Fiksun koiran käsikirja

Tämä ei ole kaikenkattava koiranpennun tapakasvatusopas, mutta vuosien saatossa olen nämä hyväksi havainnut.

Toivon näistä olevan apua varsinkin uusille koiran kanssa yhteiseloa alkaville perheille.
Jokainen tietenkin luo omat itselleen luontevat tapansa.

Ujo pentu tarvitsee vahvistusta ja rauhallista etenemistä. Sen totuttamista erilaisiin asioihin EI saa laiminlyödä mukavuuden halusta.

Vastaavasti räväkkä pentu tarvitsee myös päämäärätietoista ohjausta.

Rajat pitää asettaa ja valvoa niitä, mutta rajojen sisällä pennulla pitää olla vapaus olla oma itsensä vailla jatkuvia kieltoja / kehotuksia.

Tässä tärkeitä taitoja, jotka auttavat ihmisen ja pennun yhteiseloa ja luovat pohjan aikuisen koiran luontevaan sopeutumiseen ihmisten maailmaan

- katsekontakti

- luoksetulo

- yksin olo

- esineen luovuttaminen suusta

 -kytkettynä kulkeminen vetämättä

 -vieraiden ihmisten kohtaaminen

 - toisten koirien kohtaaminen

 -ruokailu=ruokarauha

Lisää mietittävää:

Vetoleikki = hyvä, mutta ihmisen pitää  alottaa ja lopettaa se.

Pallon/kepin heitto = hyvä sekin, mutta liika on liikaa, menee helposti överiksi, rajoitettava.

Tervehtiminen= mieti saako pentu kiivetä tervehtiessään ihmisen jalkaa vasten.

Haluatko pestä valkoiset housusi tai vaihtaa ehjät sukkahousut repeytyneiden tilalle?

Haukkuminen= koiran tapa hälyttää lauma,

turhaan haukkumiseen puututtava.

Pennun nukkumapaikka : oma petinsä vaiko vapaasti valittu?

Rauhoitettava häiriöiltä.

Nämä ovat luonnollisia tapoja korostaa ihmisen laumanjohtajuutta.

Pentujen uusi yksiö

Jälleen aamuviideltä ylös, ulos ja lenkille!
Takaisin sisälle tultuamme sain nähdä mitä melkoisimman leikkisession pentulassa. Emo ja pennut innostuivat riehumaan keskenään enkä malttanut sukeltaa enää peiton alle joten tässä sitä istutaan kirjoittamassa.

Nopeasti kasvavat pennut tarvitsivat lisää leikkitilaa, siispä oli jälleen aika kasvattaa pentulaa.

Pennut evakuoitiin muutostöiden ajaksi makuuhuoneeseen, jossa ne ovat jo vierailleet useaan otteeseen.

Sinne tehtiin tutun hajuisista esineistä rajattu tila. Pentujen reaktio: jaahah, taas tänne...

Tässä uusi pentula, tila tuplaantui ja riittää pitkälle eteenpäin.
Tästä pieni koira näkee jo laajasti joka suuntaan.




Tiistaina 23.11 klo 5.45

Täysikuuta Taivaanrannalla

Hyvää huomenta sinulle hyvä lukijani!
Aamu on alkanut luontoelämyksellä, kiitos koirarouvan herätyksen. Tiitu halusi ruokaa jo aamuviideltä, nälkä kurni suolissa kun ilta-ateria piti oksentaa pennuille. Ihmettelin Iipalle tätä Tiitun oksenteluhalua, kun koira ei kuitenkaan vaikuta kipeältä. Se kuulemma liittyy pentujen vierotukseen -pennuthan ovat jo viidennellä viikolla-, ja muistilokeroitani kaivellessani tuli mieleen suden käyttäytyminen.  Eläinmaailmassa on tavallista oksentaa jälkeläisilleen ravintoa.
No, miehän annoin Tiitulle ruokaa ja sen jälkeen sukelsin vaatteisiini ja ovesta ulos koira kintereillä.
Kuntopolun valaistus ei ollut vielä syttynyt ja  metsä kylpi kuunvalossa, näky oli täynnä tunnelmaa! Ei tarvitse ihmetellä miksi kuusta on niin paljon runoiltu.

Pentulassa elämä vilkastuu päivä päivältä, lisätilaa tarvitaan pikapuoliin. On ilo seurata pentujen ilmeitä ja reaktioita, ne ovat jo yksilöitä. Vierailujakin pentujen luona alkaa olla enenevässä määrin, joten Taivaanrannalla riittää vilskettä seuraavina viikkoina.

