Seutuliikennettä

Jätin tänään koirat keskenään kotiin ja lähdin käymään Helsingin puolella, olimme sopineet veljentyttären kanssa tapaamisesta Itäkeskuksessa. Minulla olisi käytössäni autokin, mutta päätin lähteä bussilla.

 Liikkuminen paikasta toiseen  pääkaupunkiseudulla on sujuvampaa ilman omaa autoa. Julkisen liikenteen reittejä ja vuoroja on valita asti, ei haittaa jos jostain bussista myöhästyykin. Ellei sitten itse tee liian tiukkaa aikataulua itselleen, mikä sekin tuntuu oleva vallalla täällä asuvilla ihmisillä. Pysäkille juostaan kilpaa lähestyvän bussin kanssa. Jopa metroasemillakin, vaikka ne kulkevat viiden minuutin välein. Saahan noinkin hyötyliikuntaa : )
Näin, jos asuu liikenteellisesti helpossa paikassa. Toisinkin voi olla.

Metrossa on hauska matkustaa, toisin kuin luulisi siellä saattaa nähdä ventovieraidenkin käyvän juttusille keskenään. Sitä on sattunut itsellenikin, tänään kuitenkin sain vieruspenkiltä seurata eläkeläispapan muisteluksia. Hän istahti nuoren miehen viereen ja he tarinoivat muutaman aseman välin, poistuessaan pappa vielä toivotti kaikkea hyvää juttukumppanilleen.

Hiirihaukka

Aamukahvin keittoon ryhtyessäni keittiön ikkunan takana oli ainakin itselleni harvinainen ruokavieras.
Hiirihaukaksi sitä arvelin ja nettiä pengottuani sain vahvistuksen arvelulleni.
Pohjoisessa en ole sitä nähnyt, mutta Wikipedian mukaan se on yleinen rannikolla.
Se söi kaikessa rauhassa saalistaan, ehdin hakea kameran ja kuvata sitä vaikka luulisin sen huomanneen liikettä ikkunan takaa.  Kesy kaupunkilintu?

Lintumaailmassa tapahtuu jo tähänkin aikaan vuodesta, varikset parveilevat ja talitintin lauluakin kuulin eilen pakkasesta huolimatta. Kevättä kohti mennään.

Tämä lähiö on pientaloaluetta jossa on rakentamatta jätettyä metsikköä ja jossa risteilee kävelyteitä ja polkuja. Koiraihmisten valinta asuinpaikakseen : )

Imurointia

Kahden paksuturkkisen koiran perheessä imurille riittää töitä.
Toinen kuvassa olevista on ns.tavallinen tehokas ja nykyaikainen imuri.
 Toinen on robottí-imuri, jonka voi ohjelmoida ja jättää imuroimaan itsekseen. En ole aiemmin moista kokeillut, ja tekniset vempaimet kun kiinnostavat niin tuumasta toimeen.

Nostin robotin matolle ja käynnistin sen. Mielenkiinnolla odotin mitä se osaa tehdä. Kulkihan se pitkin lattiaa ja kääntyili esteen tullessa satunnaiseen suuntaan. Pian totesin, että sitä on syytä paimentaa, jos haluaa sen imuroivan joka kohdan lattiasta. Ehkä se olisi imuroinut itsekseen  koko huushollin jos vain olisin antanut sille aikaa riittävästi.

Käteva laite ellei juutu jonkun huonekalun alle.

Kotimiehenä

Pakkanen paukkuu Espoossakin ja vietämme koirien kanssa leppoisaa lomaa sisätiloissa. Koirilla on oikeasti lomaa, ne käyvät työssä emäntänsä mukana päivittäin.
 Emäntä puolestaan lomailee paraillaan perheensä kanssa kaukoidän helteissä luitaan lämmitellen .

Tämä nuorukainen on Jannu, vilkas ja iloinen saksanpaimenkoira. Se on varsin kookas ja vakuuttavan näköinen työpaikallaan .

