Minun kultainen somalinuorukaisenihan se siellä tervehti tätiä. Kun hämmästelin aikaista ajankohtaa hän kertoi menevänsä töihin. Opiskelut jatkuvat vielä pääkaupunkiseudulla ja väliajat kuluvat töitä tehdessä. Että mie olen iloinen tästä nuoresta!
Minun sukupolveni lapset elivät täysin toisenlaisessa maailmassa, lukeminen ja käsinkirjoitetut kirjeet olivat paitsi ajankulua myös tapa pysyä ajan hermolla.
Sähköinen viestintä on nykyaikaa enkä haikaile menneitä, mutta lyhyet tekstiviestit hymiöineen eivät tue lasten ja nuorten vivahderikasta kielen kehitystä. Tänä syksynä opettaja antoi minun valita luettavat kirjat ja siksipä olenkin viettänyt paljon aikaa kirjaston lasten ja nuorten osastolla. Luettavaksi valitsin Risto Räppääjää, niissä yhdistyy minun mielestäni oikeanlainen äidinkieli faktoihin ja mielikuvitukseen. Kokonaisvaltaiseen lukukokemukseen liittyy minun mielestäni myöskin fyysinen kosketus kirjaan, mahdollisuus selailla eteenpäin tai palata tarkistamaan jo luettua.
Ihailen tuota lukumummiuttasi. Se on kertakaikkiaan ihanaa, että jaksat. Miten kätesi voi?? Voit jo onneksi kirjoitella. Minulta katkesi jalka kahdesta kohtaa v 2008 ja siitä asti olen inhonnut talvea! Joka talvi kaadun, tavalla tai toisella, viime talvena, siis keväällä, kaaduin fillarilla. Nyt on onneksi fillarivaraston lukko jäässä, etten eilen saanut fillaria esille.
VastaaPoistaKäsi on entistä ehompi, kiitos kysymästä. Silloin tällöin vuosien mittaan olen minäkin tahtomattani ottanut tuntumaa maanpintaan, mutta kiitos vahvojen luitteni olen säästynyt pahemmilta vahingoilta.
PoistaPyöräily on kätevä tapa liikkua mutta riskialtis, ymmärrän hyvin talvi-inhosi! Toivottavasti selviät tulevista liukkaista kommelluksitta. Ja postimiestenkin suhteen : ) Tai postimiehiin ehkä vielä toivoisikin törmäävänsä.