Uudet kupit - uudet tavat

Uusien asioiden pariin kuuluu nyt myös henkilökohtaiset - tai sanoisinko koirakohtaiset- ruokakupit. Sosoaalisina pentuina jaetaan oma kuppi kaverinkin kanssa...

Ruokavälit pitenevät ja emo käy vain pikaisesti imettämässä pentuja. Sen sijaan leikkihetket ovat lisääntyneet, toisinaan Tiitu leikittää pentujaan melko reippaasti, pienten täytyy todella keskittyä tasapainonsa säilyttämiseen.
Liikkuminen on vakaata ja selvästi määrätietoista. Pahveja on vähennetty verkkoelementeistä ja uusi näköala on selvästi suosiossa!

Tässä pieni pienen koiran opinnäyte!

http://www.youtube.com/watch?v=cqffwfraXDQ

Uusia ja osittain tuttuja asioita

Tässä pentujen uusin aluevaltaus, tutustuminen rajattomaan tilaan turvallisesti emon hoivissa.
Pennut ovat saaneet tutustua sylissä jo koko kaksioni hajumaailmaan ja näkökyvyn selkiytyessä alamme myös tutustua lattiatasolla asioihin.
Parketti ei ole koiraihmisen unelmalattia, mutta toimii  liukkaan pinnan harjoitteluun erinomaisesti.

Punaisen peiton alla on Tiitun lattiatyyny.
Tässä on käyty yksin saamassa  luksushoitoa emolta.

 Tyynyllä kävely hahmottaa pennulle korkeuseroja. Jokainen pentu on osannut peruuttaa takaisin tyynylle, kun reuna on tullut vastaan. Emo on  tällä tyynyllä seurannut pentulaatikon tapahtumia, joten se on tutun hajuinen.

On lelujen aika

Pentujen maailmankuva laajenee asioihin ja esineisiin tutustumisen kautta.
Emo on jo muutamana päivänä antanut partansa leluksi, ja käytöstapojakin Tiitu on opettanut; Pumpernickel oli tulossa pahviportin yli jolloin Tiitu tönäisi sen takaisin!
Liikkumisen parantuessa leikkiminenkin alkaa olla vilkkaampaa, pieniä syöksyjäkin näkyi jo.
Tässä näkyviin leluihin on hyvä hangata kutiavia ikeniä. Mustekalasta saa kiinni useampi pentu kunhan vetoleikki keksitään. Valikoimaan kuuluu vielä Juusolta periytynyt "painon nostajan punnus", joka on ollut varastossa VIP-vieraita varten.

Rentoa porukkaa

 Ruoka ja uni maittaa, kaikki hyvin pentulassa.

Taivaanrannalla on rauhallista, pennut ovat hereillä vain lyhyitä aikoja kerrallaan, joten ylläoleva näkymä on hyvin tavallinen.

Ne kävelevät jokainen jo omilla jaloillaan melkoisen vakaasti, suunta vain ei ole aina selvillä.

Emo on alkanut leikittämään niitä, pienet tassut huitovat emon partaa ja suut hamuilevat muka purrakseen.

Toisinaan unet ovat vauhdikkaita, silloin jalat vispaavat ja pientä murinaa kuuluu. Myös valveilla ollessa harjoitellaan murisemista ja haukkukin löytyy ykköspojalta. 

Tiitun kanssa olemme tehneet jo kunnon metsälenkkejä, ja mikä on tehdessä kun on hyvät varusteet. Eilen haimme ilmankostuttimeen vettä lähteestä, matkaa taitaa olla puolisentoista kilometriä.  Se mahtoi olla Tiitun mielestä hiukan pitkä aika olla pois pentujen luota, kotimatkalla oli kiireempi kuin mennessä...

Kolmeviikkoiset

Tänään on pentujen elämässä tapahtunut uusia asioita, kolme ikäviikkoa on eräänlainen rajapyykki koiranpennun elämässä.
Silloin saadaan ensimmäinen matokuuri, alotellaan kiinteän ruuan syömistä ja aletaan myös tutkia ympäristöä makuupaikkaa laajemmalta.

Taivaanrannalla katettiin pennuille oikein "pöytäliinalle" lämmitetyllä lautasella gourmet-ateria, joka valmistettiin vartavasten keittiössä.
Siinä oli kermaviiliä lihapullilla höystettynä.
Lihapullan hajua on jo haisteltu ihmisen sormista muutamana päivänä aiemmin.

