Vapaaehtoistyö on kohdallani pitkän tauon jälkeen jälleen vauhdissa. Marraskuun olin vapaalla Afrikassa, joulukuu meni muuten vain hiljaiseloa viettäessä. Neuvokaskin oli joulutauolla.
Nyt akut on ladattu piripintaan ja minulla on jälleen annettavaa kanssaihmisilleni. Pääasiassa toimin asiointirenkaassa kertaluonteisena saattajana ihmisille, jotka tarvitsevat eri syistä tukea asioidensa hoitamiseen. Minulle sopii hyvin tämän kaltainen toiminta - tykkään elää vailla kiinteää ohjelmaa. Paras kannustin vapaaehtoistyön jatkamiseen on tuettaviltani saamani palaute; sama tuettava pyytää uudelleen ja uudelleen minua 'keikalle'.
Tulen silloin tällöin myös miettineeksi heidän kuulumisiaan jälkeenpäinkin, kun edellisestä tapaamisesta on kulunut pidemmän aikaa. Vuorovaikutusta : )
Ilman kelloa ja kalenteria elävänä tyyppinä olen asetellut itseäni ruotuun ja solminut myös yhden kalenteriinkin sitovan tukisuhteen. Tapaamme kerran viikossa tai sopimuksen mukaan, jos jommalla kummalla on muuta tärkeää menoa.
Tämä tuettavani on todella virkistävä persoona, ikää, huumoria ja supliikkia löytyy! Käymme tapaamisen aluksi lähestulkoon säällä kuin säällä kävelylenkin ulkona ja usein jatkamme juttua vielä kahvikupin äärellä.
Koiran ja kameran ulkoilutus on jäänyt satunnaisiin kertoihin. Koiran kanssa olisi vuorovaikutusta, mutta Mindi on harvakseltaan Taivaanrannalla ja kamera taas vierastaa pakkasia. Eikä valokuvaus ole ollutkaan minulle varsinainen harrastus, kunhan fiilistellen joskus kuvailen.
Teet todella hyvää vapaaehtoistyötä! Käyn katsomassa äitiäni hoivalla ja mietin useasti, että voi kun näille kävisi joku lukemassa päivisin lehtiä tai kirjoja tai satuja/juttuja. Olemaan läsnä. Voi että.
VastaaPoistaOikeastaan en edes koe auttavani, kunhan kuljen kappaleen matkaa heidän rinnallaan. Minun elämääni ilmestyy ihmisiä mitä erilaisimpien mutkien kautta, ja näyttää sitlä että myös tätä kautta tulee pysyviä tai ainakin pitkäaikaisia suhteita.
VastaaPoista