin sattuu ja tapahtuu ihmisen elämässä. Eri asia ketä kiinnostaa. Olen lohduttautunut seikalla etten häiritse ketään pulinoillani, bloginhan voi jättää halutessaan huomiotta .
Koirat, musiikki, koti ja kotiseutu ovat tärkeitä elementtejä elämässäni. Ja tekniikka. Ja autot. Ja huumori : )
 Näitten ohi menevät vain omat poikani.

Rillumarei

Rovaniemen markkinaperinne kauppatorilla jatkuu vaikka myyntikojuja on vähän entisiin vuosiin verraten. Eirovanimeläisille kerrottakoon että Rovaniemen Wanhat Markkinat on ihan eri juttu, se pyrkii nimensä mukaan  tarjoamaan kansalle tuuulahduksen entisajoista festarihengessä.

Nyt meneillään olevat markkinat ovat nykyaikaistuneet monellakin tavalla. Virolaiset ja tummahipiäiset kauppaavat vaatteita ja astioita. Heidän tuotteensa erottaa selvästi yhdellä silmäyksellä meidän omasta tuotannostamme.

Aina pintansa pitävät tuotteet markkinoilla rinkeleitten ja kalakukkojen lisäksi. Kalan myynnissäkin on nykyaika astunut kuvaan, ei sitä ennen kylmäaltaista...

Vain ilmapallokauppiaat, helppoheikki ja torikuvaaja puutttuu.
Helppoheikin huutelua ei enää markkinoilla kuulu, mutta rovaniemeläisen muusikon hanuri viihdyttää markkinaväkeä kahvittelun lomassa.
Veikko Kinnunen on rovaniemeläisille tuttu monenlaisista kesätapahtumista.

Enpä malta olla muistelematta kaikkien varttuneempien muistoissa elävää viimeistä torikuvaajaa Valto Pernua. Hänellä oli teltta, jonka sisällä hän kuvasi asiakkaansa. Teltan ympärille oli asetettu nojalleen myytäväksi hänen omia maalauksiaan.

Valto Pernu Rovaniemen markkinoilla 1980  Kuva: Mervi Autti

http://www.valtopernu.net
Tässä linkki, joka kertoo Pernun elämästä ja saavutuksista.