Eilistä tänään

Pitkästä aikaa vietin päivän koiranäyttelyssä kotipaikkakunnalla. Tapasin jälleen tuttuja vuosikymmenten takaa. Eräs heistä oli kerhomme 80-luvun junnuja, joka kasvattaa nykyisin kennelmimellä Grouseeker's Autumn englanninspringerspanieleita. Koiria ja niiden ihmisiä vilisti esiin puheissamme, meillä riitti paljon muisteltavaa.  Kuva on hänen kasvattinsa menestystä juhlistavasta piknik-tarjoilusta, josta sain nauttia hänen tiiminsä seurassa.
Tapasin myös monta muuta 80-lukulaista, jotka ovat edelleen aktiivisia harrastajia.

Arvaatte varmaankin, että jokin tärkeä syykin minulla oli lähteä näyttelypaikalle....Mindi-pirpanahan se tietenkin oli.
Olemme tapailleet Mindin kanssa sikäli kuin se on ehtinyt reissuiltaan olla Rovaniemellä     : )

' Kädettömänä '

Tietokone on jälleen korjattavana... ÄRRRH.! Kirjoitan tätä älypuhelimella, mutta kun sekä teksti että näppäimistö on minikoossa kirjoittaminen kysyy lehmän hermoja.
Toisaalta onhan se hyväksi antautua ja ottaa lusikka kauniiseen käteen. Kun kerran haluan kirjoittaa ja kun kerran on väline sen toteuttamiseen niin purenpa ärtymykseltä hännän poikki.
Kiitän tätä puhelinta ja myös Googlea, yhdessä  ne ovat auttaneet minut monesta pälkähästä. Ennakoiva tekstin syöttö ja syötettyjen sanojen muistiin tallentaminen nopeuttaa kirjoittamista.
Minun hatara englannin kielenikin hyötyy kun google tarjoaa sanalle oikean kirjoitusmuodon.
Toisaalta kyllä ei tule kaivettua muistilokeroita tarvittavan sanan löytämiseksi, on niin helppo kysyä googlelta :-)

Wanhaa

Matkailu avartaa, ei tarvitse mennä edes merta edemmäs kalaan : )
Tämän kesän aikana olen tavannut juuri niitä tärkeitä ihmisiä, joita en ole tavannut vuosiin. 'Pikkusiskon' äkillinen kuolema vaikutti suuresti matkasuunnitelmiin.

Tapasin ystäväperheen aikuistuneita poikia perheineen. Heistä vanhin on hankkinut hyvin vanhan autiotilan, jota kunnostaa perinteitä kunnioittaen.
Wanhan pirtin -tai pitäisikö sanoa paikallisen tavan mukaan tuvan- lattialankut herättivät kunnioitusta leveydellään.
Jokaisen oven alla oli askelten kuluttama kuoppa lankussa. En ole niin taitava kuvaaja, että olisin saanut kuopan vaikuttavuuden esiin, joten jätän sen mielikuvituksen varaan. Tilan vanha osa on rakennettu 1700-luvulla, siis lukemattomat askeleet ovat kuluttaneet lattialankkuja !

Kivinavetan seinät on ladottu puolitoistametriä läpimitaltaan olevista kivistä.

Tilalla on säilynyt myös vanhoja käyttöesineitä, joita talonväki edelleen käyttää jokapäiväisessä elämässään.

Emännänveitsi

Muistojen kesä

Paikasta toiseen - ajasta toiseen. Sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti. Tässä kesässä on ollut läsnä suru ja ilo, kuolema ja syntymä, elämä isolla eellä. Paljon tapaamisia, menetyksen, surun ja muistojen jakamista. Uuden suunnittelua.

Rovaniemeltä ei ollut saatavana suoraa lentoa Tampereelle, joten jouduin koukkaamaan Helsingin kautta. Kulkuvälineenä loppumatkasta oli kuvan kone, jolla taival taittui siinä kuin suuremmallakin. Meteliä vain hiukan enemmän koneen sisällä.

Puhelimen kamera korvaa nykyisin lähes aina järkkärin, se kun vaan on niin kätevästi käsillä. Se kertonee siitä, että myös valokuvaus harrastuksena on jäämässä historiaan, vaikka henkilökuvaus kyllä edelleen kiinnostaakin.