Merry Christmas time to my reader

On Christmas Eve  the sunrises for a while above horizon in Rovaniemi.
This outlook is from Taivaanranta.
In  Finnish Taivaanranta= horizon in English  : )









Joulurauha on laskeutunut ylle maan. Taivaanrannalla vietetään hiljaiseloa, mutta ei suinkaan onnettomana. Mieli on kaiken touhuamisen jälkeen seesteinen ja
ajatuksissa ovat kaikki läheiset, muistoissa poisnukkuneet.

Taivaanrannalla hiljenee...

Valmistaudumme elämämme ensimmäiseen jouluun jokainen omassa uudessa kodissamme.



Tänään haettiin viimeinen pentu uuteen kotiinsa ja me Iipan kanssa herkistelimme hetken hakijoiden auton perävalojen kadottua.
Tähän olemme tähdänneet; jokaiselle pennulle oma hyvä koti, vaan miksi tuntuu niin haikealta....

Olemme saaneet jo viestejä pentujen kuulumisista ja kotiutumisista uusiin koteihinsa, kaikilla tuntuu sujuvan mukavasti. Kiitos niistä, meille kummallekin on tärkeätä, että pentu tuottaa iloa perheelleen.

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja rauhallista joulua sekä onnea ja menestystä vuodelle 2011

Joka hetki on lukuhetki

WC:ssä on monella tapana lukea, ehkäpä tässäkin kuvassa.....
Poistan tänään tämän sanomalehti-WC:n, koskapa se on pysynyt kuivana laittamisestaan lähtien.

Näinkin nuori pentu oppii yhdistämään paikan ja toiminnan, kun toiminta on johdonmukaista ja säännöllistä.

Tässä kerrotaan sanattomasti, että olisi asiaa ulos...

Viimeyö sujui ilman väliheräämistä, makuuhuoneessa oleva sanomalehti oli aamukuudelta kuiva.
 Aamuruokailun jälkeen menimme takapihalle asioimaan ja sitten sisälle leikkimään. Leikit ovat muuttuneet varsin rajuiksi, energiaa on runsaasti ja se pitää saada purkaa.
Kun sisällä kaikki paikat ovat jo tuttuja eikä uusia lelujakaan ole pitää keksiä jotain tekemistä yhdessä.
Eilen kävimme jo etupihalla ja metsässä ilman hihnaa, tänään oli vuorossa hihnan kanssa ulkoilua. Kärsivällisyyttähän se taluttajalta kysyy, kun pentu poukkoilee sinne tänne ja yrittää purra hihnaa, mutta pian pennun uteliaisuus voittaa ja se lähtee kulkemaan johonkin suuntaan.
 Kun pentu on tottunut poukkoilemista rajoittavaan hihnaan, on aika edetä määrätietoisesti haluttuun suuntaan.

"Lähtöselvitys"

Kasvattajan seikkaperäiset ohjeet uudelle koiranomistajalle; niitä tässä harjoitellaan ja näin vahvistetaan uuden perheenjäsenen jo oppimia taitoja.

Pennut on punnittu viikottain ja koon kasvaessa myös taidot lisääntyvät; osataan istua vaakaan ja tarkistaa oma paino!
No, en sentään luota Pumpernickelin numerotuntemukseen joten olen toiminut kirjurina.

Pentula on purettu, jätin vain sanomalehti-WC:n takaoven viereen. Tosin pyrin viemään Pumpernickelin ulos tarpeilleen joka kerta.
Harmina vain nuo pakkaset, varsinaisesta ulkoilusta ei voi puhua.

Lisää kotiinlähtijöitä

 

 Pralinea tultiin hakemaan uuteen kotiinsa perjantaina tyynyn ja peitteen kera, jotka pentuesisatukset koemakasivat ja jättivät omat hajuterveisensä matkaevääksi ykköstytölle.

Hyvin oli kotimatka sujunut




Taivaanrannalle jäivät pojat, jotka kyllä huomasivat lauman kutistuneen ja Lakun syli olikin sittten illan mittaan haluttu nukkumapaikka.

