Tapahtumat alkoivat toukokuun alkupäivinä Vennivaarassa. Olimme Iipan kanssa jälleen kerran ulkoiluttamassa koiria pitkän kaavan mukaan ja tutkailemassa kevään edistymistä.
Siellä on tehty lopputalvesta metsän hakkuita eikä siellä ole voinut liikkua. No meidänhän tottakai piti tarkastaa työmaa, kun viimein puut oli ajettu tienvarteen.
Jokainen, joka on joskus nähnyt moton jättämän ajouran voi kuvitella valtavien pyörien epätasaiseen maastoon jättäneeen kuopat. Ajouran reunoilta sulava lumi oli näitä kuoppia täyttänyt vedellä ja yhden tien levyisen kuopan yli oli asetettuna keskenkasvuisen puun runko.
Minulla on hyvä tasapaino ja itsevarmana lähdin ylittämään puuta pitkin rapakkoa. Olin viimeistä askelta vaille valmis ylityksessäni kun humpsahdin pitkin pituuttani suolätäkköön! 😁
Konttasin kuivalle maalle ja valuttelin takinhihat ja taskut tyhjiksi mutavellistä. Puhelin toimi vielä tässä vaiheessa ja kun oli aurinkoinen tuuleton päivä meillä ei ollut edes kiirettä lähteä pois.
Kotona sitten vaurioiden tarkastus ja vaatteille käsinpesu ennen pesukoneeseen laittoa.
Mutta niinhän siinä kävi, että puhelin lakkasi toimimasta vielä samana päivänä. Ja eikun puhelinkauppaan. Haluamaani merkkiä ja mallia ei ollut liikkeessä. Se tilattiin ja luvattiin viikon kuluessa. Mutta mutta....viikko venyi kolmeksi. Ei siinä olisi ollut ongelmaa, mutta hajonneessa puhelimessa oli junaliput viikon matkalle! Lähtö oli kahden viikon kuluttua.
Ensisäikähdyksestä selvittyäni tajusin ladata ikivanhaan puhelimeeni VR-sovelluksen ja liput olivatkin tallessa siellä. Seuraavaksi sitten jännitin vanhukseni toimivuutta....
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt teen sinunkauppoja uuden puhelimeni kanssa. Onneksi se on oppivaa mallia, eläköön digitaalinen kehitys 😏
Olisikohan auttanut, jos oisit laittanut riisin mukaan puhelimesi kuivumaan? Vai onkohan se vain urbaani legenda. Mukavaa juhannusviikkoa ja itse keskikesän juhlaa. Ensi yö on vuoden lyhin yö.
VastaaPoista