Tämä sunnuntai on pentujen ja minun viimeinen yhteisesti viettämä, siksi unohdan kaiken opettamisen ja keskityn vain nauttimaan yhdessäolosta. Elämä ei ole pelkkää suorittamista.
Istun kirjoittamassa "päiväkodissa" ja pennut ovat juuri heränneet. Ne eivät riehu, eivät pure jalkojani, ne ovat kuin hyvin kasvatettuja aikuisia koiria... että mie nautin!
Olen kuiskutellut pieniin korviin pieniä ystävällisiä sanoja, olen saanut vastaukseksi pieniä kielen lipaisuja, kirputustakin.
Aamutuimaan kävimme ulkona haistelemassa tuulia ja tarpeilla, mutta pennut eivät halunneet jäädä juoksemaan joten nostelin ne yksitellen sisälle. Ne ovat ottaneen haltuunsa koko kaksioni ja saavat liikkua siinä tovin vapaasti. Ilokseni huomaan, että myös päiväkotiin juostaan leikkimään, vaikka se on enimmäkseen niitten rajoitettu tila.
Pennut eivät myöskään kilju ikäväänsä, kun kuljen päiväkodin suljetun porttiveräjän ohi.
Pentulakin on jälleen hetkittäin päiväkäytössä , se tuo vaihtelua pienten päivään. Ikävystymisestä syntyy helposti ei-toivottua käytöstä.
Olen hyvin tyytyväinen tähän laumaan, niiden kanssa on tehty porukalla paljon työtä, antaumuksella ja kelloon katsomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti