Ykköspojan yllätys

Aamut ovat pimeitä ja minulla unta riittäisi pitkälle, aina päivän valkenemiseen saakka. Heräämiseni onkin kiinni Tiitun rakon paineesta, joka on melko joustava.
Sikeän uneni katkaisi outo konsertti pentulaatikosta, siinä oli sekaisin kiukkua ja kutsua. Nousin tutkimaan syytä mokomaan poikkeustilaan. Olipa naurussani pitelemistä kun näin ykköspojan tyytyväisenä imemässä lattialla istuvan emonsa nisää ja sisarukset närkästyneinä metelöimässsä pentulaatikossa.

Pentujen silmät ja korvat ovat syntyessään ummessa, ne suunnistavat hajuaistinsa perusteella emon nisälle. Pennut nukkuvat nyt jo pitkiä aikoja ilman Tiitua pentulaatikossa ja jostain ihmeellisestä syystä emo tietää milloin on aika mennä ruokkimaan katrasta.

Kuvassa pojat ylempänä, ykkönen vasemmalla. Tytöt alempana, kakkonen vasemmalla ja ykkönen alinna.



Tiitu käy pentulaatikon ulkopuolelta tarkistamassa että kaikki on hyvin ja palaa lattiatyynyllensä lepäämään. Tällainen tarkistusreissu ja emon haju on varmaan saanut ykköspojan kiipeämään sisaruksiaan astinlautana käyttäen yli laidan.
Ykköspoika on number one joka asiassa; se syntyi ensimmäisenä, se on suurin pennuista syntymäpainoltaan ja on pitänyt etumatkansa, se on myös vaativin nisällä ja nyt myös ensimmäisenä tullut pois pentulaatikosta.
Mielenkiinnolla odotan jatkoa, onko kaikki kiinni vain kenties mahdollisesta sisaruksiaan aikaisemmasta hedelmöttymisestä vaiko johtajan luonteesta.
Oli miten oli, jokatapauksessa vahva pentu.