Tätä kirjoittaessani pieni koira tuhisee tuossa jalkojeni juuressa. Mindi teki niin vetoavasti toiveensa tiettäväksi eilen Iipan luona etten millään hennonnut sitä kieltää lähtemästä mukaan. Aamulenkki oli nautinnollinen, yöpakkasten jäljiltä hanget kestävät kävellä, ei tarvitse olla teiden vanki.
Takana on vilkas jakso monelaisia tapahtumia, luentoja rasismista, ikääntyvien liikunnasta ja ehkäpä eniten antavana seminaari Oulussa. Sekin käsitteli ihmisen ikääntymistä eri näkökulmista. Paljon seminaarin annista saatoin peilata omien kokemusteni kautta, ikääntymisellä on etunsa. Tuntui mukavalta kun joku akateemisesti koulutettu syventyy asiaan ja laatii 'käppyrän', joka todistaa minun mottoni: elämää oppii parhaiten elämällä : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti