.jpg)
Tämän kesän aikana olen tavannut juuri niitä tärkeitä ihmisiä, joita en ole tavannut vuosiin. 'Pikkusiskon' äkillinen kuolema vaikutti suuresti matkasuunnitelmiin.
Tapasin ystäväperheen aikuistuneita poikia perheineen. Heistä vanhin on hankkinut hyvin vanhan autiotilan, jota kunnostaa perinteitä kunnioittaen.
Wanhan pirtin -tai pitäisikö sanoa paikallisen tavan mukaan tuvan- lattialankut herättivät kunnioitusta leveydellään.
Jokaisen oven alla oli askelten kuluttama kuoppa lankussa. En ole niin taitava kuvaaja, että olisin saanut kuopan vaikuttavuuden esiin, joten jätän sen mielikuvituksen varaan. Tilan vanha osa on rakennettu 1700-luvulla, siis lukemattomat askeleet ovat kuluttaneet lattialankkuja !
Kivinavetan seinät on ladottu puolitoistametriä läpimitaltaan olevista kivistä.
Tilalla on säilynyt myös vanhoja käyttöesineitä, joita talonväki edelleen käyttää jokapäiväisessä elämässään.
Emännänveitsi
voi kertakaikkisen ihanaa! Ihailin niitä paksuja kiviäkin, miten kuulkaa ne on saatukaan nosteltua siihen aikaan, kaikki on tehty ajan kanssa. Ihania takorautaisia töitä ja esineitä. Kertakaikkiaan. Kaikki kertovat tarinoitaan. Kaunis oli kirveskin!
VastaaPoistaItseäni toistaen : matkailu avartaa. Tuo ystäväperheen esikoinen yhdistää historian ja nykypäivän omassa elämässään, mutta myös minä koin palaavani menneisyyteen... kaikki kuluneet vuodet hävisivät ja sain nauttia seurastani ilman vierauden tunnetta. Tärkeä osa omaa historiaani!
Poista