Tässä on Matilda, perheen vanhempi koira. Se on rauhallinen ja itsetietoinen.
Sen emo on saksanpaimenkoira ja isästä löytyy kultaista noutajaa, mikä näkyy Matildan korvissa ja värityksessä.

Konsertissa

Musiikki, varsinkin sotilasmusiikki on lähellä sydäntäni työhistoriastani johtuen. Aikoinaan Misin aluevarastolla työskennellessäni saimme tilaisuuden seurata erilaisia sotilasmanöövereitä Rovajärven ampumakenttäalueella.Saimme tutustua infrapunakiikarilla varustettuihin aseisiin, teimme myös pikapyrähdyksen yläilmoihin valtavalla kuljetushelikopterilla jonka sisään voi ajaa autolla .


 Saimme myös nähdä varusmiessoittokunnan kuviomarssiesityksen, joka teki lähtemättömaän vaikutuksen minuun. Tuntuu uskomattomalta, miten varusmiehet säilyttävät rivinsä suorina marssiessaan toisten rivien lomitse erilaisia kuvioita muodostaen! Ja vielä samalla soittaen jokainen omaa instumenttiaan!
Kuviomarssia voi nähdä puolustusvoimienTattoo-kiertueilla, jotka valitettavasti eivät ulotu tänne Rovaniemella saakka.

Täsmällisyys ja symmetrisyys miellyttää minun silmääni, sitä sain ihastella myös  Santahaminassa, kun kadetit harjoittelivat paraatipuvuissaan omia kuvioitaan. Kadettikoulussa aamuherätys soitettiin trumpetilla, joka sekin kuulosti myös komealta tyhjillä käytävillä.

Koiria....koiria....koiria....

Niin se vaan on, että koirat on mun juttu. Tavalla tai toisella.
Nettiä on tullut selailtua ja eri rotuja silmäiltyä iltakaudet. Blogit ovat oivallinen lähde tutustua johonkin rotunsa edustajaan. Riippuu tietenkin paljon kirjoittajasta mitä  ja miten kertoo koirastaan, mutta yhteistä bloggaajille tuntuu olevan valtava kiintymys koiraansa. Ja niin pitää ollakin.
Tässä tuntemattomaksi jääneen kirjoittajan hengentuotos, jonka löysin nettiä selatessani. Tuttua...

Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan? 
Siitä lauma lähtee kasvamaan. 
Seuraavaksi huomaat, että oletkin köyhä 
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löysä.

-

 
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa, 
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa. 
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa. 
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

-

 
No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yks? 
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyks? 
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa, 
ei vielä yhden turkin hoito iltoja kai pilaa. 

-

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa. 
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa. 
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää, 
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

-

 
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta 
kuononjäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta? 
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan 
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

-

 
Ei koirien määrälle ole ylärajaa 
ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa. 
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää. 
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.

-

 
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää, 
paitsi koiratuttavat, joilla on samat kuviot nää. 
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää, 
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.

-

 
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset. 
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset. 
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa? 
Silloin Lempisessusi pään polvellesi painaa.

-

 
Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa 
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa. 
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten, 
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.

-

 
Mutta talvi on kurja, ei siitä koiratkaan tykkää. 
Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää 
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla. 
Ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

-

 
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut, 
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut. 
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi. 
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

-

 
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,

 kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.

