Muuttuva maisemani

Olen kävellyt muuttuvassa maisemassani iltaisin ja viikonloppuisin, kun koneet seisovat ja työmiehet ovat vapaalla. Kameraa en enää juurikaan viitsi kantaa mukanani, puhelimen kamera on korvannut sen vaivattomuudellaan. Kuvia silti tulee otettua paljonkin koska muutos on niin mullistavaa laatua. Muistelen kaiholla tätä lähimetsää ajalta, jolloin oli itsestään selvää piipahtaa sinne koirieni kanssa  pikapissille ilman hihnaa, tarvitsematta pelätä liikennettä.

Valtakunnallinen valehtelun päivä

Tästä on tullut minulle tapa; kirjoittaa huhtikuun ensimmäisenä päivänä blogiini jotain totuuden vastaista.
Totta on tuo kuva hiihtolatuni nykytilasta ja totta toinenkin kuva. Mutta itse teksti -  huijausta kaikki tyynni : )

Merta edemmäs kalaan

Lähes kotipihaltani lähtevä hiihtolatu näyttää nyt näin ankealta rakenteilla olevan uuden tien vuoksi.
Siksipä  -ja myöskin matkailusta innostuneena-  pakkaan kapsäkkini ja suuntaan autoni keulan kohti pohjoisruotsia! Kaipaan sekä uusia haasteita ja että elämyksiä. Tarkoitus on viipyä seuraavat viikot tutustumassa valjakkokoirien 'sielunelämään' ja niiden työhön sekä huoltoon erämaaolosuhteissa.
Toki koiravaljakkoajelua voisi kokeilla täällä Rovaniemelläkin, mutta ...siis Ruotsin puolelle Riksgränseniin!

Kevättalven iloja

Kauniit säät hellivät meitä lappilaisia jälleen lumimyräkän jälkeen, luonto on pukeutunut puhtaaseen vaippaan ihmisriepujen virkistyä helmoissaan.
Ja mikä ettei myös koirien. Mindi-Pirpana on visiteeraamassa Taivaanrannalla ja lähdimme yhdessä kuluttamaan aikaa keväisille hangille.
Vesi ja aurinko tekevät kesälle tilaa.... suoluonto tarjoaa kulkijalleen kauniita yksityiskohtia.....

Pupun päiväunet

Kevät keikkuen tulevi, etuajassa. Pajunkissat ovat puhjenneet jo nyt, mikä ei suinkaan ole tavallista Rovaniemen korkeudella. Lauha talvi vesisateineen sai epäilemään josko pääsen tänä keväänä lainkaan kävelemään Mäntyvaaran soille, mutta viimeviikon pakkaset kovettivat hanget ja niinpä olen saanut virkistää mieleni luonnon rauhassa. Tarpeen se on ollutkin tuon tietyömaan vuoksi.

Uutta luntakin saimme kahlata asti ja se pehmusti tälle 'kotijänikselle' rauhallisen päiväunipaikan takapihalleni. Kyllä Taivaanrannalla kelpaa !

Talviuinnin MM

Tietokone palautui telakalta Taivaanrannalle uudella kovalevyllä varustettuna, ajankulua ja askaretta on riittänyt netin yms. asennuksessa. Jouduin myöskin käyttämään maksullista miestä apuna koska ulkoilusäät houkuttelivat enemmän kuin tietokoneen 'penkominen'. Vaan nyt ehkä blogikin herää uudelleen henkiin : )


Rovaniemellä on paraillaan menossa avantouinnin MM-kisat, joista ei dramatiikkaakaan ole  puuttunut.
Olin katsomassa ns. maratonmatkaa, jossa yhden uimarin pintapelastajat joutuivat pelastamaan. Häntä elvytettiin ensin paikalla ennen sairaalaan kuljetusta.
Kilpailijoiden on esitettävä lääkärintodistus järjestäjille kyvystään uida 450m avannossa, mutta silti näin voi käydä.

 Tässä vielä lisäyksenä linkki  huikean kauniin päivän tapahtumaan.

Tietokone telakalla

Blogini on jäänyt lähes heitteille. Syitä on monia, mutta ettei menisi selittelyksi syistä tärkein on huonosti toimiva tietokone.  Puolitoista vuotta taaksepäin ostin uuden tietokoneen, koska vanhan prosessori oli hidas ja muistiakaan ei ollut riittävästi. Siis sillä tietokoneella : ) 
Hankintani ei sitten mennyt täysin nappiin, kovalevy hajosi ja nyt  kone on takuuhuollossa, kiitos EU:n pitkien takuumääräysten.