Matolääke on käytännöllistä antaa pennulle tahnana, sen saa mukavasti sormella pennun kitalakeen eikä mitään mene hukkaan.
Kolmeviikkoisneuvolassa myös punnittiin, tottakai! Ykköspoika on säilyttänyt etumatkansa painossakin, 1130g . Toiset kolme ovat hyvin tasakokoisia, 930g-990g .

Kävelyharjoituksia sekä yksin että emon johdolla on myös ohjelmassa. Emo kävelyttää pentujaan nurkasta toiseen ja siirtyy toiseen paikkaan, kun pennut olisivat valmiit nisälle. Siihen tarvitaan lisätilaa joten oli aika ottaa "jatkosängyn" pelivara käyttöön.
 Sanomalehti-WC on jatkuvassa käytössä, vaikka vaihinkoja sattuu vielä niinkuin pienokaisille ainakin pottaharjoitusten aikaan.

http://www.youtube.com/watch?v=IGXlNJfrnPI

Pentulan arkea

Uutisten lukija kertoo, että keski-Suomessa on satanut 10 senttiä lunta.Puistelen päätäni, ihmettelen onko lumen sataminen todella uutinen. Nimenomaan tähän aikaan vuodesta.
Tokihan se vaikuttaa ihmisten liikkumiseen, mutta enemmänkin sääkeskustelut ovat medän suomalaisten small talk'kia kuin uutisia.

Pennut saavat hyvän huomenen toivotukset aamuisin ja vastaavat niihin koko vartalollaan, pentukasasta nousee pieniä jalkoja ja päät kääntyilevät äänen suuntaan!
Enää ykköstyttöä ei erota kertavilkaisulla toisista, se on kuronut kiinni sisaruksiaan ja on saanut lisää massaa.
Ykköspojan WC-käynnit eivät ole sattumaa, se on tullut todistetuksi jälleen eilen illalla. Huvittuneena seurasin kun Pumpernikkeli taapersi lehdelle, istui hartaasti hetken ja poistui makuualustalle. Ja jätti jälkeensä pienen lätäkön!

Pentujen sylikäynnit kuuluvat myös rutiiniin. En enää punnitse niitä päivittäin, siksikin on tärkeää käsitellä niitä. Nostan pennun kaulalleni ja siinä seurustelemme hetken jonka jälkeen seuraa "hoitotoimia", tassut ja korvat tarkastetaan, häntääkin hiplataan ja lopuksi rentoudutaan sylissä selällään.
Tiitu seuraa huolestumatta pentujen käsittelyä lattiatyynyltään eikä enää käy tarkistamassa niitä hoitotoimien jälkeen.
Tiitulla on käynyt tuttuja vieraita, se on ollut hyvää totuttelua tulevaa ja toivottavaa vierastulvaa varten. Tiituhan pitää ihmisistä ja mielellään esittelee lelujaankin vierailleen.

Punainen villapaita

Olemme ulkoasustamme huolehtivia rouvia joten emme kulje julkisesti toisilta perityissä ikivanhoissa rievuissa. Hankimme säähän sopivat varusteet joko kaupasta, tai mikä vielä hienompaa: omasta ateljeestamme mittatilaustuotteena!


Tiitulla on nyt katseen kestävä ja pakkaseen sopiva nisät suojaava villapaita, jonka vatsakappale on vuorattu pehmeällä trikoolla.
Voimme lenkkeillä nyt myös päivänvalolla tarvitsematta vilkuilla vastaantulijoita : )



Pennut reagoivat jo hyvän huomenen toivotuksiin, ne tulevat ääntä kohti ykköspoika etunenässä. Se on myös tietoisesti käyttänyt sanomalehti-WC:tä, jota suuresti hämmästelin. Minusta on ihmeellistä miten viisaasti luonto on ohjelmoinut  koiranpennun käytöstä. Tai emon; miten se voi tietää milloin pentua pitää pissittää.

Paljon muutakin ihmeteltävää minulla on. Järjellä voi selittää monta teknistä asiaa, ymmärrän hyvin auton moottorin toiminnan ja voimansiirron, ne voi nähdä, mutta vieläkin ihmettelen miten matkapuhelin vastaanottaa puhelut ja viestit.....onhan niillekin selitys mutta silti...