-

-Kirjoittaja tuntematon

Arkea ja liikuntaa

Teimme tänään  parituntisen kotiseutukierroksen lenkkikaverini kanssa. Kuuraa on paksulti niin puissa kuin rakenteissakin. Palatessamme karistelimme  kotipihlajien lumikuormaa vähemmäksi, etteivät raukat repeä taakkansa alla.
Huomenna on Runebergin päivä joten lippputangolle piti lapioida polku, olisi ankeaa aamukahdeksalta kahlata lippu kainalossa sinne. Hyötyliikuntaa : )

Heikki jakoi heinät jo tammikuussa  (vanha sananlasku talven puolittumisesta), mutta vasta nyt päivän pituus pilvisinäkin päivinä houkuttelee ulkoilemaan. Kävin eilen hiihtämässä ja nautin suksien luistosta,  satoi alijäähtynyttä vettä. Teki hyvää luistolle ja hipiälle. Teipit suksien pohjassa toimivat, mäkiä oli hyvä kiivetä lipsumattomilla suksilla ja potkuihin sai samoin puhtia. Pian pääsee nauttimaan auringosta jäälle tehdyillä laduilla.

Luistaa...ei luista....

Hiihtokausi on osaltani käynnissä, mutta sukset tuottivat pettymyksen. Käytin niitä viime talvena huollossa urheiluliikkeessä ja pohjiin laitettiin pitoteipit. Hiihtelin kevätladuilla eikä ongelmia ollut luiston tai pidon suhteen, mutta nyt pakkaslumilla ja pehmeillä laduilla meno tökkii. Näyttää olevan tarkkaa noudattaa lämpötila- yms.suosituksia.
No, pitänee ryhtyä joko tee-se-itse-toimiin tai odotella voitelulle sopivampia kelejä, jotka ovat kyllä mieleisiäni.

Ajatukset askartelevat koiramaisissa mietteissä, kuinkas muuten.
Oli ilo tavata "pentujani" ja samalla hiukan haikeaa. Antauduin niin täysillä niiden hoitoon ja kasvatukseen, että "tyhjän sylin syndrooma" ei ole pelkastään vitsi.
Onneksi tuttavillani on koiria, joiden vaiheita voin seurata.
Olin viime kesänä katsomassa BH-koetta täällä Rovaniemellä ja siinä katsellessa iski kaipuu koiran kanssa kehään! Muistin Juusoani ja miten nautittavaa oli tehdä sen kanssa yhteistyötä!
Aika aikaa kutakin.

Nyt taivaanrannalla eletään jälleen tiiviissä odotuksen tunnelmissa, Kennel Lapland'siin syntyy näinä päivinä kääpiösnautsripentue!
Toinen koiramainen odotus liittyy Tankavaarasta alkaneeseen ystävyyssuhteeseen, olen menossa hoitamaan  kahta sakemannia, Matildaa ja Jannua, niiden isäntäperheen loman ajaksi.

Viikonloppumatkalla

Esikoiseni on naimisissa japanilaisen naisen kanssa ja he asuvat Oulussa.
Miniäni täytti edellisellä viikolla vuosia, joten päätin lähteä tervehtimään heitä. Edellisestä vierailustani onkin kulunut tosi pitkä aika, olen ertyisen laiska kylästelemään.

He valmistavat japanilaispainotteista ruokaa ja käyttävät haarukan ja veitsen sijaan puikkoja ruokailuvälineinä. Poikani osaa käyttää taitavasti puikkoja syödessään, minulta sen sijaan onnistuu vain salaatin syönti puikoilla. Sen vuoksi saankin myös tutummat ruokailuvälineet  käyttööni. Pyysin miniääni tallentamaan kameraani kuvan puikkoharjoittelustani.

Goldwäscher P-pennuista kaksi asuu reippaan kävelymatkan päässä poikani kotoa.
Tässä kuvassa poseeraa Sulo (Pfifferling).

Eetu (Pumpernickel) ottaa rennosti.

Terveisiä Eetulta

Sain kuvaterveisiä Eetun omistajilta.

Tervehdin kaikkia ihailijoitani.Voin hyvin ja viihdyn uudessa kodissani, ihmiseni ovat minun oppimiskykyyni ihastuneita.

 Olen reipas ja rohkea poika, en arastele itseäni suurempiakaan eläinhahmoja.

Pedikyyri kuuluu pienenkin herrasmiehen rutiineihin.