Elämä on mallillaan, vaikka surenkin tuota tietyömaan pilaamaa maisemaa. Maa on autio ja tyhjä, puut puuttuvat, ikiaikaiset kalliot on räjäytetty ja ne pienet suolämpäreet joista oli niin hauska seurata hillan kukintaa ovat hautautuneet tielinjan alle.
Ehkä vielä laitan kuvia tuosta työmaasta tänne kunhan koneeni palaa kotiin.

Mietteitä matkan varrelta

Tuosta iästä esimerkiksi.
Ikä ei ole pelkkiä numeroita, niinkuin siitä usein sanotaan. Ikä kaikkineen on elettyä elämää, joka jättää jälkensä ihmiseen. Kehen minkäkinlaisen, riippuu taas miten hän suhtautuu itseensä ja millaiset perustukset hän on elämälleen rakentanut.
Eikä sovi unohtaa biologiaa. Biologinen kello käynnistyy hedelmöityksen hetkellä ja pysähtyy vasta viimeisellä hengenvedolla. Paradoksi on että kun ihmisen persoonallisuus on kypsynyt täyteen mittaansa keho asettaa rajoituksia elämälle. On luovuttava mieluisistakin asioista, koska ne eivät enää täytä tehtäväänsä.
Minun elämääni vuosikymmenet kuulunut koiraharrastus elää enää muistoissani. Mutta ah niin monta hauskaa ja huumoripitoista muistoa... kuten tämä kuvakin näyttää. Koska kääpiösnautseri on kolokoira Juusokin hakeutui usein kuvan kaltaiasiin paikkoihin päiväunille. Mielelläni kerron, että meillä on näin siistiä; koirakin säilytetään viikattuna vaatehuoneessa!

Keikkaa pukkaa

Vapaaehtoistyö on kohdallani pitkän tauon jälkeen jälleen vauhdissa. Marraskuun olin vapaalla Afrikassa, joulukuu meni muuten vain hiljaiseloa viettäessä. Neuvokaskin oli joulutauolla.

Nyt akut on ladattu piripintaan ja minulla on jälleen annettavaa kanssaihmisilleni. Pääasiassa toimin asiointirenkaassa kertaluonteisena saattajana ihmisille, jotka tarvitsevat eri syistä tukea asioidensa hoitamiseen. Minulle sopii hyvin tämän kaltainen toiminta - tykkään elää vailla kiinteää ohjelmaa. Paras kannustin vapaaehtoistyön jatkamiseen on tuettaviltani saamani palaute; sama tuettava pyytää uudelleen ja uudelleen minua 'keikalle'.
Tulen silloin tällöin myös miettineeksi heidän kuulumisiaan jälkeenpäinkin, kun edellisestä tapaamisesta on kulunut pidemmän aikaa. Vuorovaikutusta : )

Ilman kelloa ja kalenteria elävänä tyyppinä olen asetellut itseäni ruotuun ja solminut myös yhden kalenteriinkin sitovan tukisuhteen. Tapaamme kerran viikossa tai sopimuksen mukaan, jos jommalla kummalla on muuta tärkeää menoa.
Tämä tuettavani on todella virkistävä persoona, ikää, huumoria ja supliikkia löytyy! Käymme tapaamisen aluksi lähestulkoon säällä kuin säällä kävelylenkin ulkona ja usein jatkamme juttua vielä kahvikupin äärellä.

Koiran ja kameran ulkoilutus on jäänyt satunnaisiin kertoihin. Koiran kanssa olisi vuorovaikutusta, mutta Mindi on harvakseltaan Taivaanrannalla ja kamera taas vierastaa pakkasia. Eikä valokuvaus ole ollutkaan minulle varsinainen harrastus, kunhan fiilistellen joskus kuvailen.

Pakkasia pitelee

Hiihtokausi alkoi lupaavasti, säät vaihtelivat laidasta laitaan mutteivat estäneet mieliharrastusta.
Tämä kyltti sensijaan on jo vakava hidaste minun kuntoilulleni. Hiihtolatu jää kuitenkin paikalleen, vain rakennusvaiheen ajan joudun etsimään ladun pään sukset olalla.

Tämä raiskattu maisema on silmissäni joka kerran kun käyn postilaatikolla tai lähden kävellen kaupungille.
Kävely on järkevin tapa liikkua kun pakkaslukemat ovat jälleen vanhanajan talven lukemissa. Sopivan vaatetuksen löytäminen on kokeilun tulos; untuvatakki ei ole paras vaihtoehto. Toisaalta taas nykyaikaiset kalvolliset takit ovat minun kokemukseni mukaan hiostavia. En myöskään ole päässyt sinuiksi fleesen kanssa, vanhassa vara parempi, villa on voittamaton lämmike.