Syksyä mielessä ja kameran linssillä

  Pitkästä aikaa  halusin muistella arjen haasteitten kanssa tuskaillessani blogini syntyvaiheita. Vertailla alun ja viimeisten tekstien sävyä ja tunnelmia. Enkä todellakaan ollut tyytyväinen. Kipinä on ollut hukassa vuosikausia. Blogi on sinnitellyt henkitoreissaan koska tilastoja toisinaan katsoessani näen, että sitä luetaan jatkuvasti kuukaudesta toiseen.

Tästä tekohengityksestä kiitän teitä hyvät lukijani 💖 Ehkä löydän vielä kirjoittamisen ilon !

Autoasiaa

 

Olen ollut lapsuudestani saakka kiinostunut kaikenlaisista autoista, ehkä johtuen vaarini autokorjaamosta. Tuo keltainen silmäkarkki parkkeerasi kesän minun pienen siniseni rinnalla, ihastelin sitä mennen tullen, selvästikin harrastajan rakentelema. Muutaman kerran sitten poikkesin autokaupoissa koe istumassa muutamaa ynnä haastattelemassa myyjiä uusista ominaisuuksista. Pariin autoon sain tarjouksenkin, mutten niihin tarttunut. Ainoa asia jota todella nykyiseen autooni kaipaan on lämmitettävä tuulilasi. 

Tuo pieni siniseni on viattomana palvellut kolmetoista vuotta ja sen sisätilojen muunneltavuus on sen  mieluisin ominaisuus. Nyt kuitenkin sitä vaivaa mysteerivika, johon ei minun vakituinen autonhuoltopaikkani löydä ratkaisua. Kyseessä on sähkövika, joka ei kuitenkaan estä ajamista. Polttaa vain sulaketta ja näyttää vikavaloa. Korjautettavahan se tietenkin on merkkiliikkeessä. Olen saanut huonoja kokemuksia kyseisestä liikkeestä pari vuosikymmentä sitten, ison ketjun jäykät toimintatavat, näin meillä tehdään ja piste. Minä kun niin tykkään joustavasta asiakaspalvelusta !

Hiphei ja huraa !

 Tämä rakas blogini toimii jälleen, korjauspyyntö tuotti tulosta! Olo on kuin olisi löytänyt kauan kadoksissa olleen ystävän 😍

Suuria muutoksia minun elämässäni ei ole tapahtunut 'poissaolon' aikana. Kuntosaliharrastus jatkuu edelleen säännöllisenä ja on tuottanut tulostakin, kävely on lähes kivutonta ja hiihdostakin olen päässyt nauttimaan muutaman kerran monen vuoden tauon jälkeen.

Retket  Vennivaaraan ovat jatkuneet aina kun Iippa koirineen tulee Rovaniemellä käymään. Ja joka ainoa kerta meitä ilahduttaa uudenlainen luontoelämys. Milloin paksu sumu kietoo maiseman huntuunsa tai kuura peittää puiden oksat 'sokerikuorrutuksellaan'. Vain männynoksien kärjet pilkottivat huurteen keskeltä, koko mänty näytti sammakonkutupuulta 😊

Merkittäviäkin löytöjä olemme tehneet. Niin paljon kuin olemme Vennivaarassa samoilleet tämän hiidenkirnun olemassaolosta emme aikaisemmin tienneet. Poikieni serkku on eläköitynyt maanmittari, hänet pyysin katsomaan paikalle ja hän hoiti asian eteenpäin. Nyt hiidenkirnu on merkitty karttaan, pitäisi löytyä maastokartoista näillä koordinaateilla P 66° 32,394'  ja I 25° 35,148' 

Vennivaarasta on tullut minulle henkireikä kaupungin laajenemisen ja kaiken rakentamisen vastapainoksi. Ja siellä on se minun kadottama ja uudelleen löytämä suokin, jota tervehdin jokaisella käyntikerrallani 😏