Pyykkikori vapautuu hoitamaan virkaansa pesukoneen viereen, kun nyt lauantaina Pfifferling myös haettiin uuteen kotiinsa.

Lauma kutistuu

Kahdeksan viikkoa on kulunut pentujen syntymästä, ja kuten yleensäkin aika rientää kuin huomaamatta.
On tullut aika pentujen muuttaa uusiin koteihinsa. Lähtöön kuuluu pennun siistiminen turkin ja kynsien osalta. Varsinainen trimmi tulee sitten paljon myöhemmin.       
Ensimmäisenä lähti Petronella.

Aamutoimet Taivaanrannalla jatkuvat vielä normaaleina, pennut eivät reagoineet sisaruksensa lähtöön.
Minä kuitenkin huomaan ajattelevani Petronellan aamutoimia ja tunnen kaiken aikaa sen poissaolon.
Ja sama toistuu vielä kolme kertaa.
Kehittyyköhän tästä tyhjän sylin syndrooma niin kasvattajalle kuin minullekin : )
Lohtuna on, että kaikille on löytynyt hyvä ja rakastava koti ja saamme uskoakseni kuulla niiden vaiheista .

Suuret pienet koirat

Päiväkodissa vallitsee syvä rauha aamuruokailun ja ulkoilun sekä riehumisen jälkeen, uni maittaa tutussa "luolassa" lipaston alla sisarusten seurassa.

Kotiaskareet jätän omalta osaltani minimiin, haluan nauttia nämä viimeiset hetket pennuista. Niiden kanssa syntyy jo aitoa vuorovaikutusta, ne osaavat antaa palautetta ja esittää omia mielipiteitään.
Ulos ei aina haluta lähteä kun varpaita palelee, pyykkikorin näkeminen saa aikaan vastalauseita, mutta yhtäkaikki ulkona tehdään reippaasti tarpeet ja kyllä siellä leikitäänkin.
Ne osaavat myös pyytää sisälle, enkä kiusaa niitä pakko-ulkoilemisella vaan nostelen ne korkean kynnyksen yli sisälle juoksentelemaan. Ja sitä sitten riittääkin, kaksioni on tehokäytössä!

Pentujen ego on myös kasvanut, painiessa harjoitellaan rajojen asettamista painikaverille, kipeät puraisut kiljaistaan lopetettavaksi. Leikkiinkutsueleitä niitäkin löytyy ja niihin vastataan, ja meno yltyy pian koko lauman karuselliksi!

Kahdeksas viikko

Pakkaskelit sen kun jatkuvat, mutta sitkeästi ulkoilemme takapihalla.
Pentuja tarkkailemalla näkee milloin on hätä, äkkiä koriin ja ulos...
Aika supistuu kyllä lyhyeen, tarpeet tehdään ja sitten kiireesti oven eteen sisälle pääsyä odottamaan. Tästä on lyhyt matka sisäsiistiksi koiraksi!
Pidättää ne eivät vielä osaa, pitää vain muistaa olla tarkkana.

 Ulkoa löytyy mielenkiintoisia asioita, jäätyneet yrtit on keksitty ja Pumpernickel jopa yltää maistelemaan rakuunaa. Persiljat käytän mielelläni itse, jäätyneenäkin napsin niitä tuosta ruokaani.

Viimeviikkoisen turbovaihteen löytymisen jälkeen Taivaanrannalla on riittänyt vauhtia ja joka paikassa viliseviä pentuja.
Kaikenlainen uuden keksiminen on tämän viikon juttu, huoneesta tutkitaan tarkasti pieniä yksityiskohtia, pesuhuoneen lattiakaivokin on löytynyt.
Nyt viimeistään pitää tarkistaa ettei sähköjohtoja ole missään paljaana.
Takaa-ajoleikkikin on keksitty: yksi juoksee edellä ovelta ovelle lelu suussa ja toiset perässä. Uutta on myös hoivakäytös, nyt osataan kuivata kaverilta pissivehkeet. Paini- ja vetoleikit kuuluvat myös päivän askareisiin.

