Muutamana päivänä pikkupakkanen ja yhden yön lumi kävi edellisen viikon aikana maassa. Lauhtumisen ja tihkusateen seurauksena tiellä peilijääpinta, ei tehnyt mieli lähteä liikkeelle edes nastakenkiin luottaen. Uutiset kertoivat Lahden seudun kymmenien autojen kolarisumasta, joka aiheutui sankan sumun aiheuttamasta tienpinnan jäätymisestä.
Kävelyt ovat jääneet lyhyiksi nivelvaivojen vuoksi vaikka ulkona liikkuminen on ollut halki elämäni mieleistä. Päätin kokeilla sauvakävelyä vuosien tauon jälkeen. Totuttelua vaati liikkeen sovittaminen nivelten sietokykyyn, mutta kotvan käveltyäni huomasin hiihtotekniikkani soveltuvan tähänkin lajiin! Siis selkä suorana ja niska pitkänä, pienenpieni etunoja sekä tuki ja voima keskivartalosta, käsien ja askelten rytmitys. Askelta kevensin sauvalla.
Muutamaan vuoteen en ole enää päässyt kiertämään Karinrakkaa, niinpä nautinkin suuresti tuttujen maisemien näkemisestä. Uuttakin oli matkan varrelle tullut. Kaupunki on rakentanut uuden ulkokuntoilupisteen kierroksen alkupäähän, kokeilin muutamaa juttua ja toimivaksi havaitsin 💪 kiitos sitkeän LadyLinessä käyntini!
Vanha kuntoilupiste oli sekin vielä paikallaan lenkin puolivälissä.
Matkaa ei paljoa kertynyt, iloa ja nautintoa sitäkin enemmän!
2 kommenttia:
Ihania juttuja. Ihania koiruuksiakin, mitä sitten vaikka kuulo heikentyisikin, koiruudellakin, pääasia, että saisivat olla ja elää mukanamme. On ollut niin isosti Lempiä ikävä, ettei aina ole saanut kunnolla nukahdettuakaan. Joskus aamusta olen muka tuntenut Lempin tönäisevän hiljaa kuonollaan, että mummeliini nyt ylös ja ulos. Sitten vasta aamukaffille. ... ja karu herääminen, kun muistaa.
On se arjen pelastus se osaava huoltopalvelu!
Sitähän se on lemmikkien kanssa, yhdessä elämistä ja kokemista. Täyttymättömän aukon jättävät jälkeensä...
Kummalliseksi on muuttunut tää bloggeri, ei näkynyt sinun kommenttiasi tekstin jäljessä! Jotenkin sitten se tuli vastaan penkoessani tilastoja. Miksi toimivia systeemejä pitää muuttaa!
Lähetä kommentti