Nyt myös kokeillaan jo kiellon pitävyyttä -josko EI on sittenkin ehkä. Päiväkodin porttiveräjä on sekin saanut osansa, siinä voi harjoitella kiipeämistä!

Tiitu-rouva lähti kotiinsa

Tiitu-rouva lähti Iipan saattelemana iltajunalla kotiinsa Keravalle. Minulla on hiukan haikea olo, ero -vaikka odotettukin- vaiheikkaan vuoden jälkeen tuntuu.
 Mutta muistellaanpa.
Tammikuun alussa Tiitu tuli luokseni odottelemaan juoksunsa alkamista (Iippa oli pitkällä ulkomaanmatkalla) ja jota se odotuttikin viikosta viikkoon. Tekstiviestit kulkivat välillä Kerava-Rovaniemi: eikö vieläkään??
Helmikuun ekapäivänä viimein saatoin viestittää Keravalle, että kaivatut punaiset tipat ovat ilmestyneet lattialle. Iippakin oli kotiutunut matkoiltaan ja haki milloin Junnua kylään milloin taas vei Tiitua Junnun luo...
Tästä hellustelusta ei kuitenkaan syntynyt jälkikasvua. Silloin ajattelin, että siinä se minun osaltani saa ollakin.
No, Tiitun omistajapari halusi vihille ja häämatkalle kesällä ja mikäpä luontevampi hoitopaikka Tiitulle kuin Taivaanranta! Sopivasti taas juoksukin tulossa, vaikka olin kyllä ilmoittanut kieltäytyväni uudesta pentuprojektista.


Tapanani on tehdä elokuussa kuvausmatka iltayöstä Pyhä-Luostolle, tällä kertaa matkaseuranani oli Tiitu.
Elokuu on myös tunturikonserttien aikaa alueella.  Nautimme Kuorojen konsertista Aittakurussa,sen akustiikka on ainutlaatuinen! Suosittelen lämpimästi.
Tiitu kiipesi katsomoon ja istui esitysten ajan kuin olisi ikänsä käynyt ulkoilmakonserteissa.
 Konsertista herkistyneenä soitin tunturista Iipalle että joo...



Siitä se jatkui tunnetuin seurauksin, blogini "Itäneistä siemenistä" tähän päivään saakka.

Sunnuntaiaamun tunnelmia

Tämä sunnuntai on pentujen ja minun viimeinen yhteisesti viettämä, siksi unohdan kaiken opettamisen ja keskityn vain nauttimaan yhdessäolosta. Elämä ei ole pelkkää suorittamista.

Istun kirjoittamassa "päiväkodissa" ja pennut ovat juuri heränneet. Ne eivät riehu, eivät pure jalkojani, ne ovat kuin hyvin kasvatettuja aikuisia koiria... että mie nautin!
Olen kuiskutellut pieniin korviin pieniä ystävällisiä sanoja, olen saanut vastaukseksi pieniä kielen lipaisuja, kirputustakin.

Aamutuimaan kävimme ulkona haistelemassa tuulia ja tarpeilla, mutta pennut eivät halunneet jäädä juoksemaan joten nostelin ne yksitellen sisälle. Ne ovat ottaneen haltuunsa koko kaksioni ja saavat liikkua siinä tovin vapaasti. Ilokseni huomaan, että myös päiväkotiin juostaan leikkimään, vaikka se on enimmäkseen niitten rajoitettu tila.
Pennut eivät myöskään kilju ikäväänsä, kun kuljen päiväkodin suljetun porttiveräjän ohi.
Pentulakin on jälleen hetkittäin päiväkäytössä , se tuo vaihtelua pienten päivään. Ikävystymisestä syntyy helposti ei-toivottua käytöstä.

Olen hyvin tyytyväinen tähän laumaan, niiden kanssa on tehty porukalla paljon työtä, antaumuksella ja kelloon katsomatta.